Väkivalta tuntuu hyvältä

Miksi ihmiset ovat väkivaltaisia toisilleen? Mitä yhteistä on koulukiusaamisella, metsästyksellä ja lemmikki-tai tuotantoeläimen kaltoinkohtelulla?

Väkivalta. Ja ihmiset tekevät sitä siksi, että se aiheuttaa hyvää oloa.

Toiset vain ymmärtävät asettua uhrin asemaan ja samaistuvat toisen kärsimykseen paremmin kuin toiset.

Väkivalta esimerkiksi koulukiusaamis-tilanteessa aiheuttaa monenlaista eri mielihyvää.

1. Ryhmään kuulumisen aiheuttama mielihyvä: ”Me ollan me. Noi on noi. Me ollaan samaa mieltä. Me ollaan parempia kuin noi/se. Me voitetaan noi/se, koska ollaan vahvoja, ne/se heikko(ja).” Ihminen on sosiaalisuuden keskiössä ja saa hyväksyntää sille, mitä on, ryhmältä.

2. Oman paremuuden/vahvemmuuden kokeminen heijastettuna heikompaan osapuoleen. ”Mä voitan sut/oon vahvempi/parempi/kyvykkäämpi.”

Mielihyvää tulee samoin, jos voittaa vastustajan esimerkiksi pelissä. Asetelma on vain eri, koska pelissä on säännöt, joka estää toisen satuttamisen ja konkreettisen vahingoittamisen. Metsästämisessä, eläinten kaltoinkohtelussa ja koulukiusaamisessa uhrille aiheutuu vakavia vammoja tai se menettää koko elämänsä.

Miten välttyisimme tällaisen uhrille vakavaksi muuttuvan mielihyvän tavoittelemisen tarpeellisuudesta?

Ihmiset tarvitsisivat tarpeeksi kokemuksia siitä, että ovat hyväksyttyjä omina, keskeneräisinä ja heikkoina itsenään. Että kelpaavat ja ovat rakastettuja. Että heitä kunnioitetaan ja arvostetaan. Että he saavat läheisyyttä ja ymmärrystä sitä tarvitessaan. Silloin ei pitäisi syntyä tarvetta korottaa itseään muiden elollisten yläpuolelle näin konkreettisesti.

Mutta tietysti näihin asioihin vaikuttaa lukuisia seikkoja, joita kukaan ei voi kontrolloida. Uskon kuitenkin, että ihmisten keskinäinen empatia, solidaarisuus, oikeudenmukaisuus ja kunnioitus on hyvä maaperä sille, että on mahdollista kokea noita samoja tunteita myös muita elollisia kohtaan.

Yksilön syntymiseen vaikuttavat monet tekijät. Vanhempien/kasvattajien malli, perinnöllisyystekijät ja ympäristön muut vaikutukset. Siinä missä minua lapsena komennettiin voimakkaasti lopettamaan takapihalla hyppivän sammakon kiusaaminen, toiset voivat rohkaista tällaisesta käytöksestä.

Kyse on myös empatian puutteesta ja ymmärtämisestä: "Hei tosta tuntuu pahalta kun teen näin." En tässä käsittele ihmisiä, jotka jonkin toiminnallisen häiriön vuoksi eivät ymmärrä toisten tunteita, vaan keskistyn yksilön valintoihin perustuvaan väkivallasta nauttimiseen.

Toiset ovat oppineet saamaan huomiota ja rakkautta vain kiusaamisen/pahan tekemisen avulla toisille.

"Vain näin iskä näki kuinka hyvä oon, ku ammuin ton fasaanin. Todistin olevani iso poika.”

"Vain lyömällä ton todistan itselleni ja muille, että itse oon vahva."

”Veli opetti, että koiraa pitää lyödä että se uskoo.”

Pahin tilanne on se, että rakkauden ja välittämisen saaminen on riippuvainen väkivallasta. Se pitää katkaista.

Huomioikaa lähipiirissänne tällaisia tekijöitä ja valistakaa ihmisiä, mistä heidän käytöksensä muita kohtaan saattaisi johtua ja miten sitä voisi muutta. Ehkä metsästyksen voisi vaihtaa kiekkoammuntaan, koulukiusaamisen oikeasti rakentavaan ryhmätoimintaan vaikkapa pallopelissä ja eläinten kaltoinkohtelun niistä huolehtimiseen?