Eläimistä ja ihmisistä

                                                    Topi-shelttimme©MinnaKarjalainen

Ihmiset ovat ihmisiä. Eläimet eläimiä. Mitä äskeisessä on vaikea ymmärtää?

Ilmeisesti kaikki.

Varsinkin Amerikassa luullaan, että koirat ovat ihmisiä. Varsinkin koirat. Kissatkin välillä, mutta yleisemmin koirat. Mikä ihmisissä ja koirissa on samaa? Ei oikeastaan paljon.

Useiden ihmisten mielestä koira pahoittaa mielensä jos ei saa pöydältä herkkuja. Koira myös ymmärtää puhetta, luullaan. Äärimmäistapauksissa koira saa poreammeen ja parisängyn sille varatussa huoneessa Koirahotellissa. Kerta koira on ihminen, niin kai sillä nyt kalusteetkin ja oma huone pitää olla.

Järisyttävää oli, kun luin koirille tehdyistä seksileluista internetin ihmeellisessä maailmassa. Ihan täällä Suomessa. Tuotekuvauksessa luki: ”Silikoni narttu, sisällä helposti tyhjennettävä säiliö.” Anteeksi mitä?

Koirien inhimillistäminen on naurettavaa ja rasittavaa. Tehdäänpä nykyään manikyyrejäkin koirille. Ja sitten ajatellaan, että mustin onnellisuus kasvaa sitä mukaa mitä enemmän se saa kaikkea. Siis sitä onnellisempi, mitä enemmän ihminen saa kaikkea. Koira tuskin välittää helvettiäkään siitä, minkä väriset kynnet sillä on.
  

Kuva©MinnaKarjalainen

Koira oikeasti pitää siitä, että sillä on omistaja,  joka keskittyy laumanjohtajana olemiseen enemmän kuin etsimään sille internetistä oikean kokoista muotivaatetta (ja tässä en tarkoita lämmikkeitä, joita tarvitaan lyhytkarvaisille koirille talvisin).

Koira välittää oikeasta määrästä seuraa (niin ihmisten kuin toisten koirien), oikeanlaisesta ruuasta, lämpimästä tilasta missä olla sekä oikeasta määrästä liikuntaa. Moni hankkii koiralleen vaikka mitä hattuja ja hameita, mutta oikean liikunnan määrä unohtuu.

Koirista tulee turhautuneita ja ne kiukuspäissään purkavat sitä muun muassa huonekaluihin ja postinkantajien jahtaamiseen (mikä on klassikko EHEH. Kerrostalossa postinkantaja tosin saa olla turvassa, ellei työnnä kättään tarpeeksi syvälle luukkuun. Tämä on ollut iselläni usein pelottavana kuvitelmana, kun olen yrityksen mainoslehtisiä jakanut.)

Ihmiset hankkivat liian isoja eläimiä liian pieniin tiloihin. Se on ollut aina ongelma. Jos ottaa energisen arktisille alueille ja kovaan rasitukseen jalostetun huskyn kerrostalokämppäänsä ja ihmettelee miksi uusi Ikean sohva on nyt sen vatsassa, on mielestäni myöhäistä katua.  Ongelma tuskin ratkeaa sillä, että koiralle ostetaan oma sohva nettikaupasta. Tai no laitetaan se parisänkykin. Miksei. Ja silikoninarttu. KLIK!

Entäpä sitten villieläimet?

Aamulehti kirjoittaa nettisivullaan 17.6.2012:

”Sudet surmasivat eläintenhoitajan Kolmårdenissa.

Sudet tappoivat eläintenhoitajan Kolmårdenin eläintarhassa Ruotsissa. Naispuolinen hoitaja sai surmansa susien aitauksessa sunnuntaina aamupäivällä.

Tapauksella ei ollut silminnäkijöitä, joten kuolemantapauksen tarkkoja yksityiskohtia ei vielä sunnuntaina illalla tiedetty. Aitauksessa oli samanaikaisesti kahdeksan sutta.

Eläintarhan mukaan nainen oli yksin susien aitauksessa sääntöjen mukaisesti. Nainen oli kokenut ja tottunut liikkumaan susien seurassa. Kollegat ymmärsivät jotain tapahtuneen radiokontaktin katkettua. Pelastushenkilökunnan saapuessa paikalle mitään ei ollut tehtävissä.

Ruotsin maatalousyliopiston susiasiantuntijan mukaan tapaus on harvinainen, mutta vastaavaa on tapahtunut aiemminkin.

– Eläimet eivät pelkää ihmisiä, joten onnettomuuksia sattuu, asiantuntija Olof Liberg sanoi.”

Mikä tässä mielestänne mättää?

No minusta nämä asiat:

”Eläintarhan mukaan nainen oli yksin susien aitauksessa sääntöjen mukaisesti.”

MITKÄ HELVETIN SÄÄNNÖT SANELEVAT IHMISEN YKSIN KAHDEKSAN VILLIN SUDEN KANSSA?

”Nainen oli kokenut ja tottunut liikkumaan susien seurassa.”

Tällä hetkellä sitä on varmaan enää myöhäistä pohtia, kun kävi kuin Punahilkka sadussa. Mielestäni ketään ihmistä ei ole tehty liikkumaan susien keskellä. Kesyjen tai villien. Miksi näin ylipäätään menetellään eläintarhoissa? Eihän leijonien tai karhujenkaan aitauksiin mennä noin vain?

Ja olipa muuten lohduttava ja asiantunteva kommentti jerra Olof Libergiltä! Tuollaisia asiantuntijoita tarvitsemme! HYVÄ OLFFU!

SusSiunaa©MinnaKarjalainen

Aiheesta tulee mieleen myös paljon puhutut koirasudet. Niitä käsiteltiin myös Koirakuiskaaja/kurittaja Cesar Millanin eräässä jaksossa.

Mielestäni ihmiset leikkivät näiden olentojen kanssa hengellään.  On naurettavaa, että ihmisten itsekkyyden tähden ollaan luotu olentoja, jotka eivät tiedä ollako koiria vai susia. Siinähän tulee sekin ristiriita, että syödäkö nyt tuo omistaja vaiko ei. Koirasusi ei pelkää ihmistä kuten susi, eikä ole sopeutunut samanlaiseen ruokintaan tai liikunnan vähyyteen kuin koira. Koirasusi myös kasvaa paljon vahvemmaksi ja suuremmaksi. Sittenpähän ihmetellään, että miksi se puhkui ja puhalsi taloni nurin?!

 Lopputulos on tuhoisa. Ja se on täysin ihmisten ajattelemattomuuden syytä. Jälleen kerran.

Loppusanoiksi voisin vielä muistuttaa miehestä, joka vastoin kaikkea järkeä käveli Kålmordenissa safariajelulla autostaan pihalle leijonien keskelle.

”KATTOKAA MUFASA! MENENPÄ TERVEHTIMÄÄN!”

”ROAAARRR!!”