Suuttumisesta

Huoh©MinnaKarjalainen

Ajattelin kertoa tänään hetken mielijohteesta teille, mistä minä suutun. 

Se on sellainen asia, kuin toisten ihmisten aggressiivisuus. En voi sietää sitä millään muotoa. Huutamista ja sellaista suurisilmäistä mulkoilua. Minusta se lasketaan aggressiivisuudeksi. Tavaroiden paiskominen ja ylipäätään johonkin tarttuminen on jo sitten silkkaa sekoilua.

Sitten on sellainen asia, kuin ylimieliseksi paisutellut mielipiteet kaikesta. Kuten uskonnoista ja julkkiksista tai tv-ohjelmista. Välillä sorrun tähän itsekin. Yritän vähentää. Politiikasta en niin välitä kuinka siitä huudellaan, kun siitä on ollut kautta aikojen tapana keksiä hulluuksia ja joskus siitä syntyy jotain hyvääkin esimerkiksi Uutisvuodossa.

Sitten on kaikenkattava loukkaantuminen kaikesta. Kenestäkään ei saisi sanoa mitään huonoa ominaisuutta ainuttakaan. Jos sanot, olet paha paha paha the ark enemy, etkä näe elämän hyvyyttä. Ei saa antaa edes pientä kehottavaa palautetta. Sekin on pahasta. Kritiikkiä olisi kuitenkin hyvä oppia vastaanottamaan pieninä annoksina. Sitä on elämän tie.

Seuraavaksi on koirien vihaajat. Ei niistä tarvitse tykätä, mutta ei tarvitse myöskään laittaa helevetti partateriä nakkien sisään ja heittää lenkkipoluille. Minä muuten harrastan partaterien piilottelua sellaisten ihmisten lihapulla-annoksiin. Tai voisin alkaa ainakin harrastamaan.

Minun tuttava kuulkaa vei meidän silloin yksi vuotiasta koiraa lenkille ja vastaan tuli ruma ukko, joka kyseli pennun ikää. 
Sittenpä lopuksi heitti, että: 

" Älä päästä sitä karkuun. Minä ammun tommosia."

 Itse jos olisin siinä tilanteessa ollut, ehdottomasti olisin vastannut, että:

" KUIS SATTUI ! Minäkin harrastan juuri sinun näköistesi ampumista singolla myös. Kumma kuin sitä samankaltaiset harrastajat löytävät toisensa! KUMMA!"

Joo. No jos nyt tätä listaa jatkaisi vielä vähän, olisi seuraavana sovinistit ja rasistit. Mutta heistä nyt ei tarvitse juuri perusteluja. On tullut nähtyä, mihin sovinismi voi viedä. Muun muassa siihen, että se eräs ukko luuli etten naisena osaa englantia ja puhui törkeyksiä vieressä istuvalle poikakaverilleni.

Hieno mies.

Semmoinen hullun ärsyttävä ihmisryhmä on myös, kuin panikoitsijat. Hoidin hevosia eräällä ravitallilla ja siellä oli ihan täysiä oreja, joita ei oltu tehty ruuniksi. Olipas vaikea ilmaus.

Mielestäni nämä orit olivat ihan hevosia siinä missä muutkin, usein tammoja helpompia kuten nyt olettaa saattaa, mutta vieressäni ollut  keski-ikäinen tallilla käyvä nainen hän se sitten jaksoi panikoida. Että tämä se aina puree ja tämä varsinkin aina potkaisee. Että kerran eräs hänen tuntemansa hevonen jossakin repäisi yhdeltä päänahan.

Kuinka pitkälle voi ihmisen mielikuvitus viedä? 

Tämä panikoija sitten loikki siinä määrin minun ja hevosen ympärillä, että alkoi käydä työstä todella kävelyttää hevosta talliinsa. Alkoi suuresti tehdä mieli siinä potkaista ja purra itse.

Kumma homma.

Panikoijat voivat olla myös ylisuojelevia vanhempia. Lapsi käyttää turvaistuinta sitten 12-vuotiaaksi, nukkuu vanhempiensa sängyn alla olevassa laatikossa 15-vuotiaaksi ja tilaa nuortenlehtien sijasta huonekalulehtiä.

Ja nämä ovat muuten tosijuttuja.

Varmistakaa sitten, ettei ole liian rivoa sohvaa siellä. Eroottista nojatuolia. Alkoholia ja tupakkaa käyttämään houkuttelevaa piironkia.

Eräs tuttavamme – tämä on muutoin tosi tarina – oli pyörtyä, kun kerroimme päästävämme melko pienikokoiset ipanamme itsekseen talostamme muutaman metrin päässä olevaan leikkipuistoon.

Siihen eteiseen meinas äijä kupsahtaa.

Bong.