Voiko koira olla paha?

Henkilö X: "Muistetaan, ettei kukaan koira ole syntymästään paha (poikkeuksena kehitysvammat ja sairaudet) " Kyseenalaistan tämän todellakin ! Kyllä on syntymästä pahoja koiria. Ja tämä on fakta.

Vastaukseni: Sitten varmaan käsittelet aika kummallisesti ihmisen näkökulmasta sitä, mikä tekee koirasta hyvän tai pahan. Edelleen - me määrittelemme koiran hyvyyden omasta näkökulmastamme. Millainen se on meille, meidän sille sanelemassa ympäristössä sille annetussa tehtävässä. Nykykoirilta kaupunkiympäristössä vaaditaan erittäin koiralle epäominaisia ja epälajityypillisiä asioita. Kovien äänien, ihmisten, eläinten, pakokaasujen ja muiden saasteiden sietämistä. Jopa 8 tunnin päivittäistä sisällä oloa, joka tylsistyttää ja siihen päälle ihmiset, jotka jaksavat kävelyttää koira-parkojaan vain vartin tai vähemmän kerrallaan jos sitäkään. Jotkut antavat tehdä tarpeensa sisälle laiskuudessaan. Jotkut myös pitävät yhdessä eläimiä, jotka eivät voi toisiaan sietää, ja mielestäni se on täysin hyväksyttävää. Emmehän me ihmisetkään pidä kaikista kohtaamistamme ihmisistä. Ja sitten, jos koira ei näihin vaatimuksiin vastaa vaan kapinoi haukkumisella, merkkailulla, protestilla ja esimerkiksi purkaa eroahdistustaan huonekaluja tuhoamalla, me ristimme sen "pahaksi"?

Mikä tekee koirasta pahan - toisten eläinten pureminen ? Toisen koiran pureminen? Ihmisen pureminen? Murina? Aggressiivinen käytös? - Näillä kaikilla koira kertoo, että en pidä tämän olennon läsnäolosta. Samoin me ihmiset reagoimme eläimiin ja ihmisiin, joista emme pidä. Koiralla ei vain ole samanlaista kommunikaatiota kuin ihmisellä, vaan omansa. Se kertoo mielipiteensä näykkimällä, vetäytymällä, murisemalla ja puremalla. Todella usein purematilanne syntyy siitä, kun esimerkiksi ihminen ei osaa lukea koiran varoituksia. Jos koira puree toista koiraa, se taas on vain täysin luonnollista kahden koiran kommunikaatiota - samaa mitä sudet ja muut koiraeläimet tekevät. Tietysti se ei ole hyvä asia, jos halutaan kahden koiran jakavan samaa taloutta, mutta "pahuutta" se ei ole. Koiran aggressiivista käyttäytymistä on syytä oppia lukemaan ja "kuuntelemaan" omaa koiraansa. Tällaisia varoitusmerkkejä ovat esimerkiksi vetäytyminen, jossain tapauksessa uhkaava lähestyminen, hännän pystyssä pitäminen, epävarma liikehdintä, läähätys. Joskus koiran aggressiivisuutta ei toki voi arvata, silloin on kyseenalaistettava koiran mielenterveys. Olen tavannut elämässäni koiria, jotka ovat täysin hyvin koulutettuja ja hyvistä lähtökohdista, mutta saattavat hyökätä. Tässäkään tapauksessa en ristisi koiraa "pahaksi" vaan siihen tulisi suhtautua vähän kuin mielenterveydeltään epävakaaseen ihmiseen. Se tarvitsee erityiskohtelua ja omistajan, joka ymmärtää lemmikkinsä erityistarpeet. Onhan meissä ihmisissäkin väkivaltaisia eirtyistapauksia. Emme me silti heitä sido sähkötuoliin.

Erityiskohtelua vaativan koiran kanssa tulisi kiinnittää seuraaviin asioihin huomiota:

a) tarvitseeko koira omaa tilaa ja rauhaa, täytyykö se pitää erillään vieraista eläimistä tai ihmisistä (usein eläimillä on aina joku luottohenkilö tai eläin, jonka ne päästävät lähelleen, uudet asiat ja olennot pelottavat ja laukaisevat aggression/pelon 

b) riittävä lepo ja virikkeellinen ympäristö - Saako koira rauhallisen tilan lepäämiseen ja toisaalta riittävästi tekemistä ja liikuntaa? Saako koira purkaa ahdistustaan ja stressiään tarpeeksi virikkeellisessä ympäristössä liikkumalla?

c) oikeanlainen lääkitys - joillakin koirilla voivat mielenterveysongelmat liittyä jonkin välittäjäaineen puuttumiseen / jonkin elimen virheelliseen toimintaan. Joskus jatkuva kipu, jota voi olla vaikea huomata tekee eläimestä arvaamattoman. Tämä näkyi erinomaisesti esimerkiksi hevosilla, jotka tuntuivat vain nostavan vauhtia kuolaimista vedettäessä - kipu hampaissa laukaisi puolustusreaktion, mitä kuolain aiheutti. Hevonen "juoksee karkuun" kipua." Samoin esimerkiksi koira, joka näykkäisee tahtomattaan esim. kipeää kohtaa kosketettaessa, yrittää toiminnallaan "estää" kivun syntymisen, ei sinänsä tuottaa kipua ihmiselle tai muille.
d) muistetaan, että joskus saman lajin yksilötkään eivät tule toimeen keskenään. Siksi jotkin koirat tulevat ihmisten kanssa toimeen, mutta eivät toisten koirien. Eräs vanha hevonen päätti hyväksyä seurakseen vain samannäköisiä sikoja, koska samankokoiset saman lajin edustajat pelottivat.

Vaatimus

Asennemuutoksia

Tänään on keskiviikko ja olen totaalisen jumissa vielä sunnuntaissa. Huomaa että yhtäkkiä istuu bussissa. Yhtäkkiä on aamu. Yhtäkkiä on salilla. Päässä pomppii ilmapallo nimeltä stressi.

Suomalaiset tuomitsevat ihmiset ärsyttää. Ei oo 85 vuodesta mikään muuttunut.

 Rokkari. Tuomittavaa. Epäonnistunut alkoholisoitunut pitkäletti. 

Punkkari. Tuomittavaa. Peräkammarin pojaksi unohtunut vässykkä joka kännää kaveriensa kanssa vanhempiensa autotallissa. 

Vegetaristi. Ituhippi, joka tahtoo työpaikat pois tuottajilta ja päästää leijonat, strutsit ja ketut häkeistä. Seuraavaksi päiväkodin lapset. 

Rastapäinen ihminen. LSD ja pilven kannattaja. Varmasti kuulunut mielenosoittajiin ja lyönyt poliisihevosta itsenäisyyspäivä mellakassa. 

Salilla käyvä ihminen. Ulkonäkökeskeinen jalkapäivistä puhuja ja itse pinnallisuus.

 Ulkomaalainen. Vie naiset, lapset, työt ja tuet ja liittää ISIKseen. 

Kovaääninen nainen. Feministi, pirttihirmu, tyttömäinen, petturi ämmä, lehmä. 

Olisiko asenteissa muuttamisen varaa?

Eläimen huonoon kohteluun puuttuminen lähipiirissä

Jos lähipiirissänne on ihmisiä, jotka kohtelevat eläimiään huonosti (jättävät nälkäisinä yksin, eivät käytä eläinlääkärissä kun tarve vaatisi, hankkivat kesäkissan...)

1. Puhukaa tälle ihmiselle tilanteesta, yrittäkää pysyä väleissä - (jos suoraa puhuminen tuntuu liian haastavalta, kirjoittakaa kirje - joskus kirjoitettuna on helpompi jäsennellä ja ilmaista tunteita.)

2. Ehdota ja keskustele asioista tilanteen muuttamiseksi

3. Älä jätä asiaa sikseen, vaikka olisitte läheisiä. Kerro, että haluat auttaa molempia, sekä eläintä, että kaveriasi/tuttuasi.

4. Jos tuttava ei suostu lopettamaan eläimensä huonoa kohtelua, tee salassa eläinsuojeluilmoitus. Laki laskee eläimen esineeksi, joten erittäin todennäköisesti lemmikki päätyy omistajalle. Häntä pyydetään silti parantamaan tapansa. Pysy tuttavasi liepeillä ja pidä häntä silmällä. Uusi ilmoitus tarpeen vaatiessa.

5. Jos kaverisi on köyhä, osta hänelle lahjaksi ruokaa eläimelle ja tarvittaessa tarjoa itse viemään eläin lääkäriin lainalla. Järjestä muiden eläinrakkaiden kanssa keräys lemmikin olon parantamiseksi.

6. Jos tuttava tahtoo mielummin luopua eläimestä, järjestäkää hänen kanssaan yhdessä sille uutta kotia. Tehkää ilmoitus nettiin - esim. Twitter, Facebook, kissa-sivut, eläinsuojeluyhdistys, kissojen katastrofiyhdistys...

7. Jos suinkin voit, ota eläin omaan kotiisi sijaishoitoon siksi aikaa, kunnes uusi koti löytyy.
8. Jos tuttavapiirissäsi joku asiasta tietämättömän oloinen miettii lemmikin hankintaa, pyri valistamaan häntä ystävällisesti asiasta ja lemmikkeihin liittyvästä vastuusta. Pyydä hoitamaan ensin jonkun toisen ihmisen eläintä, jos ei ole varmuutta jaksamisestaan. Suosittele mieluiten adoptiota kuin ostamista. Kodittomia lemmikkejä on maailma täynnä. Suomessa pelkästään kissoja hylätään vuosittain 20 000. 

Jos Ei Heilaa Helluntaina Niin Ei Sitten Koko Kesänä

Vähänkö menee hermo ihmisiin, jotka pitää parisuhdetta jonain vaatimuksena kaikille ihmisille. Siis vähänkö. Sellaiset, jotka kattoo nokkansa yli, että on sussa jotai vikaa oltava, ku sulla ei miestä/naista oo. Joistai siitä ilmeestä arvaa, ellei ole pokkaa suoraa laukoa. Pälyilee tyhjää tuolia vieressä sukujuhlissa. Muistan itsekin, kun olin sinkku.

Eräs äijä: - Missä sun miehes on?

Mää: - En oo just ny tarvinnu

Eräs äijä: - Just! Mää sun iässä juoksin kuule jatkuvasti... päläpäläpäläpälä.

Kaakatikaakati. Mjaau mjaau. Tuollaisten tietyntyylisten vanhojen jo parasta ennen päivämääränsä menettäneiden seksiseikkailujen kuuntelemista ei vaan kestä. Aina pitäs kaikilla olla jotain: "säätöö" , "vipinää", "heila helluntaina." Aivan kammottavaa. Itse sain jonkun rouvan taas suuttumaan sanoessani, että pitäs olla kangistumatta yhteiskunnan olettamiin ja vaatimiin kaavoihin. Kaikenmaailman ystävänpäivät on rasittavia oli suhteessa tai ei. Sen voin sanoa. Ihan super rasittavaa :D

Ja semmoset ohjeet:

1. Muista kysyä kullaltasi mitä kuuluu päivittäin

2. Halatkaa vähintään 5 minuuttia päivittäin.

3. Kuunnelkaa, puhukaa, koskekaa, yhdessä...

Tai sitte tää elämä menee mite menee ja tommoset listat vois työntää sinne minne Aurinko ei paista.

"Kyllä kaikkien ihmisten onni lopulta syntyy parisuhteessa." No eikä synny.

"Kyllä jokainen sen miehen tarvitsee vierelle." No eikä tarvi.

"Kyllä jokainen sen naisen tarvitsee vähä pitää kurissa/heiluttaa rättiä." No eikä tarvi.

 Antais jokaisen olla mitä on ja lopettakaa ne "helluntai heila"-heitot. Pää räjähtää. Nykyään saamme alkaa nähdä, että myös avoimet suhteet alkavat yleistyä. Siinä vanhassa mies-nais- kaavassa ei ole mitään vikaa, eikä avoimissa suhteissa eikä polyamorisuudessakaan. Voisko sen niinkun ymmärtää ja lakata ihmisten hämmästelyn, arvioimisen, kuittailun ja antaa heidän itse kertoa mikä on fiilis ja kiinnostaako ylipäätään siihen rinnalle joku ottaa vaiko ei.

Sian, kanan ja naudan elämää

Sikaloista ja sioista

Siat ovat aktiivisia laumaeläimiä, joiden luonnollisiin tarpeisiin kuuluu ennen muuta ruoan tonkiminen maasta ja lauman arvojärjestyksen noudattaminen sekä pesän rakentaminen ennen porsimista. Älykkäänä ja uteliaana eläimenä sika pitkästyy helposti. Elinalueena siat suosivat metsämaastoa, mutta ne viihtyvät myös tasangolla sekä vuoristo- ja viljelyalueilla. Sikojen elinpaikassa on aina kosteikkoja, joissa ne voivat rypeä. Elinalueen laajuus voi vaihdella muutamasta hehtaarista moneen sataan hehtaariin.

90% sikaloista on tehosikaloita, missä satakiloiselle eläimelle on omaa tilaa 0,65 neliömetriä ja sekin ritilä- tai betonilattia. Keskimäärin joka viides porsas kuolee ennen vieroitusikää. Syynä yleisimpiä ruhjoutuminen, ripuli ja tukehtuminen. Vaikka tehoemakkosikaloissa emakolla on suuri tarve rakentaa pesä, se joutuu porsimaan kovalla ja betonisella lattialla, eikä myöskään pysty emakkohäkistään niitä hoivaamaan saati huolehtimaan itse itsestään. 

