Miks kun koittaa sunnuntai, on henkisesti valmis tässä vaiheessa perjantaihin? On levännyt viikon asioiden jälkeen, ja nyt olisi valmis siihen juhlavaiheeseen, ei siihen että viikko alkaa alusta !
Ja mulla on erittäin vahva luulo, että joku kantaa jatkuvasti roskia ja murusia tänne asuntoon. Perjantaina imuroinnin ja 532 tunnin siivoamisen jälkeen myhäilen tyytyväisenä: puhdasta. Ei murusia. Ei pölyä. Tulee sunnuntai. Murusia kaikkialla ja jotain epämääräisiä karvoja ja nöyhtää. Siis naisen sydänkohtauksen tekijä: muruset. Muruset pinnoilla. Muruset keittiön lattialla. Miehen kahvikuppipohjallistahrat pöydillä. Semmoinen epämääräinen musta tahra oven pieluksen vieressä. Ehkä pitäs vaa hankkia enemmän harrastuksia, että tällaisia ei huomaisi. Mutta mun on pakko siivota ne !! Ahdistaa ihmistä!!!
Vaikka olen laiska, niin siivouksesta en tingi. Tälle yhteiskunnalle kun kertoo olevansa laiska, siihen liitetään heti perään työtön, alkoholiin menevä, telkkaria töllöttävä, ei liikuntaa harrastava. Jos sanookin, että on töissä käyvä, liikuntaa aktiivisesti harrastava ja ahkerasti siivoava näpsäkkä naishenkilö, niin se onkin jo evoluutiollinen mahdottomuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti