Runoja osa 2

Muistin viimein tunnukseni sinne Aukean luomisgalleriaan. Sieltä löytyy runojain kuulkaa myäs ja muitakin kauniita teoksii hei.

Mut omiani vain jaan tietysti.

    Lepakko

Ulkonäköni järkyttää,
sitä turha on kenenkään elvyttää.
Kääriydyn yön mustaan asfalttiin,
valolle sanon mä kuulemiin.
Tänne jään ylös pimeään,
ruumiini taipuu sykkyrään.
Älä sörki sillä lampulla.
- Ei mä tahdon vain katsoa.
SILMIIN OTTAA LOPETA!

Viimeinen juoksu

Lennä lennä leppäkeihäs,
näin sun lävitse lentää seiväs.
Verta roiskuu kaikkialle,
hiljaa kaadut puiden alle.
Tuuli kääntyy vasemmalle,
suussa maistuu tahmealle.
Uni tarttuu silmäripseen,
tais elämä nyt tää jäädä sikseen.

Lennä lennä siivet ylös,
leviettävä kunnolla,
matka tää vaan lennettävä,
hyvällä omallatunnolla.

Pilvi lentää sorkan alle,
neuvoo: käänny oikealle.
Valoa valoa kaikkialle.

Elämä ja Kuolema

Elämä on sanat
Kuolema taas hiljaisuus

Elämä on nauru
Kuolema vain totisuus

Elämä on muutos
Kuolema vain seisoo,

Rykäisee,

siivoaa rikkalapiolla murut lattialta,

ja astuu tielle takaovesta.

ULOS

Hirvittävä, suuri on maailma.
Sen huomasin, kun tulin ulos.
Pää edellä, jalat perässä.

Kääriydyn peittoon suojaan.
Maailma on julma ja ilkeä.
Ja silti, jostain kurkkaa
moni hyvä ystävä.

       Talven lintu

Istu siinä talven lintu,
kauan ei ole enää pakkasta.
Varpaat on kylmät ja
suukin jäässä,
mitä sitä laulamaan nyt tässä säässä.

Oksaa puristaa kalpeat nilkat,
ja pää ruumiiseen puristuu.
Höyheniin, turvautuu
peittyy pieni päälaki.

Mutta kesällä minä alan huutamaan,

että naiset tänne.