Jos Ei Heilaa Helluntaina Niin Ei Sitten Koko Kesänä

Vähänkö menee hermo ihmisiin, jotka pitää parisuhdetta jonain vaatimuksena kaikille ihmisille. Siis vähänkö. Sellaiset, jotka kattoo nokkansa yli, että on sussa jotai vikaa oltava, ku sulla ei miestä/naista oo. Joistai siitä ilmeestä arvaa, ellei ole pokkaa suoraa laukoa. Pälyilee tyhjää tuolia vieressä sukujuhlissa. Muistan itsekin, kun olin sinkku.

Eräs äijä: - Missä sun miehes on?

Mää: - En oo just ny tarvinnu

Eräs äijä: - Just! Mää sun iässä juoksin kuule jatkuvasti... päläpäläpäläpälä.

Kaakatikaakati. Mjaau mjaau. Tuollaisten tietyntyylisten vanhojen jo parasta ennen päivämääränsä menettäneiden seksiseikkailujen kuuntelemista ei vaan kestä. Aina pitäs kaikilla olla jotain: "säätöö" , "vipinää", "heila helluntaina." Aivan kammottavaa. Itse sain jonkun rouvan taas suuttumaan sanoessani, että pitäs olla kangistumatta yhteiskunnan olettamiin ja vaatimiin kaavoihin. Kaikenmaailman ystävänpäivät on rasittavia oli suhteessa tai ei. Sen voin sanoa. Ihan super rasittavaa :D

Ja semmoset ohjeet:

1. Muista kysyä kullaltasi mitä kuuluu päivittäin

2. Halatkaa vähintään 5 minuuttia päivittäin.

3. Kuunnelkaa, puhukaa, koskekaa, yhdessä...

Tai sitte tää elämä menee mite menee ja tommoset listat vois työntää sinne minne Aurinko ei paista.

"Kyllä kaikkien ihmisten onni lopulta syntyy parisuhteessa." No eikä synny.

"Kyllä jokainen sen miehen tarvitsee vierelle." No eikä tarvi.

"Kyllä jokainen sen naisen tarvitsee vähä pitää kurissa/heiluttaa rättiä." No eikä tarvi.

 Antais jokaisen olla mitä on ja lopettakaa ne "helluntai heila"-heitot. Pää räjähtää. Nykyään saamme alkaa nähdä, että myös avoimet suhteet alkavat yleistyä. Siinä vanhassa mies-nais- kaavassa ei ole mitään vikaa, eikä avoimissa suhteissa eikä polyamorisuudessakaan. Voisko sen niinkun ymmärtää ja lakata ihmisten hämmästelyn, arvioimisen, kuittailun ja antaa heidän itse kertoa mikä on fiilis ja kiinnostaako ylipäätään siihen rinnalle joku ottaa vaiko ei.