torstai 22. marraskuuta 2012

Tonttujen kapina


tontuissa on jotain pelottavaa©PakinoivinAikein
 
Joulun pitäisi oman ajattelumaailmani mukaan olla kiireen vastakohta. No, sitä se ei ole. Ainakaan markkinoille ja tavaroiden herroille. Kaikki Stockmannit ja Sokokset, Koskikeskukset, Tiimarit, Seppälät sun muut kummanpäiväiset putiikit ja ostoskeskukset sekoavat silloin.
SEKOAVAT. Kuin eräässä lelukaupassa serkkupoika laittoi kaikki laulavat tonttulelut yhtäaikaa päälle. Mikä mylläkkä. Vieterilakit vain heiluivat puolelta toiselle ja tontut hoki "JOLLOTI JOLLON JOLLON JOLLON!" Saimme ehkä myyjältä murhaavia katseita. Ei ymmärtänyt. Se oli tonttujen kapina!

Meidän pitäisi rauhoittaa Joulu. Pistää rauhoitus piikki hullujen markkinaporhojen ja toisaalta jouluhullujen kuluttajien pyllyyn. Joulu on heille krääsää. Joillekkin Joulu on kyllä Jeesusta. Ei sillä, ettei Jeesuksestakin saisi osan markkinointia. Kaikenmaailman omin pikkukätösin tehtyjä seimiä ja muuta humpuukia.( Made in China siellä pohjassa lukee katsokaa vaikka.) Minulle joulu on eniten rauhoittumista, mutta sitä ei tunnuta arvostavan.

kuva©PakinoivinAikein
Meillä alkaa aina hemmetinmoinen rulianssi, kun joulusiivous alkaa. Matossa karva EIIII !!! Ei jouluna! Jos vastaväitteen esittää siivoamisesta tulee väite, että NO MUUTKIN JOULUSIIVOAVAT. Siinä kyllä meinaa päästä tirsku, koska aivan varmasti eivät kaikki joulusiivoa. Jotkut eivät siivoa ikinä.

Eikä minusta ei tarvitsisi. Onhan se kiva että koti on siisti jouluna, mutta sopivan siisti riittää. Ei leikkaussali-siisti. Mielestäni joulu kulkee vallan mainiosti sohvalla löhöten ja syöden.

Aattoiltana panostaminen on sitten toinen juttu. Silloin saa olla vähän säihkettä ja kynttilää. Pukkikin tulee joka kerta. Uskon, ettei parane laittaa vastaankaan, eikä auttaisi, vaikka panisikin. Ja kuusi tietysti. Silti ehkä niitä kuusia kannattaa jättää sinne metsäänkin. Kuusi on kiva, mutta tekeekö se joulun?

Tekeekö kummalliset esineet ja paketit, joissa on toivomiaan tavaroita sen rauhan olon? Ei tee. Kun saa uusia tavaroita eteensä, ihmisessä herää suuri ja pirumainen ahnas kita. Ihminen muuttuu ahnaaksi loputtoman syväksi kidaksi, joka haluaa LISÄÄ LISÄÄ LISÄÄ LISÄÄ. Ruokaa, vaatteita, tavaroita, elektroniikkaa, pelejä, kännyköitä, älypuhelimia... Lahjojen jälkeen hän ryntää joulun jälkeisiin alennusmyynteihin ja takaisin niihin Seppälöihin, joista juuri osti toisille lahjoja ja toiset hänelle. Ja ei saa tarpeeksi. Ei maallinen mieli voi muuttuu sanoi se Jukka Poikakin.

Mitäkö mielestäni on joulu? Joulu on mielentila. Silloin pitäisi olla aikaa ensimmäistä kertaa kokeilla joogaa ja meditointia. Laittaa tuoksukynttilöitä ja käyttää villasukkia. Joulu on aikaa olla oma sekopäinen itsensä. Pukeutua homssuisesti ja kuljeskella ympäri kotia. Pysähtyä ikkunan ääreen toteamaan että onkos lunta eli ei. Katsoa kuin talitunttu nöyhtää sianihrapalloa. Lumessa viedä koiraa, jonka mielipide on että vedä kuule kaulas ympärille se fleksi.

                                              kylymä©PakinoivinAikein

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti