Marsuja ja molleja

                                         marsut©PakinoivinAikein

On mielestäni ihan hauskaa, kun eläinlääkärissä sanotaan käynnin päätteeksi, että:

"Juu, on tämä sun marsuksi kyllä jo iäkäs. Sitä vähän ihmetyttää kun ajattelee, että tällä käyntihinnalla saisi näitä jo kolme uutta tilalle."

Melkein alkoi naurattaa. Ei ihan.

Mutta herätti ajattelemaan ylipäätään lemmikkejä ja niiden tehtävää.

Marsu se on kummallinen eläin ylipäätään. Minulla on näitä kyseisiä elukoita ollut kaikkiaan kolme. Tietolähteet sanovat, että niiden keski-ikä on 3-6 vuotta. Ensimmäinen marsuni täytti juuri kahdeksan eikä meno näytä hiipuvan. Toinen puksutti raivoisasti etiäppäi, kunnes löytyi ikiuneen vajonneena kopistaan hiukan yli 5-vuotiaana.

Ilmeisesti kyse on perimästä ja geeneistä. Melkoista vaihtelua, ei voi muuta sanoa.

Miksi ylipäätään ihmsiet hankkivat tämmöisiä? Taisin ymmärtää sen enemmän pienenä tyttönä, kuin isona. Nyt sitä vaan yrittää pitää  näistä vain parhainta mahdollista huolta ja ylipäätään elossa. Näistä viimosista. Ihme vanhainkoti muuttunut tästä. Koira täyttää 12 ja marsun pitäisi keskimääräisen arvion ja logiikan mukaan olla jo kuollut. Mustamollit sen sijaan heittelevät akvaarioon jälkikasvuaan tämän tästä (synnyttävät eläviä poikasia kuin nisäkkäät tai hait. Mitä kummaa.) Eivät ole kovin kiinnostuneita vanhempia. Voin kertoa.

                                          MollitHeviMetal©PakinoivinAikein

Marsut ja kanit ovat jees, mutta ehkä semmoisissa hiirissä ja gerbiileissä menee jo joku raja. Onko niitä järkevää pitää lemmikkinä? Eläimet, jotka elävät lähinnä öisin ja lähinnä karttavat ja pelkäävät fyysistä kosketusta jättiläis-omistajaltaan. Enemmän niistä ovatkin kiinnostuneita varmaan lapsiperheiden vanhemmat, jotka toivovat lemmikkiä joka kestää maksimissaan pari vuotta. Enemmän lahja ipanalle kuin perheenjäsen.

mamsterit©PakinoivinAikein

Eläin ehkä hankitaan perheenjäseneksi, korvaamaan ihmistä tai sitten vain viihdykkeeksi tai joksikin mitä voi hoivata. Minä koin pienenä eläinten hankkimisen vastuun ottamisena ja kohteena purkaa hoivaviettiä. Olen aina pitänyt jollain kummalla tavalla siivoamisesta ja huolenpidosta. Sekä lukemisesta. Olen lukenut opuskaupalla tekstiä kissoista, koirista, kakaduista, kaneista, hevosista, lehmistä, kanoista, sioista ja akvaariokaloista. Tuotti myös suurta onnea hoitaa eläintään hyvin ja vastuullisesti. Olen hyvin herkkä vihaamaan ihmisiä, jotka eivät hoida eläimiään kunnolla.

Kaikille marsujen ystäville suosittelen Arja Linnavuoren teosta Marsu voi hyvin (Amino-kustannus, 2005). Sieltä löytyi sellainenkin vinkki, että helokkiöljyllä läks hilse helevettii marsusta. Veenus-marsullani oli sietä melkoisesti, ja samantien lähti sit. Sieltä voi selvittää myös pellettiruokien kalsium-fosfori tasapainon.

Kyl on harvassa noi hyvät kirjat nykyänsä.