Pahoihin hahmoihin samaistuminen

Teimme tällaisesta aiheesta käsikirjoitus- ja kuvallinen ilmaisu linjallamme koulussa esitelmän ja mielestäni olisi sääli ja hukkaan heittoa, jos en jakaisi sitä kanssanne. Toivottavasti siitä irtoaa pontta ja ajatusta omiin kirjoitelmiin, esitelmiin tai muuten vain lukemiseksi. Työhön on osallistunut myös hyvä ystäväni ja opiskelutoverini. Lopussa löytyvät tietysti myös lähteet.

                                                      kuva©MinnaKarjalainen

1. Mitä samaistuminen on?

Hyvälle elokuvalle tai tarinalle on ominaista, että sen hahmot ovat samaistuttavia.

 ”Samaistuminen on terminä meille varsin epämääräinen. Se tarkoittaa positiivisen samankaltaisuuden havaitsemista itsensä ja roolihahmon välillä. Samaistuminen ei ole yksi jatkuva tila johon joudumme, vaan aktiivista aaltoliikettä, missä vuoroin etäännytään ja lähennytään hahmoa oman arvion perusteella” (Pesonen 2002, 1)

Samaistumisella käsitellään tunteita. Katsojan itse täytyy heittäytyä elokuvan vietäväksi, jotta samaistuminen voi tapahtua. Samaistumisen kautta käsittelemme omia tunteitamme ja kokemuksia. Se antaa perspektiiviä omaan elämäämme. Samaistumme usein helpommin täysin fiktiiviseen hahmoon kuin todelliseen. Fiktiivisen hahmon kautta pystymme paremmin käsittelemään tunteita samalla tiedostaen, että se ei ole totta. Tässä esseessä käsittelemme samaistumista pahoihin fiktiivisiin henkilöihin.

Etsimme siis tietoisesti samaistuttavasta hahmosta samankaltaisuuksia. Voimme samaistua myös useisiin tarinassa esiintyviin henkilöihin. Arvioimme siis fiktiivisiä henkilöitä ja heidän suhdettaan meihin, sekä tekijöiden näkemyksiä maailmasta.

”Miksi ihmiselle sitten on kehittynyt kyky samastua toiseen ihmiseen? Voidaan olettaa, että toisten huomioiminen on ollut alkuihmisellä varsin vaistonvaraista. Älykkyyden ja sosiaalisten taitojen kehittymisen edellytys on ollut toisia kohtaan tunnettavan empatian ja sympatian jalostuminen. Samastuminen on vahvistanut lauman keskinäisiä siteitä ja ohjannut huomioimaan muitakin kuin omia jälkeläisiä.” (Pesonen, 2002, 2)

Samaistumiseen vaikuttaa tietysti katsoja, hänen ikänsä, kokemuksensa ja arvomaailmansa. Samaistumiseen vaikuttaa myös hahmon luojan näkemykset ja hahmon toteutus.

2. Pahaan hahmoon samaistuminen 

Mikä pahassa hahmossa kiehtoo?

Itse hahmon  ei tarvitse olla miellyttävä. Usein puhutaan, että hyvä paha hahmo tekee hyvän elokuvan. Niin katsojan kuin pahan hahmon luojan on samaistuttava hahmoon. Hyvien hahmojen sankaruus ja hyvyys jäisi kokematta ja näkemättä ilman heitä ahdistelevia ja vaivaavia pahoja henkilöitä.

”Elokuvan historia tuntee kuitenkin useita hienoja esimerkkejä elokuvista, joissa moraaliton tai moraalisesti arveluttava roolihenkilö esitetään niin, että yleisö kykenee - ainakin hetkellisesti - samaistumaan tähän.” (Anitta Kiviranta, 2010, 11)

Pahat hahmot ovat usein erottuvampia ja voimakastahtoisempia kuin hyvät hahmot. Heillä on voimakkaammat mielipiteet, usein halu saada valtaa tai kostaa koetut vääryydet, jos sellaisia on heille tapahtunut. He saattavat olla joutuneet eristetyksi yhteiskunnan ulkopuolelle, mikä tekee heissä halun kapinoida ja saada valtaa.

Usein pahan hahmon synty esitellään eri tarinoissa. Esitetään, etteivät kaikki syntymästään ole pahoja, vaan tulleet sellaisiksi huonojen kokemuksien kautta. Aina tätä ei kuitenkaan selvitetä katsojalle. Jotkut ovat vain pahoja.

Pahoilla hahmoilla on usein valtaa muihin sekä kyky saada toiset seuraamaan määränpäitään. He erottuvat joukosta ja ovat usein impulsiivisia ja kykenemättömiä hillitsemään tunteitaan. Useat pahat henkilöt toimivat pelkurimaisesti tilanteissa, halveksivat muita sekä turvautuvat helposti väkivaltaan puhumisen sijasta.

Toisaalta paha hahmo voi olla lähestulkoon millainen vain. Hän voi olla myös täysi teeskentelijä, joka pitää ilkeät mietteensä ja tekonsa muilta salassa valehdellen. 

Paha voi hyvin olla myös omalla tavallaan hauska – hän voi olla kömpelö ja typerä vaikka toimiikin moraalittomasti.

Roolihahmon, niin hyvän kuin pahan, on aina oltava hyvin tunnistettava ja tehdä voimakas vaikutus, ennen kuin ihmiset pystyvät samaistumaan häneen. Pahan hahmon motiivit eli syyt toimintaan on tultava ymmärrettävästi esiin katsojalle samaistumiskokemuksen onnistumiseksi.

Usein pahoilla hahmoilla on vähemmän heikkouksia kuin hyvillä, ja heidät esitetään hyviä voimakkaampina tai heillä on suurempi valta verrattuna tarinan sankariin. Heikkouksia on vähän senkin vuoksi, että pahat hahmot usein pyrkivät kieltämään ja kätkemään ne kasvattaakseen voimaansa.

J.K Rowlingin Harry Pottereissa itse pääpahan roolia esittää Lordi Voldemort, joka on lähes kuolematon ja mahtavin velho, mutta hänen heikkoudekseen paljastuu hänen kykenemättömyytensä tuntea mitään tai rakastaa ketään. Sen vuoksi Voldemort on juuri myös vaikeasti samaistuttava. Häneltä puuttuu kaikki inhimillisyys.

”Kysymykseen, tuleeko samastuttavan hahmon olla moraalisesti hyvä, onkin jo vaikeampi vastata. Ei välttämättä ainakaan tosielämän moraalimme puitteissa. Jokaisella tarinalla on nimittäin oma moraalinsa. Tarinan dynamiikassa on kysymys tarinalle keskeisen arvon vaihtelusta positiivisesta negatiiviseen. ( - ) Jos tavoite on ryöstää pankki, positiivinen arvo tarkoittaa ryöstön onnistumista. Tahdomme sitä katsojana, vaikka tosielämässä pitäisimme moista täysin moraalittomana. (Pesonen, 2002, 3)

Ulkonäköseikat

Ulkonäöllisiä vaateita samaistuttavalle pahoille hahmolle ei juurikaan ole. Hahmon ei tarvitse olla lainkaan katsojan kaltainen ulkonäöltään. Ihmiset voivat samaistua hyvin eriskummallisiin ja erilaisiin hahmoihin, niin eläimiin kuin ihmisiinkin.

 Pahojen hahmojen muodoissa ja ulkonäössä on kuitenkin usein käytetty enemmän teräviä särmiä ja kulmia, kuin hyvissä hahmoissa, joita korostavat enemmän kauniit, sileät ja pyöreät muodot. Tosin eroavaisuuksia on paljon. Tyypillinen malliesimerkki on, että pahoilla hahmoilla kuten rikollisilla tai merirosvoilla on arpia ja ruhjeita kasvoissa, jotka kertovat rankasta ja erilaisesta elämästä.

Hyvät hahmot taas erottaa hyvännäköisyydestä, komeudesta ja kauneudesta, sekä sopusuhtaisuudesta. Näitä normeja kuitenkin rikotaan paljon. Usein komea tai kaunis paha hahmo saa helpommin ihmisten samaistumisen puolelleen kuin ruma ja ruhjeinen hahmo.

                                     

Myös kuvakulma, millä negatiivinen ja ilkeä roolihahmo esitetään vaikuttaa katsomiskokemukseen ja samaistumiseen. Alhaaltapäin kuvattuna hahmo näyttää suuremmalta ja pelottavammalta. Ylhäältäpäin kuvattuna hahmo taas näyttää pieneltä ja lannistuneelta.

                                           WhySoSerious?©PakinoivinAikein

 3. Miten samaistumme?

Omat pimeät puolet

Pahoihin hahmoihin samaistuminen voi esimerkiksi avata katsojalle tien tutkimaan omia pimeitä puoliaan ja tunteita, joiden käsitteleminen on tosielämässä vaikeaa ja jopa vaarallista. Joskus katsojan samaistumisen syynä pahaan ja moraalisesti väärin toimimaan hahmoon voi olla halu antautua fiktion tunnevaikutukselle. Katsoja voi hakea fiktiosta myös eskapismia eli pakoa todellisuudesta.

Motiivit

”Koska todellisen maailman lait eivät kuitenkaan sido meitä samastuessamme fiktioon, voimme nauttia pankkiryöstöelokuvassa valtavan rahasaaliin tavoittelusta, viimeisen keikan onnistumisesta tai nerokkaan suunnitelman taidokkaasta toteuttamisesta.” (Pesonen, 2002, 3)

Se, miten hyvin ihmiset samaistuvat pahoihinkin hahmoihin, riippuu siis siitä, kuinka samaistuttava hahmo on. Hyvä samaistuttava hahmo on sellainen, joka herättää voimakkaita tunteita. Pahan hahmon on oltava hyvä siinä mitä tekee, hänellä on oltava selkeä ja ymmärrettävä näkemys maailmasta sekä mielipiteet, jotka avautuvat myös katsojalle.

Usein pahat hahmot toimivat hyvien hahmojen vastavoimina ja aiheuttavat heille hankaluuksia. Se, miksi he eivät tule toimeen tarinan hyvien hahmojen kanssa on tultava selvästi esille. Onko syynä esimerkiksi kateus, viha, mielipuolisuus, koston- tai vallanhalu vaiko vain pelkkä ilkeys. Myös pahojen hahmojen motiivit tulevat näin selville.

 Esimerkiksi Disneyn piirroselokuvassa Leijonakuningas (1994) luihu leijona Scar tappaa veljensä oikeamielisen leijonakuningas Mufasan suuren kateuden vuoksi, koska hänellä ei ole mahdollisuutta kuninkuuteen ja valtaan. Scarin kateus ja siitä aiheutuva murha saa aikaan suuren murheen tarinan päähenkilölle Mufasan pojalle Simballe. Scarin ulkonäössä erottuu myös selkeästi pahan hahmon piirteet – suorat ja terävät linjat sekä tummat sävyt. Hänellä on myös arpi kasvoissa.

”Aristoteles muistuttaa, että nämä kärsimykset ja vahingonteot toimivat paremmin läheisissä suhteissa kuin vieraiden tekeminä. Perheenjäsenen toiselle tekemä vääryys tai ystävän pettäminen aiheuttavat voimallisempaa sympatiaa kuin tuntemattoman tahon epäoikeudenmukaisuuden uhriksi joutuminen.” (Pesonen,2002,3)

Sympatia

”Michael Hauge itse pitää sympatian herättämistä roolihahmoa kohtaan tärkeimpänä tekijänä samastuttavuudessa. Tämä onnistuu Haugen mukaan parhaiten laittamalla roolihahmo ansaitsemattoman onnettomuuden uhriksi. Ansaitsematon onnettomuus voi olla osa hahmon taustaa tai sitten vääryys voi tapahtua elokuvan alussa - mitä pikemmin, sen parempi.” (Pesonen, 2002, 3)

Pahat hahmot voivat aiheuttaa myös sympatian tunteita. Heitä voi vaivata pinnan alla esimerkiksi hylätyksi tulemisen pelko, köyhyys tai yksinäisyys, mistä syystä he haluavat kostaa muille tai henkilöille, jotka tulevat heidän halujensa tielle. On tärkeää, että katsojalle nämä tulevat hyvin esille, vaikka elokuvassa muut hahmot eivät niitä saisikaan selville.

Sympatia voi ilmetä monella eri tavalla. Joko pelkäämme mitä hahmolle saattaa tapahtua, suutumme hänen puolestaan tai säälimme häntä. Voimme tuntea sympatiaa vain jos välitämme hahmosta.

4.  Ikä vaikuttaa samaistumiseen

Ihmiset samaistuvat helpoiten saman ikäisiin hahmoihin.

Murrosikäiset nuoret saattavat samaistua helposti pahoihin hahmoihin paremmin kuin hyviin, sillä he etsivät identiteettiään ja kokevat rajojen rikkomisen mielenkiintoisena. Pahoihin hahmoihin liittyy myös aina salaperäisyyttä ja karismaa, mikä kiehtoo heitä. 

Hyvät hahmot ovat useimmiten aikuismaisempia ja kypsempiä, kestävät vastoinkäymiset ja mukautuvat yhteiskunnan normeihin. Pahat hahmot taas luovat epäjärjestystä ja kriisiä yhteiskuntaan. Tämä usein tarinassa saattaakin pahat ja hyvät törmäyskurssille. Pahojen kärjistettyjen tekojen takia usein hyvin onnistunut paha roolihahmo jää myös mieleen paremmin kuin hyvä hahmo.

”Ihmiset samastuvat helpoiten suurin piirtein oman ikäisiinsä hahmoihin. Tämä ei ole suinkaan sääntö. Ihmisellä on kyky kiintyä varsin eri-ikäisiin ihmisiin. Sama pätee myös roolihahmoihin.” (Pesonen,2002,3)'

LÄHTEET

Pesonen, P. 2002. Toisen housuissa. http://elokuvantaju.uiah.fi/oppimateriaali/kasikirjoitus/artikkelit/pesonen_toisen_housuissa.jsp.

Kiviranta, A. 2012. Sitouttamisen alkeet. Turun ammattikorkeakoulu.