Pimeydessä

kuva©Ida Karjalainen

Wikipedia sanoo, että tähtitieteessä pimeyden katsotaan vallitsevan silloin, kun Aurinko on yli 18 astetta horisontin alapuolella. Pimeys yhdistetään usein mystiikkaan ja tuntemattomiin asioihin. Pimeyden rakastamista kutsutaan lygofiliaksi, kun taas pimeyden pelko on lygofobiaa.

Suomalaisille pimeys tarkoittaa aikaa kesän jälkeen. Tervetuloa. Seuraavat seitsemän kuukautta (tai hyvällä säkällä ainakin viisi) eletään katulampun suomassa valoläntissä. Siis jos kaupungissa eletään. Täällä Virroilla eletään kuin siat säkissä kello kahdesta eteenpäin.

Hullua tämmöinen. Miten meidän käy? Ei ihmistä pimeydessä ole luotu vaeltamaan. Afrikan savanneilla on hän syntynyt aurinko porottaen ja iho leimuten. Ei käy  tämä.

Pimeydestä on terveydellisiä haittoja psyykkisesti ja fyysisesti. Omakohtaisesti tuntuu aivan helvetiltä nousta ylös aamuisin. Se on aina itselleni vaikeaa niin nyt sitten. Kuin heräisi keskellä yötä. Aamut ovat yötä. Päivät ovat yötä. Ja illat  ja yöt ovat yötä MUUTES!

Mikä logiikka tässä? Kroppa menee aivan sekaisin, milloin pitäisi valvoa milloin ei. Vielä alku syksyllä taisi salille helposti kahdesti tai jopa kolmesti viikossa. Nyt ei voisi vähempää kiinnostaa. (Mutta taivun silti. Taisteltava on.)

Puhutaan kaikenmaailman valo-ja energialampuista. Niitä käyttää varmaan vaan hipit (HEHEH teki mieli sanoa noin. En ole koskaan päässyt. NYT PÄÄSIN!) 
Itseasiassa miksei kokeilisi? Ehkä sen vuoksi, että vaikutus kestää sen tunnin maksimissaan ja kun astut ulos kotoa pimeyden syliin kylmään ja märkään maahan, taitaa siinä ne lamput unohtua.

Jotkut masentuvat. Se onkin suomalaisten perimmäisin tarkoitus välillä. Masentuminen. Siitä kerrotaan musiikissa, kirjoissa, elokuvissa. Loppumaton luovuuden synnyinlähde. Amerikkalaisille se on kai seksi, että miten sen nyt ottaa. Ei ole toinen toista soimaamaan. Amerikassa ei eletäkkään pimeydessä niin suurta osaa vuodesta.

Jossakin ei ole pimeyttä ollenkaan. Ai niin, myös Suomessa kesäisin. On alettu puhua myös kesämasennuksesta ja unettomuudesta, kun nyt ei ole sitä pimeyttä sitten. Aina pitää hyppiä äärilaidasta toiseen. Mikään ei kelpaa.

Luojalla ollut Suomen kohdalla outo huumorintaju. Vaikeaa on kansalla. No, ainakin hyvä bruttokansantuote jos ei muuta.