Yksin ollessansa

huih©PakinoivinAikein

Yksin jäämisessä on jotain ihmeellisen kiehtovaa. Sitä alkaa tehdä heti kaiken erilailla, kuin silloin, kun on yhdessä jonkun kanssa. Sitä on vain itsensä kanssa ja ymmärtää, kuinka hyvä juttu se on. On vain minä ja minun itsekkyyteni hetken ja minä saan itsekkäästi tässä olla, eikä kukaan sitä tiedä.

Sitä huomaa alkavansa tehdä taas kaikkea, mitä ei seurassa tee. Yhtäkkiä iskee himo tehdä ruokaa, siivota, tehdä taidetta ja kirjoittaa. Itselleni käy aina niin. Harvoin sitä täysin yksin edes on, kun aikojen saatossa sinkkuaikanakin asui tyttökaverin kanssa ja perheen luona oli aina vähintään marsu ja koira seurana. 

Viihdyn hyvin yksin lyhyitä aikoja, mutta aina illalla se iskee. Se hetki, kun on ulkona pimeä ja alkaa silmät silmänurkasta toiseen vihtoen tuijotella ja kuulostella ympärilleen. Samassa hetkessä televisiosta konttaa The Ring-tyttö (eli Samara, serkun kanssa sanottiin aina RINGI-tyttö) ja murhaajan naama kyylää ikkunan takana. Se katoaa aina kun katsoo, siksi sitä ei ikinä näy.

Hyi helkkari. Taas tein sen itselleni.

Miksi aina yksin ollessa näitä ajattelee? Toisen seura, usein itsellä miespuolisen olennon, saa elämän tuntumaan yliturvalliselta. Ja oi kuinka sitä tylsänturvallista tunnetta kaipaa, kun on yksinään pimeässä ja  jokapuolella kuuluu murhaajan askel, joka on oikeasti paukahtava patteri.

Saunasta tullessa kotona oli pakko juosta portaat täysillä ylös aina, ennen kuin haamu sai kiinni. Juuri sai oven paiskattua kiinni sen nappaavien sormien lomasta.

Paranormal activityn jälkeen alkoi pelätä päiväsaikaankin. Yhtäkkiä tavarat alkaa sinkoilla. Ja varsinkin yöllä, jos jalka lipsahti peiton ulkopuolelle. Haamu nappaa siitä ja alkaa raahaamaan hetipaikalla.

Älköö hyvät ihmiset tehkö niin jännittäviä ja pelottavia elokuvia. Elokuvankatsoja ei tiedä, että keskellä yötä kun herää, niin sillon ne vasta alkaa pelottaa. Eikä silloin, kun mahtaileva höhöttävä kaveriporukka istuu turvallisesti ympärillä.

Ja nyt kuulkaa. Sanon jotain hyvää Facebookista. Sitä kun pitää myöhään auki, niin aina on tunne, että on edes joku jolle hälyttää, jos joku hyökkää.