Oudot harrastukset

Minulla riittää outoja tapoja. Oikeastaan olen outojen tapojen yhteissumma, ja pikemminkin joskus pitää pinnistellä pystyäkseen suoriutumaan arkielämän tilanteista naama näkkärillä.

Minulla on tapana matkia ihmisiä. Heidän ääntelyään, käyttäytymistään, yleistä olemustaan. Joistakin se on suorastaan lahja ja erinomaista hauskuutta. On se minustakin hauskaa. Samalla mielestäni yritän osoittaa lämpöä sille henkilölle - minä olen hänestä kiinnostunut ja tarkkaillut hänen juttujaan. Toiset ärsyyntyvät siitä varmasti kuoliaaksi (mutta eivät uskalla sanoa.)

Jos joku laulaa suihkussa, minulle tulee mahdoton halu käydä katsomassa, kuka siellä hoilottaa. Useimmiten se on sentään oma miekkonen, mutta jotenkin se halu mennä kurkkaamaan on järjettömän suuri. Joskus olen kiusalla avannut oven ja saanut sen verran palautetta, että jospa pysyt kurkkimati. Olen myös kuulemma tiirikoinut isosiskon mallin mukaan vessan ovea lapsena, mutta sitä en tehnyt kyllä kauaa. Sen arvaa miksi.

Jos netissä joku kommentoi jostakin asiasta mielestäni aivan pieleen, niin tulee vastustamaton halu vähän korjata ja kommentoida takaisin. Ihan vähän vain. Aina en kyllä sitä tee, koska internetissä on syytä pitää varansa. Voi joutua yön yli kestäviin kamppailuihin ja sydän sykyttäen sitä odottaa vuoteessa, milloin kuuluu BLIM! ja taas on uusi voitokas vastahuuto kirjoitettu virtuaalimaailmaan. Usein tämäkin tapahtuu miehen kanssa. Ihme ja kumma.

Minusta on hauskaa, jos minulle tapahtuu jotain noloa. Haluan heti alkaa kertomaan, miten noloa se oli ja liioitella. Monet pitävät sitä kummana, että kuin tuo viitsii nauraa omille mokilleen. Mutta minun on pakko. On pakko saada siitä kaikki irti.

Minun on pakko jakaa kaikki mitä minulle tapahtuu. On hyvä, että tämä blogi on siihen yksi purkamiskeino. Muistelen asioita paljon ja tuntuu, että on pakko tallentaa ne edes johonkin. Kirjoittaa jollekin ja jakaa. Suunnitelmissa olisi joskus julkaista kirja, joten olisi aivan huippua saada asioita taltioitua. Niin. Taltioiminen. Se on se mitä teen. On hauska aina pistää monille ystäville yhtä aikaa jokin pöyristyttävä uutinen, kuten miehen takamuksessa kaksi lohta - katso kuvat (Docventuresin nettisivulle tunkaistu kuva, kun he halusivat antaa vapautta - ei olisi kannattanut) tai videopätkä, missä tyttö hyppii tekokaviot jalassaan esteitä.

Minua kiehtoo kaikki outo. En voi sille mitään. Ja myös asiat, joita en täysin ymmärrä. Minun on pakko aina tutustua kaikkiin outouksiin. Jokin aikaa sitten oli keräilty lasten pelottavia sanomisia vanhemmilleen ja hoitajilleen. 

"Tuolla tuulettimen luona seisoo kuollut mies ja tuijottaa meitä."
" Piirsin hirtetyn naisen. Se tulee hakeen sua tänä yönä."

Tämän taipumuksen ikävä puoli on se, että törmää sitten myös niihin todella outoihin tyyppeihinkin. Välillä liian outoihin. Sitten sitä taas nauttii perinteisestä työpäivän harmaasta maanantaista ja Saludo-kahvista, että huh tämä se pysyy tolkussa ja järjessä tämä asia. 

P.S Joskus minä esitän myös "normaalimpaa" kuin olen ja esitän, etten ymmärrä jotakin mistä olen oikeasti hyvin perillä. Esim. horoskoopit. Minä uskon niihin oikeasti. Ja trollaaminen. Ja vanhan ruman miehen cybermanshow. Vähän aika sitten esitin, että ihan kauhee ja epäkiinnostava se. Todellisuudessa moneen kertaan olen kyylännyt. 

Niin kaino sitä on.