maanantai 5. marraskuuta 2012

Häähulluista

                                                              kuva©MinnaKarjalainen

Mikä siinä naimisiin menemisessä kiehtoo? Liian moni tosi-tv-ohjelma kertoo siitä, miten joku (yleisimmin naaraspuolinen henkilö) on uhrannut kaikki lapsuuden ja nuoruuden haaveiluaikansa omien häidensä suunnitteluun. Esimerkkeinä Häähullut, Häät haltuun, Satuhäät, Meidän häät.. Ja tässä kirjoituksessa tarkoitan tietysti kirkkohäitä haluavia häähulluja. Ketä nyt jotkut maistraatti-häähullut kiinnostaa haloo? Siinäpä uusi ohjelmaidea!

Asiaan.

MIKSI HÄÄT ON NIINKU SIISTEI?

”No se on se kun saa olla yhden päivän se kaikkein kaunein ja keskipiste.”

-          Pidä synttärikekkerit. Sama asia sata kertaa halvemmalla.

”No se on se morsiuspuku ja häämatka”

-          Hakisit sen perinteisen H&M:n sijasta vähän hienommasta liikkeestä mekko ja lähde matkalle miehesi kanssa.

”No se on se ikuinen rakkauden julistus ja liitto.”

   Lisääkö häät varsinaisesti rakkautta vai jopa vähentää sitä?

Tilastokeskuksen julkistuksessa 20.4.2012  internetissä vuonna 2011 solmittujen avioliittojen määrä väheni selvästi edellisestä vuodesta. Avioliittoja solmittiin 28 408, mikä on 1 544 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Avioituvuus aleni selvimmin niissä ikäryhmissä, joissa avioidutaan vilkkaimmin: vähän alle ja vähän yli 30-vuotiailla.

Silti edelleen löytyy häähulluja. Ikävä kyllä. Ikävä miettiä sitä, mitä tapahtuu kun häät ovat ohi. Mitä on enää odotettavaa? Tuo sama mies takaisin kotiin joka päivä loppuelämän ajan? TYLSÄÄ! Nyt tiedän! Ero ja uudet häät! Näin hääkierre saa alkunsa. Onhan näitäkin jotka avioituvat monesti elämänsä aikana. Silloin häät ovat itseisarvo ja rakkaus ja sulho vain välinearvoja.

kuva©MinnaKarjalainen
Häät ovat ehkä vähentyneet, koska ne tarkoittavat jotain lopullista. Ehkä tuttavapiirin mielestä eroaminen on isompi asia, jos pari on mennyt naimisiin. Niinhän se varmasti onkin, sillä häihin on mennyt tuhansia euroja ja mummot ja tuttavat ja tutun tuttavat raahattu paikalle. On ruuat, koristeet, kirkko, itse juhlapaikka, asut...Sekä tietysti ohjelmanumerot, missä morsiamen kimppu lentää jollekin  pahaa-aavistamattomalle sinkulle, joka saa puskasta tartunnan. Näin syntyy uusi Häähullu.

No ei vaines. Mielestäni ei ole paha asia, että naimisiinmeno on vähentynyt. Se osoittaa ehkä, että ihmiset harkitsevat kauemmin lopullisia tekojaan. Olisi se minusta tyylikkäämpää mennä se kerta vaan naimisiin, kun se ois niinku se perimmäisin idea siinä vai ?

Kuulin eräältä naiselta, että hän oli seurustellut miehensä kanssa 9 vuotta. Sitten tuli häät ja sitä seurasi nopeasti ero. Ehkä häät merkitsevät ihmisille liikaa. Koko suhteen merkitys muuttuu, kun menee naimisiin. Mikään ei ole niin kuin ennen.  Nyt on liian lopullinen olo tästä jutusta Erkki. Alkoi kiinnostamaan lähtö ulkomaille tuntemattoman Alejandron kanssa.


Itse en lähde tähän loppuun sanomaan, etten itse koskaan mene naimisiin, kuin Erin biisissään Popedaa. Enkä sano, että naimisiin menossa on jotain väärin. Häähulluissa on, mutta ei häissä. Suomessa homot ja lesbot tappelevat edelleen oikeudestaan päästä naimisiin kirkossa. Se siis ei ole mikään itsestäänselvyys. Itse olen tyytyväinen avosuhteessani ja jos vaikka joskus naimisiin menenkin, en nosta siitä suurempaa meteliä.

Sitä ihmiset metelöivät liikaa kaikesta muutenkin. Kuten lasten hankinnasta. Se, jos niitä hankit ja VARSINKIN JOS ET HANKI. Silloin jossain mättää ja pahasti. Ai ai. Soitto mummille, että meidän Mallassa on jotain pahasti vialla. Se on katsonut liikaa sitä Sinkkuelämää ja kuunnellut Eriniä radiosta. Nii, et mitä tehdää?


                                                                                                             

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti