Minä olen tässä.

Minä olen tässä.

Pelkäätkö sitä,
että olet niin pieni,
että olet niin hento,
ja kaunis pieni ihminen,
että muut voi sinua ravistella
ja sanoillaan riisua.

Että ollaan suhun pettyneitä,
että teit taas niin huonosti,
että sinusta ei pidetä
eikä suhun voi luottaa.

Alasti muiden edessä,
selkä vasten seinää,
antaa sateen piekseä.

Vaan jokainen voi kasvaa.
Ja niin kasvan minäkin.
Ja katsokaas äkkiä
Loiston keskellä.
Se olen minä.
Suurena ja vahvana.

Jätin kodin ja vanhemmat,
minulla on oma perhe,
enkä pelkää enää.

Teidän säälittävä pilkkanne
vain naurattaa minua.
Väännän sen kädessäni paperitolloksi
ja heitän teitä päähän.

Sitten käännän selkäni.
Avaan oven ja astun sisään.
Minä olen tässä.
Yrittäkääkin astua yli.