Aurinko©PakinoivinAikein
Halusin tähän syssyyn jakaa pari uutta runoani, mutta unohdin salasanani erääseen luomisgalleriaan, minne niitä kerään. Perhana.
Luin tässä parissa päivässä Anna-Leena Härkösen, yhden suosikki kirjailijani, kirjan Loppuunkäsitelty. Se loppuunkäsittelee siis hänen pikkusiskonsa "Killin" itsemurhaa.
Tulin sitä lukiessani ajatelleeksi paljon. En niinkään kuolemaa vaan elämää.
Miten paljon hyvää minunkin elämässäni on !
On perhe, johon kuuluu me viisi upeaa kaunista sisarusta ja vanhemmat. Minulla on sekä isosisko että kolme pikkusiskoa. Se on upeaa.
On erittäin ihania elämänikäis-ystäviä ja hauskoja kavereita, opiskelukavereita, työkavereita ja hyvänpäiväntuttuja.
On MIES, joka on mies ja joka tulee pysymään vierellä kun taivas putoaa niskaan, kuten Asterix sanoisi. Olemme miehen kanssa vähän kuin Asterix ja Obelix muutenkin. Minä olisin se pienempi.
On suuri joukko sukulaisia ja lapsia ja kaikki asuvat vielä samalla paikkakunnalla.
On kesätyöpaikka ja periaatteessa vakiokin työpaikka perhefirmassa. Koskaan ei tarvitse ressata etteikö saisi töitä ja rahaa pahaan hätään.
On harjoittelupaikka media-alalla.
On opiskelupaikka haluamaltaan alalta.
On oma asunto.
On lemmikit, joihin lasken niin omani, sukulaisten kuin kaverien lemmikitkin. On rakas koira vanhempien luona. Kaipuuta menetettyihin karvaisiin ystäviin, Vilmaan, Maisaan ja Veenukseen, mutta myös uusia ystäviä, tuliliskot Jafar ja Bruno.
On ruokaa ja tarpeeksi rahaa elämiseen.
On turvallinen koti ja maa jossa elää ja puhdasta luontoa ympärillä.
Ihan jokapäiväiset pikkujutut eivät todellakaan ole kaikille itsestäänselvyys.
Ja lisäksi tärkeä asia on terveys. Se on hirmu tärkeä. Sen tietää jokainen joka sen on menettänyt ja minä tiedän vaikken olekaan menettänyt kuin hermoni antibiooteille kun kärsin toistuvista tulehduksista aikanaan.