Luonnossa emakot eristäytyvät laumasta ja alkavat rakentaa pesää noin pari päivää ennen porsimista. Sikaloissa tulevat äidit laitetaan tavallisesti synnyttämään porsimishäkkiin, jossa emakko ei mahdu kääntymään ympäri. Häkin tarkoituksena on estää emakkoa tallaamasta vastasyntyneitä porsaita. Luonnonoloissa emakko pitää huolen, etteivät porsaat jää sen alle. Liukas, kostea betonilattia vaikeuttaa ylösnousu- ja makuullemenoliikkeitä, kun häkeissä eläneiden eläinten lihaskunto on heikko. Eläin ei voi hallita liikkeitään tai kääntyä nuuskimaan porsaita, mikä aiheuttaa stressiä. Vajaa 14 prosenttia porsaista kuolee ennen vieroitusta. Porsaat vieroitetaan kuukauden iässä, aiheuttaen sekä poikasille että emakolle suurta stressiä. Porsaiden lapsuus ja sioiksi oppiminen keskeytyy (tosin miten emakko niitä pystyisi opettamaankaan esim. tonkimaan ja etsimään ravintoa emakkohäkistään.) Karjuporsaat kivuliaasti kastroidaan ja hampaat katkaistaan. Sen jälkeen sian elämä jatkuu tuossa ahtaassa virikkeettömässä tilassa  teurastukseen asti ahdistuneena muiden ahdistuneiden kanssa, sillä sioilla on tarkka oman tilan tarve, hierarkia ja ulostamis- ja nukkumispaikat. 

 Yksipuolinen ruokailu, karut kuivikkeettomat karsinat, huono ilmanvaihto, liian suuret ryhmät, ahtaus ja loistartunnat ovat syynä sikojen stereotyyppisen käyttäytymisen moniin muotoihin, kuten häkin putkien ja toisten häntien pureskeluun. Kun ruokaa ja tilaa on rajoitetusti, siat tekevät kaikkensa päästäkseen ruokakaukalolle. Häntää puremalla sika ajaa toisen pois tieltään, ja hännästä lähtevä veren haju saa toisetkin hyökkäämään saman saparon kimppuun. Avoimista haavoista voi päästä tulehdusbakteereja, jotka muodostavat paiseita. Kovalla betonilattialla makaaminen aiheuttaa sioille muun muassa niveltulehduksia ja sorkkavikoja.

Karsinassa vallitsee sosiaalinen arvojärjestys, jonka mukaan siat jakavat rehun, makuutilan sekä ulostamis- ja virtsaamispaikat. Hierarkian alimmaiset kärsivät sitä enemmän, mitä vähemmän resursseja on jaettavana. Tilanahtaus pakottaa siat käyttämään resursseja eri aikoihin, ja arvojärjestyksen alimmaiset jäävät usein muita selvästi heikommiksi.

Munintakanoista kanaloissa 

Suomessa munijakanoja voidaan pitää varustelluissa häkeissä (niin sanotut virikehäkit) ja avokanaloissa (lattiakanalat). Avokanaloissa (lattiakanalat) kanoja voi olla yhdeksän kanaa neliömetrillä. Laissa ei ole minkäänlaisia rajoituksia siitä, kuinka paljon kanoja saa olla samassa hallissa, joten niitä on yleensä tuhansia. Suomen kanaloista reilu 30 % on tavanomaisia lattiakanaloita.Luomukanalat ovat avokanaloita, joissa on viisi kanaa neliömetrillä. Kanat pääsevät kesäisin ulos, mutta aina läheskään kaikki kanat eivät uskalla suuressa parvessa mennä ulos asti. Yhdessä parvessa saa olla 3000 kanaa. Suomen kanaloista 4 % on luomukanaloita.

Suomessa munijakanalassa on keskimäärin noin 10 000 lintua. Suurimmilla kanataloilla kanoja voi olla jopa 130 000. Varsinkin lattiakanaloissa on niin suuret parvikoot, etteivät kanat pysty tunnistamaan toisiaan.Silloin, kun kanat eivät pysty käyttäytymään niille synnynnäisellä tavalla, ne purkavat turhautumistaan häiriökäyttäytymällä. Häiriökäyttäytyminen on sellaista, mitä luonnossa villeillä tai villiintyneillä kanoilla ei esiinny. Kanat esimerkiksi kävelevät edestakaisin, nokkivat pakonomaisesti samaa kohdetta, ravistelevat päätään, nokkivat höyheniä, pureskelevat helttaa, leikkivät vedellä tai syövät muniaan. Edestakaisin kävelyn oletetaan johtuvan siitä, että kana yrittää toteuttaa lannistettua liikemallia, kuten etsiä pesää. Kun se ei pysty löytämään tai edes etsimään pesää, se yrittää päästä pois tästä epämiellyttävästä tilanteesta, mikä näkyy edestakaisin kävelynä.

Munijakanoilla tavallisin epänormaali käyttäytymisen muoto on toisten kanojen höyhenpuvun nokkiminen ja kannibalismi. Kannibaalisessa käytöksessä kana nokkii toisen linnun ihoa tai ihonalaista kudosta. Esimerkiksi kuoliaaksi nokitun kanan löytäminen kanalasta ei ole epätavallista.

Höyhenten irti vetäminen, eli niiden nokkiminen, aiheuttaa linnulle erittäin paljon kipua. Useissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa kannibalismia sekä höyhenten nokkimisongelmaa yritetään ehkäistä typistämällä kanojen nokkia. Nokan typistäminen on kivuliasta, ja linnuilla on esimerkiksi vaikeuksia syödä. Suomessa nokkien katkaiseminen on kielletty. Kannibalismia ja/tai höyhenten nokkimista esiintyy villeillä kanoilla vain vankeudessa.

Kanojen luonnollinen elinikä on noin 7 vuotta, mutta tiedettävästi jotkut kanayksilöt ovat voineet elää jopa 15-vuotiaiksi. Tuotantotiloilla kanat tapetaan niiden tuottavuuden laskiessa, eli noin 1,5 vuoden ikäisinä.

Pääsääntöisesti munijakanoja ei viedä teurastamoille, sillä ne ovat munintakauden päättyessä niin loppuun kuluneita, ettei niiden teurastaminen ihmisravinnoksi ole kannattavaa. Sen sijaan tiloille ajaa auto, jossa on hiilidioksidikontti: Kanat lastataan konttiin ja tapetaan hiilidioksidilla. Ruhot päätyvät yleensä turkistarhoille rehuksi.

Broilerintuotannosta

1950-luvulla siipikarjateollisuus alkoi kutsua lihaksi kasvatettavaa kanaa broileriksi erotukseksi munijakanasta. Broileri kuuluu samaan lajiin kuin munijakana, mutta on siitä erikseen jalostettu hybridi. Broilerit on jalostettu kasvamaan nopeasti. Emobroilereita pidetään jatkuvasti pienessä nälässä, jotta ne eivät kasvaisi liian nopeasti.

Hautomoista broilerit siirretään laatikoissa suuriin kasvattamoihin muutaman tunnin ikäisinä. Linnut tarvitsevat luontaisesti jonkun, johon ne leimautuvat, joten ne saattavat seurata hallin lattialla kävelevää ihmistä keltaisena merenä muutamia päiviä.

Yhdellä tilalla on keskimäärin 40 000 broileria, ja yhdessä hallissa on yleensä vähintään 15 000 lintua kerralla. Kanat elävät halleissa koko elämänsä. Erityisesti kasvatuksen lopussa broilerit elävät ahtaasti: lintuja on keskimäärin 23 jokaisella neliömetrillä, jolloin yhdellä broilerilla on liikkumatilaa alle A4-paperiarkin verran.

Kasvatushalleissa ei käytetä orsia eikä muita virikkeitä, jotka vähentäisivät lintujen stressiä ja turhautumista. Broilereilla ei myöskään ole mahdollisuutta etsiä itse ruokaansa, vaan se tarjotaan ruokinta-astioista.

Hallin lämpötila sekä ilmankosteus on optimoitu broilerin kasvunopeutta lisääväksi, ja broilerihallien valoja pidetään päällä lintujen iästä riippuen 18–23 tuntia vuorokaudessa. Näin menetellään, jotta broilerit söisivät enemmän - linnut syövät vain valoisaan aikaan.

Broilereilla on yleisesti esimerkiksi sydänperäisiä sairauksia ja vesipöhöä. Niiden luut ovat usein huonossa kunnossa, ja niillä voi olla raajarikkoja. Jotkin näistä sairauksista saattavat olla kivuliaita. Mikäli kivut ovat kovat, ei eläin pääse syömään ja juomaan, vaan se kuolee janoon.

Broilerit liikkuvat munijakanoihin verrattuna vain vähän, sillä niiden energia kuluu aineenvaihduntaan. Niiden liikkumismotivaatio ei ole kuitenkaan muuttunut. Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että broilerit syövät mieluummin kipulääkettä sisältävää ruokaa kuin kipulääkkeetöntä. Kipulääkettä syötyään linnut liikkuivat enemmän.

Kuolleisuus kasvatuksen aikana on munintakanoihin verrattuna erittäin suuri: noin prosentti viikossa. Eläinlääkäri käy tiloilla harvoin, eikä sairaita eläimiä hoideta. Tilallinen tappaa sairaat linnut - mikäli löytää ne -  esimerkiksi ottamalla eläintä kaulasta kiinni ja pyöräyttämällä sitä kuin linkoa, jolloin sen kaula katkeaa. Eläinten yksilöllinen hoito ei ole broilerin tuotannossa mahdollista. Kasvattamoista löytyy kuolleita lintuja päivittäin: viiden kasvatusviikon aikana kahdesta kolmeen prosenttia kaikista broilereista kuolee. Varsinkin untuvikon tavallinen kuolinsyy on nälkäkuolema. Luonnossa poikaset oppisivat syömään emon opastuksella. Koneellisesti haudottuihin untuvikkoihin ei tehotuotannossa ole kuitenkaan aikaa paneutua yksilöinä, joten ne kuolevat nälkään tai janoon, elleivät opi ajoissa syömään omin avuin.

Koska broilerit ollaan jalostettu kasvamaan nopeasti, niiden sydän, keuhkot ja jalkojen luut eivät ehdi kehittyä riittävän nopeasti. Jalkaviat ja -kivut, joita on vaikea havaita, vähentävät broilerien luontaista käyttäytymistä, joten ne liikkuvat, kuopivat maata, venyttelevät siipiään ja puhdistavat höyheniään vähemmän. Pahimmassa tapauksessa linnut kyyhöttävät maassa ja liikkuvat vain pakotettuina. Liikuntakyvyttömän broilerin on myös vaikea saada vettä ja ruokaa, joten se voi kuolla janoon tai nälkään. Jalostamisen aiheuttama äkillinen sydänkuolema ja virustaudit ovat myös tavallisia kuolinsyitä.

Lehmistä parsinavetoissa

Lehmät ovat laiduntavia laumaeläimiä, joilla on säännöllinen vuorokausirytmi. Luonnonoloissa naudat saattavat laiduntaa kymmenenkin tuntia päivässä. Syödessään lehmät laittavat toisen jalkansa eteenpäin yltääkseen ruohoon. Navetoissa parren etuosan rakenteet usein estävät tämän normaalin syöntiasennon ja näin ollen nauta lyö toistuvasti etupolvensa parren etureunaan ja sen nivelet turpoavat.

Naudoilla on synnynnäisiä liikemalleja, kuten ylösnousu ja makuulle meno, jotka vaativat aina tietyn tilan ja tukevan jalansijan. Joskus navetan alustan ollessa liian liukas, eläin ei uskalla mennä makuulle, jottei se liukastuisi. Naudat torkkuvat seisaallaan, mutta nukkuvat vain makuulla ja lyhyitä jaksoja kerralla. Kova makuualusta, ahtaus ja kilpailu makuutilasta vähentävät eläinten lepoon käyttämää aikaa. Joskus eläimet joutuvat makaamaan lannan keskellä, mikä johtaa muun muassa utaretulehduksiin.

Lehmät ovat luonnostaan hyvin siistejä eläimiä. Ne ylettyvät nuolemaan itseään lähes joka paikasta, lukuun ottamatta päätä ja niskaa. Lisäksi ne rapsuttavat sorkalla tai sarvella itseään tai hierovat selkäänsä puuta vasten. Luonnossa ne kuopivat myös maata ja heittävät sitä rinnalle ja niskaan. Myös ylempiarvoinen eläin voi pyytää toista lehmää nuolemaan itseään sieltä, mistä se ei itse ylety. Nuoleminen on paitsi puhdistautumista, myös ryhmän keskinäisen yhteishengen vahvistamista

Parsinavetoissa lehmä joutuu yleensä ottamaan luonnottomia asentoja puhdistaessaan itseään. Joskus se saattaa myös lopettaa itsensä puhdistamisen tilanahtauden tai lattian liukkauden vuoksi. Tämä aiheuttaa lehmille stressiä ja turhautumista.

Tehomaatiloilla lehmä saattaa joutua poikimaan parressa kytkettynä. Tällöin se ei pysty edes nuolemaan vasikkaansa, ellei vasikkaa nosteta ruokintapöydälle. Parsinavetoissa ei ole lehmille välttämättä edes mitään erillistä poikimistilaa, vaan lehmä joutuu poikimaan lajitovereidensa läsnä ollessa.

Jokaisella nisäkkäällä, ihminen mukaanlukien, on voimakas emotionaalinen tarve pitää huolta jälkeläisistään. Jokaisella terveellä emolla on niin voimakas tarve hoivata poikasiaan, että hoivaamisen estäminen aiheuttaa sille kärsimystä. Emotionaalisesta tarpeesta voidaan käyttää myös nimitystä ´vaisto´, mikäli se määritellään oikein. Vaisto tarkoittaa tuolloin kaikille eläimille, myös ihmiselle, ominaista myötäsyntyistä ja tunnepohjaista tarvetta. Parsinavetoissa lehmäemo ja vasikka erotetaan toisistaan yleensä heti tai miltei heti syntymän jälkeen. Pihatoissa, joissa on poikimiskarsinat, eläimet saavat olla yhdessä muutamasta tunnista pariin viikkoon. Luomutiloilla vasikan on saatava olla emonsa seurassa vähintään ternimaitoajan, eli noin viisi päivää.

Luonnonoloissa vasikat leikkivät aamuvarhaisesta iltahämärään eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien eläinten kanssa. Leikkiin liittyy käyttäytymismalleja kamppailusta, puolustuksesta, paosta ja lisääntymisestä. Leikin tärkeä merkitys on oppia arvojärjestyksen ylläpidon tärkeät eleet sekä myöhemmin parittelussa tarvittavaa motoriikkaa. Leikki harjoittaa ja vahvistaa lihaksia, jänteitä, luita ja niveliä sekä tekee ympäristön ja lajitoverit tutuiksi. Eläimet oppivat hyökkäämään, pakenemaan sekä sopeutumaan elinympäristöönsä.

