Minä olen sellainen nainen. Pirttihirmu. Vaikea. Hiekkaa
siellä justaansa. Olen nainen, jota kukaan mies ei tehnyt onnelliseksi. Ei
pelastanut noidan kynsistä ja vienyt linnaansa hevosella. Tämä prinsessa teki
itse itsensä onnelliseksi. (Ja miks pitää aina olla se prinsessa? Mielummin
itse olisin se noita, joka taikoo itsensä tosi timmiin mekkoon ja lähtee
bilettään harakkansa kanssa ja kutsuu sen prinssin sitten luokseen yöksi,
prinsessan tietämättä. Noidat oli muutenkin niissä saduissa niitä aikaansaavia naisia,
ei siellä tornissa huuhaata jauhavia ja tukkaa ponnarille nostelevia
tyhjäntoimittajia.)
Ja sehän on väärin. On itse itsensä herra, (huom.
miesvertaus, ei voi olla oman onnensa nainen - sanotaan sitten seppä). Sehän ei
ole kiva. Naisen pitäisi tulla onnelliseksi siitä, että mies astelee
ritariasussa paikalle, kun tulee onneton olo ja elämä ei suju. Naisen tulisi
muistaa olla aina yhtä innoissaan sitten joka kerta, silloinkin, kun mies
laittaa tiskit koneeseen. Muuten ei tule päivittäistä ritari-annosta saatua.
Olen jo pitkään toitottanut eräillekin mieshenkilöille,
joita asia sattumoisin kiinnostaa, että kyllä mä oon just se. Mä oon just se
kiree ja vaikee. DAM DAM DAA ! Ja siinä se. En ole koskaan väitellyt sitä
"kireen ja vaikeen" ja "pätijän" asemaa. Otan sen
kohteliaisuutena. Ja meinaan ihan oikeasti otan.
Minua ei ole tehty kukista ja mehiläisistä ja vedetty
hunajaa päälle. En ole se kaunis, aina iloinen ja ihana. Tilalle tulee
kyseenalaistava, vaikea ja tietoa keräävä muija, joka systemaattisesti pohtii
tämän maailman ongelmia. VOI VOI. Menikö nyt se unelma tyttö pokaali sivu suun?
Voi harmin paikka! Enkö ollutkaan joka ikisestä somen nais- ja mieshenkilöstä
kiva, rakastettava ja söpö? VOI VOI. Hymytyttö palkinto? ANTEEKSI MUTTA MIKÄ ON HYMYTYTTÖ - JA HYMYPOIKAPALKINNON
IDEA? Veivätkö ne elämässä sen voittanutta eteenpäin? Antoivat ympärille
tukevat ihmiset ja lupaavan työpaikan? Eivätpä taitaneet.
Koska tässä elämässä ei pärjää pelkällä kiltteydellä ja
nätteydellä ja hyväksynnällä. Toki niitäkin saa jokaisessa olla ja pitääkin
olla, mutta se oma polku on löydettävä ja lakattava mielistelemästä jokaista.
Hankittava ne omat mielipiteet ja vähän kyseenalaistaa tätä meininkiä. Kyllä
siinä vaiheessa ku saa kersoja ja kun sitä turjastaan koulunpihalla ni jo pitäs
herätä jotain mielipidettä maailman menosta. Se on tervettä se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti