Voiko koira olla paha?

Henkilö X: "Muistetaan, ettei kukaan koira ole syntymästään paha (poikkeuksena kehitysvammat ja sairaudet) " Kyseenalaistan tämän todellakin ! Kyllä on syntymästä pahoja koiria. Ja tämä on fakta.

Vastaukseni: Sitten varmaan käsittelet aika kummallisesti ihmisen näkökulmasta sitä, mikä tekee koirasta hyvän tai pahan. Edelleen - me määrittelemme koiran hyvyyden omasta näkökulmastamme. Millainen se on meille, meidän sille sanelemassa ympäristössä sille annetussa tehtävässä. Nykykoirilta kaupunkiympäristössä vaaditaan erittäin koiralle epäominaisia ja epälajityypillisiä asioita. Kovien äänien, ihmisten, eläinten, pakokaasujen ja muiden saasteiden sietämistä. Jopa 8 tunnin päivittäistä sisällä oloa, joka tylsistyttää ja siihen päälle ihmiset, jotka jaksavat kävelyttää koira-parkojaan vain vartin tai vähemmän kerrallaan jos sitäkään. Jotkut antavat tehdä tarpeensa sisälle laiskuudessaan. Jotkut myös pitävät yhdessä eläimiä, jotka eivät voi toisiaan sietää, ja mielestäni se on täysin hyväksyttävää. Emmehän me ihmisetkään pidä kaikista kohtaamistamme ihmisistä. Ja sitten, jos koira ei näihin vaatimuksiin vastaa vaan kapinoi haukkumisella, merkkailulla, protestilla ja esimerkiksi purkaa eroahdistustaan huonekaluja tuhoamalla, me ristimme sen "pahaksi"?

Mikä tekee koirasta pahan - toisten eläinten pureminen ? Toisen koiran pureminen? Ihmisen pureminen? Murina? Aggressiivinen käytös? - Näillä kaikilla koira kertoo, että en pidä tämän olennon läsnäolosta. Samoin me ihmiset reagoimme eläimiin ja ihmisiin, joista emme pidä. Koiralla ei vain ole samanlaista kommunikaatiota kuin ihmisellä, vaan omansa. Se kertoo mielipiteensä näykkimällä, vetäytymällä, murisemalla ja puremalla. Todella usein purematilanne syntyy siitä, kun esimerkiksi ihminen ei osaa lukea koiran varoituksia. Jos koira puree toista koiraa, se taas on vain täysin luonnollista kahden koiran kommunikaatiota - samaa mitä sudet ja muut koiraeläimet tekevät. Tietysti se ei ole hyvä asia, jos halutaan kahden koiran jakavan samaa taloutta, mutta "pahuutta" se ei ole. Koiran aggressiivista käyttäytymistä on syytä oppia lukemaan ja "kuuntelemaan" omaa koiraansa. Tällaisia varoitusmerkkejä ovat esimerkiksi vetäytyminen, jossain tapauksessa uhkaava lähestyminen, hännän pystyssä pitäminen, epävarma liikehdintä, läähätys. Joskus koiran aggressiivisuutta ei toki voi arvata, silloin on kyseenalaistettava koiran mielenterveys. Olen tavannut elämässäni koiria, jotka ovat täysin hyvin koulutettuja ja hyvistä lähtökohdista, mutta saattavat hyökätä. Tässäkään tapauksessa en ristisi koiraa "pahaksi" vaan siihen tulisi suhtautua vähän kuin mielenterveydeltään epävakaaseen ihmiseen. Se tarvitsee erityiskohtelua ja omistajan, joka ymmärtää lemmikkinsä erityistarpeet. Onhan meissä ihmisissäkin väkivaltaisia eirtyistapauksia. Emme me silti heitä sido sähkötuoliin.

Erityiskohtelua vaativan koiran kanssa tulisi kiinnittää seuraaviin asioihin huomiota:

a) tarvitseeko koira omaa tilaa ja rauhaa, täytyykö se pitää erillään vieraista eläimistä tai ihmisistä (usein eläimillä on aina joku luottohenkilö tai eläin, jonka ne päästävät lähelleen, uudet asiat ja olennot pelottavat ja laukaisevat aggression/pelon 

b) riittävä lepo ja virikkeellinen ympäristö - Saako koira rauhallisen tilan lepäämiseen ja toisaalta riittävästi tekemistä ja liikuntaa? Saako koira purkaa ahdistustaan ja stressiään tarpeeksi virikkeellisessä ympäristössä liikkumalla?

c) oikeanlainen lääkitys - joillakin koirilla voivat mielenterveysongelmat liittyä jonkin välittäjäaineen puuttumiseen / jonkin elimen virheelliseen toimintaan. Joskus jatkuva kipu, jota voi olla vaikea huomata tekee eläimestä arvaamattoman. Tämä näkyi erinomaisesti esimerkiksi hevosilla, jotka tuntuivat vain nostavan vauhtia kuolaimista vedettäessä - kipu hampaissa laukaisi puolustusreaktion, mitä kuolain aiheutti. Hevonen "juoksee karkuun" kipua." Samoin esimerkiksi koira, joka näykkäisee tahtomattaan esim. kipeää kohtaa kosketettaessa, yrittää toiminnallaan "estää" kivun syntymisen, ei sinänsä tuottaa kipua ihmiselle tai muille.
d) muistetaan, että joskus saman lajin yksilötkään eivät tule toimeen keskenään. Siksi jotkin koirat tulevat ihmisten kanssa toimeen, mutta eivät toisten koirien. Eräs vanha hevonen päätti hyväksyä seurakseen vain samannäköisiä sikoja, koska samankokoiset saman lajin edustajat pelottivat.