Tehomaatiloilla karsinat ovat yleensä ahtaat eivätkä vasikat voi toteuttaa niiden lajityypillistä käyttäytymistä. Alle kahden kuukauden ikäistä vasikkaa saa pitää yksittäiskarsinassa. Ennen puolen vuoden ikää vasikkaa ei saa kuitenkaan kytkeä parteen.

Vasikat ovat uteliaita eläimiä, kuten naudat yleensäkin. Vasikka tutkii ympäristöään erityisesti ensimmäisen elinkuukautensa aikana, jolloin tutkiminen on yksi tärkeimmistä toiminnoista. Tämä sama halu on voimassa vasikalla kaikissa ympäristöissä. Virikkeettömissä navetoissa tutkimushalu ja voimakas imemisentarve johtavat yleensä epänormaaliin suun käyttöön. Tällöin vasikka saattaa nuolla ja pureskella karsinansa rakenteita sekä imeskellä toisia ja muita vasikoita.

Jos alle kahdeksan viikon ikäistä vasikkaa pidetään yksittäiskarsinassa, karsinan seinien on oltava sellaiset, että vasikka voi nähdä ja kosketella lajitovereitaan. Eläinlääketieteellisestä syystä vasikkaa voidaan kuitenkin pitää sellaisessa karsinassa, jossa on umpinaiset seinät.

Yksittäiskarsinassa pidettävän vasikan karsinan on oltava vähintään vasikan säkäkorkeuden levyinen ja karsinan pituuden vähintään vasikan pituus mitattuna turvasta lantioluun istuinkyhmyyn kerrottuna 1,1:llä.

Jos vasikoita pidetään ryhmässä, vasikoiden käytettävissä olevan tilan on oltava sellainen, että eläimet voivat kääntyä ympäri ja asettua vaivatta makuulle. Karsinassa on oltava tilaa jokaista alle 150 kg:n painoista vasikkaa kohden vähintään 1,5 m2, yli 150 kg:n mutta kuitenkin alle 220 kg:n painoista vasikkaa kohden vähintään 1,7 m2 ja yli 220 kg:n painoista vasikkaa kohden vähintään 1,8 m2.

Parsinavetoissa lehmiä pidetään kytkettyinä parressa koko talviajan.

Tehomaatilojen ongelmat eivät ole ainoastaan tilan ahtaus ja suuret eläinmäärät, vaan myös eläinten liian pitkälle viety jalostus. Nykyajan lypsylehmillä on niin isot utareet, että niiden lajitoverit saattavat ahtaissa oloissa talloa niiden päälle. Lehmien yleisin teurassyy on utaretulehdus. 1970-luvulla huippulehmä lypsi 4000 litraa vuodessa, mutta nyt 16 000 litraa. Keskimäärin lehmä tuottaa 7000 litraa maitoa vuodessa. Vaikka lehmiä on vähemmän nyt kuin 30 vuotta sitten, maitoa tulee silti saman verran. Samassa ajassa lehmän paino on lisääntynyt 100 kg, mutta nivelet eivät ole kehittyneet kantamaan niin painavaa kehoa. Tämä aiheuttaakin esimerkiksi nivelrikkoja.

Lähde: Oikeutta Eläimille, artikkelin taustalähteinä käytetty:

•    Castrén Heli: Kotieläinten käyttäytyminen ja hyvinvointi Mikkeli 1997
•    Lappalainen Elina. 2012. Syötäväksi kasvatetut. Atena. 355s.
•    Luomunaudan ja -sian ruokinta ja hoito, Maaseutukeskusten liitto, Jyväskylä 2001
•    Suomen eläinsuojelulaki
•    Tuotantoeläinten hyvinvointi, Maaseutukeskusten liitto, 1999

Eläinten käytöksestä ja siihen liittyvistä väittämistä

Mielenkiintoista on huomata monien – ei kaikkien – tuottajien (ja lihansyöntiä kannattavien, jotka eivät kyseenalaista tuotantokoneistoa) väittävän erilaisia asioita. Vastaan muutamiin väitteisiin, mitä tuottajat usein sanovat eläimistään. Haluan kuitenkin pohjustaa, ettei tarkoituksenikaan ole alkaa syyttää mitään yksittäistä tilaa tai yksittäistä tuottajaa. Tarkoitus on saada kuluttajat ja mieluusti tuottajatkin kyseenalaistamaan arvomaailmansa missä elävät. Astua kuplan ulkopuolelle. Mitä jos ? Mitä jos en olisi sidottuna eläimestä saatavaan hyötyyn? Mitä silloin ajattelisin? Miksi ajattelen niin kuin ajattelen? Miksi muut ajattelevat kuten ajattelevat? Ja tätä ajatustyötä teen itsekin jatkuvasti, kaiken tiedon ja periaatteet kyseenalaistaen.

Väite 1.

”Tämä käytös on normaalia.”

Miten määritellään ”normaali” ympäristössä, minkä ihminen on eläimelle sanellut? Ympäristö, missä rajoitetaan eläimen liikkumista (erilaisilla tiloilla, missä eläimiä pidetään), sen sosialisointia muiden eläinten kanssa (eristämällä eläin joko yksin tai tiettyjen eläinten kanssa samaan tilaan) sekä kykyä huolehtia poikasista joko ne erottamalla heti synnytyksen jälkeen emosta tai muutaman päivän kuluttua siitä (maidontuotanto, broilerin- ja kananmunantuotanto), estämällä suora kontakti ja huolenpito (emakkohäkit tehosikalassa) tai poikanen tappamalla (kukkotiput kananmunantuotannossa.)

Väite 2.

”Tule itse tänne katsomaan, miten nämä asiat hoidetaan! Itse et osaisi hoitaa tällaista tilaa hetkeäkään.”

Ensinnäkään, koskaan en ole tuottajaksi halunnut enkä tukea toimintaa, mikä perustuu eläimestä saatavaan hyötyyn. Toisekseen, jos lähtisin kiertämään jokaista Suomen tilaa, siihen menisi melkoisesti aikaa ja todennäköisesti en pääsisi sisälle. Tuottajat voisivat itse muuttaa asenteita laittamalla rehellistä videomateriaalia tiloiltaan ja pitää silloin tällöin avointen ovien päiviä. Jos pelkää ihmisistä tulevia tartuntoja, ovat ratkaisuna rehelliset videot ja kuvat. Nettisivut, Facebook-sivut, Twitter…. Siksi kyseenalaistan, miksi ovet pidetään kuluttajilta kiinni? Eikö asiakas saa kyseenalaistaa tuotetta? Eikö asiakas ole aina oikeassa? Kolmannekseen, vaikka eläimiä hoidettaisiin mallikkaasti, se on edelleen hyötyyn perustuvaa hoitoa. Eläimen tuotantotehon hiipuessa se tapetaan ja sitä koskevat myös muut tuotannolliset ongelmat. Esimerkiksi Suomen laki sallii lehmiä pidettävän parsinavetoissa parressa kiinni koko talviajan.

Väite 3.

