Ajatuksia positiivisuudesta ja negatiivisuudesta

Niin. Ihannehan olisi, ettei ottaisi osaa kumpaakaan leiriin vaan pysyttelisi niiden välillä. Negatiivisuus tappaa huoneesta kaiken yrittämisenhalun, innokkuuden ja toiveikkuuden, mutta positiivisuus äärimmillään tappaa taas puhtaan järjen. Näin voisi sanoa.

Negatiivisuutta on myös positiivista ja negatiivista. Sekoitetaan lisää värejä mustavalkoiseen. Mielestäni "positiivista" negatiivisuutta on tietynlainen ironinen tai sarkastinen huumori, tilanteiden järkevä tarkastelu kriittisesti sekä välillä ikävien totuuksien myöntäminen itselle.
Negatiivisen negatiivisuuden kaikki tunnemme. Päämäärätöntä kaiken mustana näkemistä. Mikään ei ole hyvin, oikein tai kunnolla. Jos aurinko paistaa, sen kulma on väärä,  väri liian himmeä ja vaikutus väärä asteinen. 

Positiivisuuden negatiivisuudesta ja positiivisuudesta puhutaan vähemmän. Positiivinen postiivisuus on tietenkin kannattavaa. Nähdä suurempi kuvio, asiat itsensä ulkopuolella, kokonaiskuva, mikä yleisesti Suomeen ja muihin hyvinvointivaltioihin syntyneillä on edessään erittäin hyvä ja kauas kantoisa.

Mutta nyt päällimmäiseen pohdintaan - negatiivinen positiivisuus? " Ei sellaista ole!" parkaisevat ehdottomaan positiivisuuteen luottavat. Joskus äärimmäisen positiiviset ihmiset kieltävät tai jopa pelkäävät negatiivisten tunteiden ilmaisemista. Liiallinen life coachaaminen eli elämäntapaterapia joka tähtää positiiviseen ajattelutapaan, joka saa ihmisen keräämään positiivisia asioita ympärilleen, voi johtaa siihen, että  "Universumi kuulee negatiiviset ajatuksesi ja kaikkea ikävää alkaa tapahtua."
Tällaiseen sokeasti uskovaa henkilöä tekisi mieli kepeästi läimäyttää selkään. Anna nyt sen vittuunnuksen tulla pihalle. Se ei tapa. Eikä tapakaan. Aika vähä asia lopulta tappaa. 

Negatiivinen positiivisuus on asioiden kääriminen käärepaperiin ja kuorruttaminen kermavaahdolla päälle. Sukulainen kuoli, mutta ainakin pääsi kärsimyksistään. Tuli keskenmeno, mutta ainakin on enemmän omaa aikaa ja tilaa kasvaa ihmisenä. Tällaiset selitykset kuulostavat itseni korvaan kyllä epäterveeltä. Kyllä saa sanoa, että on tää elämä kyllä sikaperseestä. Niin se onkin välillä. Ei pelkästään, mutta sitäkin. Ja se on OK.

Ei kaikki ole positiivista. Joihinkin asioihin ei missään nimessä tarvitse suhtautua positiivisesti. Monelta kannalta asioita tietysti voi tarkastella. Se ei ole koskaan väärin. Mutta jos energia suuntautuu enemmän asian peittelyyn, kun varsinaiseen tuntemusten rehelliseen käsittelyyn, ollaan vetämässä positiivisuuden mattoa kaiken ylle.
"Hei hei ongelma. Pysy siellä." 

Sitten ihmetellään kun alkaa tulemaan kaiken maailman pakko-oireita, vatsakipuja ja huonoa oloa. Mikään ei tunnu. Ilo ei voi tulla läpi, jos ei sieltä pääse viha ja surukin. Negatiiviset tuntemukset ovat välillä kuin kevätsiivous, ohimenevä vaihe, joka tehdään mökkiin, että pääsee kutsumaan ystävät sisään ja juhlat voivat alkaa.