Lomaviikko 2 - eli Minä & Koira

                                               Hau©PakinoivinAikein

Sisarukset lähtivät Roomaan seikkailemaan ja minä jäin koirahoitajaksi. 

Noh olihan se jo aikakin viettää kunnon laatuaikaa hurtan kanssa. Topi ja minä hengaamme vanhempien kämpillä. Kotona en tietenkään Topia hoida, sillä mies ei kestä sen hilsevillaa, jota muuten sitten riittää. Topi osaa parhaiten levittää karvaa. Siinä se on erinomainen. On myös joku joka varmasti repii ylös aamuisin lomallakin ja kävelylenkit ovat kyllä mukavia.

Epämukavaa on koiran äiti-ikävä ulina (kiintynyt loputtomasti äitiin eikä kehenkään muuhun yhtä kovasti) varsinkin iltaisin ja ennen nukkumaanmenoa sekä haukkuminen. Tänäänkin erinomaisen rauhalliset naapurimme poimivat kaikessa rauhassa pihansa punaviinimarjoja, ja eikö meidän Topi nosta kauhean äläkän. 

Turhautuneena ja ikävissään kaikki mahdolliset äänet haukuttavat. Ohi juokseva lapsi, naapurin mummo poimimassa marjoja, rakennusmiehet (rakennusmiehiä on näin kesäisin joka reiässä, kun pakko saada kaikenmaailman putkirempat valmiiksi kesän aikana ennen ikiroutaa. Sitäpä muuten odotellessa!)

Topi haukkuu silloin kun lystää ja mitään sääntöä tässä ei ole. Välillä menee päiviä kun ollaan niin kiltisti että vaikka kuinka menisi vieraita pihan ohi. Yleisesti se ei hauku kun ollaan kotona ja vaikka olisi iso lauma vieraitakin. Usein "turhautumishaukunnan" lopettaa rauhoittava kävelylenkki. Tässäkään Topi ei ole mitenkään yksiselitteinen. Jalan kunnosta riippuen  TAI fiiliksen takia joko välillä temmelletään ja juoksennellaan lenkillä tai sitten ei TODELLAKAAN haluta liikkua nopeaa pikapissaa kauemmas pihasta ja murjotetaan. Illalla kaikkein myöhäisimpänä hetkenä on myös PAKKO saada solmulelu, josta tuntuu että Topi haluaa sen ainoastaan minun seurassa.

You&I©PakinoivinAikein

No sitten sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa sitä solmulelua hetken perästä. Ilman sitä Topi alkoi hermostuttavasti tuijotella pikkusiskojen jättipehmo dalmatialaista. Solmulelu löytyi sitten sängyn alta viimein. 
Äiti on jurruttanut Topiin myös aivan liian kovaan aamumakkaran. Ihmettelin kun koira saanut aamulääkkeensä, ruokansa ja lenkkinsä ja silti vaan surkea ilme ja ulina. No tietysti se perhanan aamumakkara jäi. Kun aamumakkara on saatu, mennään iloisesti kierimään olkkarin matolle kuono viistäen ja hieroskellaan karvoja myös olohuoneen nojatuoliin.

Topi ei minun kanssani juuri pöydästä kerjää, koska tietää etten murru, mutta ruokailun jälkeen kauhea valitus taas että: NO ENKÖ MINÄ MITÄÄN SAA?? IKÄVÄKIN TÄSSÄ JA KURJUUS!  Silloin tällöin annan dentastix hammasluun. Joskus en. Ei täällä nyt liikaa lellitellä.

Kuivaa koirannappulaa Topi päänsäätöisesti syö ja sekin haetaan eläinlääkäriltä, sillä sen ravintoarvot on oltava nappiin. Topilla on ollut aina äärimmäisen herkkä vatsa (jalostus syypäänä?) ja se on erinomaisen perso syömään ja lihomaan. Lempinimi kasvattajalla olikin sille osuvasti "Pulla."
Päätin vähän piristää otusta ja ostaa HAUHAU-nautaa kastikkeessa - muonaa tuomaan vähän vaihtelua papanoiden sekaan. Täytyyhän sitä elämästä nauttia.

(alapuolella olevan kuvan oikeudet Toripolliisinvangit-blogin pitäjällä, joka antoi luvan kuvaan :)

En tiedä, onko Topi hyvin koulutettu vaiko ei. Se on jotakin siltä väliltä. Kävelylenkeillä se on jokaisen rauhallisen taluttelijan unelma. Ei vedä vähääkään, pysähtyy ajatuksen voimalla ja ottaa erinomaisen rauhallisesti. Mikään hölkkälenkkikaveri se ei todellakaan ole, mutta osaa erittäin asiallisesti suhtautua kaikkiin vastaantulijoihin, paitsi kissoihin. Monet ulkoiluttajat ovat katsoneet kadehtien oman rakkinsa räjähdellessä ja kiskoessa meidän esimerkillistä Topia. Topia ei oikein toiset hihnan päässä olijat voisi                 vähempää kiinnostaa. 

Haukkuminen on rasittavaa, mutta sekin liittyy lähinnä mieshenkilöihin ja ovikellon rimpauttelijoihin. Grillijuhlissa voi taas toisaalta olla vaikka 10 vierasta naishenkilöä ja Topi vaan zillailee - no tietty miksei nyt naisten ympäröimänä oisi ihanaa. Mutta auta armias jos mies ja varsinkin KÄVELYKEPIN kanssa sattuu tulemaan. Silloin ei Topin epäilyksistä meinaa tulla loppua. Joulupukki on eräs pahimmista. Topi heristelee nyrkkejään ja me pidämme olkapäistä kiinni kehännurkassa.

Olen myös huomannut, että Topi on ennen kaikkea PERHE sidonnainen ja pitää hälinästä ympärillä. Lammaskoiran vaistoihin nojaten se varmaan ajattelee tehtävänään paimentaa tätä kaksijalkaista lammaslaumaa. Topi lähtee usein kaksosten perään leikkipuistoon, jos oikein juosta säntäävät. Siitä on jotenkin vaikea torua, sillä niinhän hyvä lammaskoirakin tekee, kun näkee lampaan juoksevan aidanraosta vaarojen teille. Joskus ajattelen, että se näkee minutkin lampaana. Naisen ruumis, jossa yläpäässä lampaan pää.



No nyt meni jo pelottavaksi.