Eläinten käytöksestä ja siihen liittyvistä väittämistä

Mielenkiintoista on huomata monien – ei kaikkien – tuottajien (ja lihansyöntiä kannattavien, jotka eivät kyseenalaista tuotantokoneistoa) väittävän erilaisia asioita. Vastaan muutamiin väitteisiin, mitä tuottajat usein sanovat eläimistään. Haluan kuitenkin pohjustaa, ettei tarkoituksenikaan ole alkaa syyttää mitään yksittäistä tilaa tai yksittäistä tuottajaa. Tarkoitus on saada kuluttajat ja mieluusti tuottajatkin kyseenalaistamaan arvomaailmansa missä elävät. Astua kuplan ulkopuolelle. Mitä jos ? Mitä jos en olisi sidottuna eläimestä saatavaan hyötyyn? Mitä silloin ajattelisin? Miksi ajattelen niin kuin ajattelen? Miksi muut ajattelevat kuten ajattelevat? Ja tätä ajatustyötä teen itsekin jatkuvasti, kaiken tiedon ja periaatteet kyseenalaistaen.

Väite 1.

”Tämä käytös on normaalia.”

Miten määritellään ”normaali” ympäristössä, minkä ihminen on eläimelle sanellut? Ympäristö, missä rajoitetaan eläimen liikkumista (erilaisilla tiloilla, missä eläimiä pidetään), sen sosialisointia muiden eläinten kanssa (eristämällä eläin joko yksin tai tiettyjen eläinten kanssa samaan tilaan) sekä kykyä huolehtia poikasista joko ne erottamalla heti synnytyksen jälkeen emosta tai muutaman päivän kuluttua siitä (maidontuotanto, broilerin- ja kananmunantuotanto), estämällä suora kontakti ja huolenpito (emakkohäkit tehosikalassa) tai poikanen tappamalla (kukkotiput kananmunantuotannossa.)

Väite 2.

”Tule itse tänne katsomaan, miten nämä asiat hoidetaan! Itse et osaisi hoitaa tällaista tilaa hetkeäkään.”

Ensinnäkään, koskaan en ole tuottajaksi halunnut enkä tukea toimintaa, mikä perustuu eläimestä saatavaan hyötyyn. Toisekseen, jos lähtisin kiertämään jokaista Suomen tilaa, siihen menisi melkoisesti aikaa ja todennäköisesti en pääsisi sisälle. Tuottajat voisivat itse muuttaa asenteita laittamalla rehellistä videomateriaalia tiloiltaan ja pitää silloin tällöin avointen ovien päiviä. Jos pelkää ihmisistä tulevia tartuntoja, ovat ratkaisuna rehelliset videot ja kuvat. Nettisivut, Facebook-sivut, Twitter…. Siksi kyseenalaistan, miksi ovet pidetään kuluttajilta kiinni? Eikö asiakas saa kyseenalaistaa tuotetta? Eikö asiakas ole aina oikeassa? Kolmannekseen, vaikka eläimiä hoidettaisiin mallikkaasti, se on edelleen hyötyyn perustuvaa hoitoa. Eläimen tuotantotehon hiipuessa se tapetaan ja sitä koskevat myös muut tuotannolliset ongelmat. Esimerkiksi Suomen laki sallii lehmiä pidettävän parsinavetoissa parressa kiinni koko talviajan.

Väite 3.

”Luettu ja kuultu tieto ei ole minkään arvoista. Ei siten voi tietää tuotantoeläimistä mitään.”

Kriittisesti luettu ja kuultu tieto on kullan arvoista. Syy oppimiselle. 2015 on mahdollista, että me ”tyhmät ja tietämättömät” kuluttajatkin voimme ymmärtää tuotantoeläinten elintavoista ja hoidosta jotakin. Internet ja muut lähteet ovat täynnä myös erinomaista, käytettävissä olevaa tietoa ja myös kokeneiden tuottajien keräämää tietoa. Esimerkiksi kirja Syötäväksi kasvatetut on palkittu tieto-opas tuotantoeläinten kohtelusta ja mistä suomalainen ruoka tulee. Tällaisia tietolähteitä ei voi syyttää vääräksi, huonoiksi tai virheelliseksi, vaikka terve kyseenalaistaminen on aina hyväksi ja jokainen tieto tulee käsitellä. Sama kuin sanoisi, ettei kukaan voisi olla hyvä lasten kanssa ja ymmärtää heitä, ellei ole omaa lasta.

Väite 4.

”Tämä lehmä voi hyvin. Se saa vasikan joka vuosi ja lypsää hyvin.”

Jos jokin eläin toimii ihmisen sille asettamassa tehtävässä hyvin (lehmä eläimenä on vain esimerkki) voiko sen silloin katsoa voivan kokonaisvaltaisesti hyvin? Vaikka ihminen saisi lapsen joka vuosi, hänen mielenterveydestään se ei juuri kerro. Miksi siis kuvittelemme muiden eläinten voivan hyvin jonkin meille sille asettaman kiintiön täyttyessä? Vaikka sen karva kiiltää, mutta pää on kiinni parressa, olisi syytä kyseenalaistaa, mikä on eläimelle lajityypillistä ja oikeasti sille merkitseviä asioita. Tutkimuksilla on osoitettu, että eläimen valinnanvapaus omassa elämässä on suuresti sen hyvinvointiin vaikuttava asia. Esimerkiksi eläin, jolle on tarjottu suoraa ravintoa tai ravintoa, minkä eteen sen on tehtävä jotakin, on valinnut aina mieluiten ajattelua ja toimintaa tarvitsevan ravinnon. Tilanne ei muuttunut, vaikka eläin oli voimakkaasti nälkäinen. Joten – eläimen hyvinvointiin konkreettisesti vaikuttavia tekijöitä on sen valinnanvapaus. Valinnanvapauden keskeisimpiin ominaisuuksiin eläimen elämässä kuuluu esimerkiksi ravinnon hankinta, liikunta ja sosialisointi muiden kanssa. Joten, emme voi mitenkään todistaa, että jos esimerkiksi lehmä lypsää hyvin se voi kokonaisvaltaisesti hyvin.