”Luettu ja kuultu tieto ei ole minkään arvoista. Ei siten voi tietää tuotantoeläimistä mitään.”

Kriittisesti luettu ja kuultu tieto on kullan arvoista. Syy oppimiselle. 2015 on mahdollista, että me ”tyhmät ja tietämättömät” kuluttajatkin voimme ymmärtää tuotantoeläinten elintavoista ja hoidosta jotakin. Internet ja muut lähteet ovat täynnä myös erinomaista, käytettävissä olevaa tietoa ja myös kokeneiden tuottajien keräämää tietoa. Esimerkiksi kirja Syötäväksi kasvatetut on palkittu tieto-opas tuotantoeläinten kohtelusta ja mistä suomalainen ruoka tulee. Tällaisia tietolähteitä ei voi syyttää vääräksi, huonoiksi tai virheelliseksi, vaikka terve kyseenalaistaminen on aina hyväksi ja jokainen tieto tulee käsitellä. Sama kuin sanoisi, ettei kukaan voisi olla hyvä lasten kanssa ja ymmärtää heitä, ellei ole omaa lasta.

Väite 4.

”Tämä lehmä voi hyvin. Se saa vasikan joka vuosi ja lypsää hyvin.”

Jos jokin eläin toimii ihmisen sille asettamassa tehtävässä hyvin (lehmä eläimenä on vain esimerkki) voiko sen silloin katsoa voivan kokonaisvaltaisesti hyvin? Vaikka ihminen saisi lapsen joka vuosi, hänen mielenterveydestään se ei juuri kerro. Miksi siis kuvittelemme muiden eläinten voivan hyvin jonkin meille sille asettaman kiintiön täyttyessä? Vaikka sen karva kiiltää, mutta pää on kiinni parressa, olisi syytä kyseenalaistaa, mikä on eläimelle lajityypillistä ja oikeasti sille merkitseviä asioita. Tutkimuksilla on osoitettu, että eläimen valinnanvapaus omassa elämässä on suuresti sen hyvinvointiin vaikuttava asia. Esimerkiksi eläin, jolle on tarjottu suoraa ravintoa tai ravintoa, minkä eteen sen on tehtävä jotakin, on valinnut aina mieluiten ajattelua ja toimintaa tarvitsevan ravinnon. Tilanne ei muuttunut, vaikka eläin oli voimakkaasti nälkäinen. Joten – eläimen hyvinvointiin konkreettisesti vaikuttavia tekijöitä on sen valinnanvapaus. Valinnanvapauden keskeisimpiin ominaisuuksiin eläimen elämässä kuuluu esimerkiksi ravinnon hankinta, liikunta ja sosialisointi muiden kanssa. Joten, emme voi mitenkään todistaa, että jos esimerkiksi lehmä lypsää hyvin se voi kokonaisvaltaisesti hyvin.

Pahin yhteiskunnan vihollinen - nainen joka ei tullut onnelliseksi!

Minä olen sellainen nainen. Pirttihirmu. Vaikea. Hiekkaa siellä justaansa. Olen nainen, jota kukaan mies ei tehnyt onnelliseksi. Ei pelastanut noidan kynsistä ja vienyt linnaansa hevosella. Tämä prinsessa teki itse itsensä onnelliseksi. (Ja miks pitää aina olla se prinsessa? Mielummin itse olisin se noita, joka taikoo itsensä tosi timmiin mekkoon ja lähtee bilettään harakkansa kanssa ja kutsuu sen prinssin sitten luokseen yöksi, prinsessan tietämättä. Noidat oli muutenkin niissä saduissa niitä aikaansaavia naisia, ei siellä tornissa huuhaata jauhavia ja tukkaa ponnarille nostelevia tyhjäntoimittajia.)

Ja sehän on väärin. On itse itsensä herra, (huom. miesvertaus, ei voi olla oman onnensa nainen - sanotaan sitten seppä). Sehän ei ole kiva. Naisen pitäisi tulla onnelliseksi siitä, että mies astelee ritariasussa paikalle, kun tulee onneton olo ja elämä ei suju. Naisen tulisi muistaa olla aina yhtä innoissaan sitten joka kerta, silloinkin, kun mies laittaa tiskit koneeseen. Muuten ei tule päivittäistä ritari-annosta saatua.

Olen jo pitkään toitottanut eräillekin mieshenkilöille, joita asia sattumoisin kiinnostaa, että kyllä mä oon just se. Mä oon just se kiree ja vaikee. DAM DAM DAA ! Ja siinä se. En ole koskaan väitellyt sitä "kireen ja vaikeen" ja "pätijän" asemaa. Otan sen kohteliaisuutena. Ja meinaan ihan oikeasti otan.

Minua ei ole tehty kukista ja mehiläisistä ja vedetty hunajaa päälle. En ole se kaunis, aina iloinen ja ihana. Tilalle tulee kyseenalaistava, vaikea ja tietoa keräävä muija, joka systemaattisesti pohtii tämän maailman ongelmia. VOI VOI. Menikö nyt se unelma tyttö pokaali sivu suun? Voi harmin paikka! Enkö ollutkaan joka ikisestä somen nais- ja mieshenkilöstä kiva, rakastettava ja söpö? VOI VOI. Hymytyttö palkinto? ANTEEKSI MUTTA MIKÄ ON HYMYTYTTÖ - JA HYMYPOIKAPALKINNON IDEA? Veivätkö ne elämässä sen voittanutta eteenpäin? Antoivat ympärille tukevat ihmiset ja lupaavan työpaikan? Eivätpä taitaneet.

Koska tässä elämässä ei pärjää pelkällä kiltteydellä ja nätteydellä ja hyväksynnällä. Toki niitäkin saa jokaisessa olla ja pitääkin olla, mutta se oma polku on löydettävä ja lakattava mielistelemästä jokaista. Hankittava ne omat mielipiteet ja vähän kyseenalaistaa tätä meininkiä. Kyllä siinä vaiheessa ku saa kersoja ja kun sitä turjastaan koulunpihalla ni jo pitäs herätä jotain mielipidettä maailman menosta. Se on tervettä se.

Yksöissuhde

Olen lukenut viime aikoina runsaasti blogia: Havaintoja parisuhteesta. Löytyy samalla nimellä Facebook-sivukin. Tästä inspiroituneena saanen puhua parisuhteesta. Puhutaan ny siitä si saakel.

Ensinnäkään ei ole olemassa mitään parisuhdetta. On vain yksi ihminen, joka nauttii toisen kanssa olosta. Emme me näe toisiamme ulkopuolelta. ”Me olemme parisuhde. Katsellaan meitä, kuin jostain televisiosta.” Ei. Tässä on yksi ihminen. Sinä olet yksi ihminen. Yhdet aivot.

Ja sehän tässä on ongelma. Vaikka yritämme kuinka kipeästi olla kaksi, me olemme yksi. Aina. Siihen ei auta jatkuva romantiikka, fyysinen läheisyys, toisen aikataulujen vahtiminen, yhteisen ajan järjestäminen. Ei, ennen kuin tajuamme, että tässä minä olen yksin ja tällainen olen.

”En ole koskaan tyytyväinen. En ole koskaan täysin tyydyttynyt kumppanistani. Haluan aina jotain muuta, mitä hän on.” Tämä on yksilön perus ydin. Jatkuva muutostila. Oikealle ovelle lähdetään siinä vaiheessa, kun ei etsitä sitä onnea ja tyydytystä toisesta, vaan itsestä.

Keskity siihen mitä itse haluat. Mitä itse haluat antaa tuolle toiselle? Haluatko tehdä hänet iloiseksi? Jos et, niin ole hyvä ja poistu tämän ihmisen elämästä.

Nämä ovat mielestäni hyvin simppeliä itsetuntemusta. Siitä lähtee koko ajatus olla yhteydessä muiden kanssa. Jos sinulla on paha olla itsesi kanssa, en usko, että olo helpottuu toisenkaan kanssa.

Ota kynä ja paperia ja selvitä ensin, kuka itse olet. Mitä oikein haluat?

Minusta on kukkua, että puhutaan jostain alkuhuuma vaiheesta, joka sitten tasaantuu. Kyse on yksinkertaisesti tottumisesta ja kyllästymisestä. Sinun on vain löydettävä se vipu, mikä saa sinut kiinnostumaan tuosta toisesta yhä uudelleen ja uudelleen. Valittava hänet uudelleen muista ihmisistä päivittäin. Onko se hänen älynsä, väittelynhalunsa tai huumori? Sitten kun löydät väylän, mikä saa sinut uudelleen ja uudelleen kiinnostumaan kumppanistasi ollaan jo voiton puolella.

Sillä sinä kamppailet itsesi et puolisosi kanssa. Puolisosi ei ole koskaan sinä etkä sinä puolisosi. Siksi on kyse vain yhdestä ihmissuhteesta ja se on se, minkä teemme itsemme kanssa.

Huumorista

Huumorista tuli ajatuksia mieleen. Kyllähän edelleenkin heitetään: "Vitun homo" ja se on lähes aina negatiivisessa ja alistavassa mielessä - yleensä mies miehelle. Lisäksi sellainen "vitun lehmä" heittely vitsimielessäkin ei ainakaan minua naurata. Mielestäni kaikessa haukkumisessa mennään vähän siihen huumorin rajalle, ellei kyse ole läheisestä tai tutusta ihmisestä, jossa molemmat ovat tilanteen tasalla. Tuntemattomalle jos noin heittää, sanoisin, ettei ole enää huumoria.

Tuosta huumorista vielä sen verran, että eräs äijä kävi tuttuni päälle baarissa, kun hän vastasi toistuvaan häirintään huumorilla. Ei uponnut huumori ei. Jos kuka tahansa haukkuu ketään ja sitten sanoo: "ota huumorilla" niin paranisi kysyä itseltään ensiksi kestääkö itse kyseistä huumoria kun osuu omalle kohdalle. Olen itse huomannut miesten olevan helkutin herkkänahkaisia jos jotain heidän ulkonäöstään lähtee sanomaan. Sanoin yhdellekin miehelle, että "hauska tukka" niin heti tuli: älä vittuile. Olen myös nauranut mielessäni jollekin asialle, ja joku mies alkoi pankissa huutamaan, että ÄLÄ NAURA!!! vaikken edes nauranut hänelle...Naiset taas ovat tähän ulkonäkö vitsailuun paremmin tottuneita. Yksilöllisiä asioita pidän kaikkia lähtökohtaisesti ihmisinä, jotka ovat kyvyiltään ja ominaisuuksiltaan riippumattomia sukupuolesta, mutta miehet hyvät - jos harrastatte törkeää huumoria, oppikaa itsekin vastaanottamaan sitä tai lopettakaa koko touhu.

Kypsyydestä

Näin vapaapäivänä on pakko kirjoitella syviä tuntoja. Haluaisin kirjoittaa siitä, miksi ihailen päämäärätietoisia ihmisiä ja ihmisiä, jotka tietävät ketä ja mitä ovat. 
Olen vasta 22 - vuotias elämän kynnyksellä hämmästelevä ihmisolento, joka kuitenkin jollain tavalla on aina ihaillut vanhempia ihmisiä tai ikäistään vanhemmaksi sanottuja ihmisiä. Ikä on vain numero. Se ei laske henkisiä voimavaroja ja kypsyyttä.
Tosin kypsyys ei olekaan helppo määriteltävä, koska kypsyyttä on monenlaista.

Kypsyys on hyväksymistä, mutta myös kyseenalaistamista. Sitä ettei osta muiden mielipiteitä kuin kaupan hyllyltä. Sitä, että tietää mikä on itselle hyväksi ja vielä kypsempää on ymmärtää, mikä on myös muita kohtaan hyväksi, kunhan se liittyy enemmän omaan toimintaan kuin toisten toiminnan arvostelemiseen.
"Et voi arvostella ketään, ennen kuin olet kävellyt päivän hänen sandaaleissaan," on lausunut jokin älykkö. Kuitenkin kypsyyttä on myös pitää päänsä, todeta, että näin minä ajattelen, vaikka muut eivät ajattelisikaan. Olla menemättä massan mukana vain hyväksytyksi tullakseen. 
"Seiso sen takana mikä on sinusta oikein, vaikka seisoisit yksin."

Kaksikymppisten ikään yhdistetään aikuisuuden ensiaskeleet, olemmehan nyt kaikkivoipia kansalaisia kaikkine mahdollisuuksineen. Siihen yhdistetään kyllä näin 2000-luvulla myös edelleen itsensä etsiminen, kokeilu ja tietyllä lailla myös eksyminen. Liiallisuuksiin sortuminen, hölmöily ja lopulta sen tajuaminen, mikä kiinnostaa ja mikä ei.

Tuo viimeinen osio on täysin totta, mutta nyt puhun vain omista tunteistani sanoessani, että liiallisuuksiin meneminen on aina pelottanut minua. Minua on aina pelottanut myös se, kun ei huomioida muita. Oikeastaan tämä seikka saa minut usein raivon partaalle.

Toisen huomioon ottamisen voisi jokainen iästä riippumatta laittaa oppimislistalleen oli sitten yksi tai sata vuotias. Sitä joka paikassa harrastetaan liian vähän. Olen itse ollut aina melko herkkä ja toisten tunteet huomioiva tyyppi, mutta käsi sydämellä en voi itsekään aina sanoa toimineeni epäitsekkäästi. Päinvastoin. Olen ryppyjä ja virheitä täynnä oleva tilkkutäkki, joka on ehkä tavoittanut muutamia järkeviä ajatuksia jo tähän mennessä, muttei läheskään kaikkia.

"Kohtele lähimmäisiäsi, kuin he kuolisivat keskiyöhön mennessä." Okei aika diippi juttu, mutta miksei. Minulle on tärkeintä ollut aina perhe ja varsinkin pikkusisaret, mutta myös tietysti ystävät. Pikkusisaret ja lapset ovat lähinnä sen vuoksi, että he ovat pieninä ihmisinä niin tarvitsevia. Jokainen heille suotu sana säväyttää ja mietityttää heitä. Toisena tulevat lähimmäiset ystävät, joita haluan tukea ja kannustaa aina kun minusta siihen on tai he hyväksyvät minut sen antajaksi. 

Mistä sitten en pidä? Itsekkyydestä. Siitä, että tehdään ja perustellaan itselle typeriä, idioottimaisiakin tekoja, jotka tekevät pahaa muille, oman "kasvamisen ja kehittymisen" piikkiin. Ja närhen munat. Semmoinen on vain omaa mokaasi, ei mitään kasvamistasi ja se tyhmentää enemmän kuin kasvattaa. Jos ei osaa kyseenalaistaa mitään toimintaansa, niin suoraan sanottuna fuck you. Tätä mieltä olen. Mitkään aikaisemmat kokemukset, kaltoinkohtelu, omat mielipiteet tai mikään mukaan ei salli pahan tekemistä toisille. 

Tämän tajuaminen on arvostettavinta kypsyyttä. Itse koen viimein ymmärtäneeni jotakin tästä ja menneeni hiukan taas eteenpäin elämän polulla.

Ajatuksia positiivisuudesta ja negatiivisuudesta

Niin. Ihannehan olisi, ettei ottaisi osaa kumpaakaan leiriin vaan pysyttelisi niiden välillä. Negatiivisuus tappaa huoneesta kaiken yrittämisenhalun, innokkuuden ja toiveikkuuden, mutta positiivisuus äärimmillään tappaa taas puhtaan järjen. Näin voisi sanoa.

Negatiivisuutta on myös positiivista ja negatiivista. Sekoitetaan lisää värejä mustavalkoiseen. Mielestäni "positiivista" negatiivisuutta on tietynlainen ironinen tai sarkastinen huumori, tilanteiden järkevä tarkastelu kriittisesti sekä välillä ikävien totuuksien myöntäminen itselle.
Negatiivisen negatiivisuuden kaikki tunnemme. Päämäärätöntä kaiken mustana näkemistä. Mikään ei ole hyvin, oikein tai kunnolla. Jos aurinko paistaa, sen kulma on väärä,  väri liian himmeä ja vaikutus väärä asteinen. 

Positiivisuuden negatiivisuudesta ja positiivisuudesta puhutaan vähemmän. Positiivinen postiivisuus on tietenkin kannattavaa. Nähdä suurempi kuvio, asiat itsensä ulkopuolella, kokonaiskuva, mikä yleisesti Suomeen ja muihin hyvinvointivaltioihin syntyneillä on edessään erittäin hyvä ja kauas kantoisa.

Mutta nyt päällimmäiseen pohdintaan - negatiivinen positiivisuus? " Ei sellaista ole!" parkaisevat ehdottomaan positiivisuuteen luottavat. Joskus äärimmäisen positiiviset ihmiset kieltävät tai jopa pelkäävät negatiivisten tunteiden ilmaisemista. Liiallinen life coachaaminen eli elämäntapaterapia joka tähtää positiiviseen ajattelutapaan, joka saa ihmisen keräämään positiivisia asioita ympärilleen, voi johtaa siihen, että  "Universumi kuulee negatiiviset ajatuksesi ja kaikkea ikävää alkaa tapahtua."
Tällaiseen sokeasti uskovaa henkilöä tekisi mieli kepeästi läimäyttää selkään. Anna nyt sen vittuunnuksen tulla pihalle. Se ei tapa. Eikä tapakaan. Aika vähä asia lopulta tappaa. 

Negatiivinen positiivisuus on asioiden kääriminen käärepaperiin ja kuorruttaminen kermavaahdolla päälle. Sukulainen kuoli, mutta ainakin pääsi kärsimyksistään. Tuli keskenmeno, mutta ainakin on enemmän omaa aikaa ja tilaa kasvaa ihmisenä. Tällaiset selitykset kuulostavat itseni korvaan kyllä epäterveeltä. Kyllä saa sanoa, että on tää elämä kyllä sikaperseestä. Niin se onkin välillä. Ei pelkästään, mutta sitäkin. Ja se on OK.

Ei kaikki ole positiivista. Joihinkin asioihin ei missään nimessä tarvitse suhtautua positiivisesti. Monelta kannalta asioita tietysti voi tarkastella. Se ei ole koskaan väärin. Mutta jos energia suuntautuu enemmän asian peittelyyn, kun varsinaiseen tuntemusten rehelliseen käsittelyyn, ollaan vetämässä positiivisuuden mattoa kaiken ylle.
"Hei hei ongelma. Pysy siellä." 

Sitten ihmetellään kun alkaa tulemaan kaiken maailman pakko-oireita, vatsakipuja ja huonoa oloa. Mikään ei tunnu. Ilo ei voi tulla läpi, jos ei sieltä pääse viha ja surukin. Negatiiviset tuntemukset ovat välillä kuin kevätsiivous, ohimenevä vaihe, joka tehdään mökkiin, että pääsee kutsumaan ystävät sisään ja juhlat voivat alkaa.

Nalkuttamisohjeet

Jos sanoisin etten koskaan nalkuta pokerinaamalla kaikki mut tuntevat miehet naurais katketakseen joten fuck it siitä tittelistä. Ei semmoset hihittelevät lillukka tytöt elämässä muutenkaan pärjää eikä äijät luota sellaista vastaamaan kodista. Asiaan. Tänään siivotessa tuli taas mietittyä, että vaikka puolet kodin pinta-alasta onkin Somehow Jo -tavaraa nykyään niin tarviiko perus kahvikupeillakin moshata, että tässä parvekkeen edestä löytää samoin kuin sohvan alta ja erittäin mielenkiintoisista paikoista. Vastauksen voi lähettää sähköpostitse tai puhelimitse, että mikä kromosomi miehissä tämän aiheuttaa.

Ei tartte auttaa

Myö ollaa aina omasta maasta nostettu peruna ja lehmät hoijjettu. Omasta muasta nostettu. Naapurii ei mennä. Mamma leipu nisua ja kaffe oli valamista ku tehtaalta tulutii. Aina olla päräjätty. Voit kirnuttu. Ei tartte auttaa.

Eheyden ohjeet

Herää seitsemältä aivoissa surraa, hammastahna maistuu kuolemalta. Ulkona tuulitakeissa marssii arjen nautinnollisesti hyväksyvät ihmiset mielipuuhana kesärenkaiden vaihto ja lapsien kevätkenkien valikointi.

Tässä eheyden ohjeita tilanteen parantamiseksi ei-arjesta-pitäville:

Arvostat tasapainoa. (Ai minä vai :D)

Elämäsi eri osa-alueet toimivat yhteisen päämäärän hyväksi. (Öö... tulee nukuttua vähän, juhlittua välillä liikaa, välillä ylikuormituttua...)

Jokainen elämän osa-alua on yhtä arvokas. (HAHAHAHAH :D)

Lepo ja aktiivisuus löytävät luonnollisen rytmin. (Saahan sitä haaveilla...)

Ydinminäsi on rauhallinen ja vakaa eikä häiriinny toiminnan keskellä. (Ari kuolis nauruun tässä kohtaa...)

Kun tilanteesi muuttuu, sopeudut siihen joustavasti. (Jännittämällä, riehumalla ja monkumalla...)

Heti kun huomaat stressin tekevän olosi epämukavaksi, reagoit siihen. (Nukkumalla...)

Arvostat hyvinvointiasi enemmän kuin mitään yksittäistä kokemusta. (NAAT :D)