1. ”Miksi maidontuotanto on muka väärin? Lehmähän kärsii,
jos sitä ei lypsä tyhjäksi?”
Lehmä tuottaa maitoa vasikalleen, joka otetaan siltä pois
muutaman päivän tai jopa päivän kuluttua synnytyksestä, että se tuottaisi
maitoa ihmisten tarpeisiin tuotteena. Lehmät tiineytetään säännöllisesti, että
maidontuotanto jatkuisi tasaisesti. Lehmä menettää joka kerta vasikkansa, mikä
tuottaa molemmille osapuolille suurta surua, stressiä ja mielenhäiriöitä.
Jokaisella nisäkkäällä, ihminen mukaan lukien, on voimakas emotionaalinen tarve
pitää huolta jälkeläisistään. Jokaisella terveellä emolla on niin voimakas
tarve hoivata poikasiaan, että hoivaamisen estäminen aiheuttaa sille
kärsimystä. Emotionaalisesta tarpeesta voidaan käyttää myös nimitystä ´vaisto´,
mikäli se määritellään oikein. Vaisto tarkoittaa tuolloin kaikille eläimille,
myös ihmiselle, ominaista myötäsyntyistä ja tunnepohjaista tarvetta.
Vasikka ei saa emoltaan mallia, miten olla lehmä ja sen
lapsuusaika keskeytyy. Toisten vasikkojen seura ei ole sama asia kuin emon,
sillä vain vanhempi yksilö voi opettaa nuorempaa yksilöä elämään lehmän tavoin.
Tähän perustuu nisäkäslajin selviytyminen. Suuret nautaeläimet tuottavat vähän
poikasia, mutta niistä huolehditaan hyvin niiden selviämisen varmistamiseksi.
Tästä syystä lehmä on myös erittäin sosiaalinen ja läheisyyttä kaipaava.Emot huutavat usein päiviä poikastensa perään ja saattavat pidättäytyä lypsämästä.
Tehomaatiloilla lehmä saattaa joutua poikimaan parressa
kytkettynä. Tällöin se ei pysty edes nuolemaan vasikkaansa, ellei vasikkaa
nosteta ruokintapöydälle. Parsinavetoissa ei ole lehmille välttämättä edes
mitään erillistä poikimistilaa, vaan lehmä joutuu poikimaan lajitovereidensa
läsnä ollessa.
Edelleen Suomessa suurin osa navetoista on parsinavettoja, missä lehmät ovat parresta kiinni kytkettyinä koko talvikauden ajan, kuukausitolkulla. Parrettomat navetat ovat onneksi yleistymässä ja joissakin paikoissa on jopa pihattomahdollisuus. Silti tuotantoeläin on aina sidottuna tuotannolliseen hyötyyn, eikä lehmän luontaiset tarpeet tasankoeläimenä, jotka vaeltavat pitkiä matkoja, tule tyydytetyksi. Eläimet myös teurastetaan varhain niidrn tehon hiipuessa ja synnytysten loppuessa. Eläin ei voi hyvin vain jos se toimii ihmisen sille jalostamassa tehtävässä hyvin.
Edelleen Suomessa suurin osa navetoista on parsinavettoja, missä lehmät ovat parresta kiinni kytkettyinä koko talvikauden ajan, kuukausitolkulla. Parrettomat navetat ovat onneksi yleistymässä ja joissakin paikoissa on jopa pihattomahdollisuus. Silti tuotantoeläin on aina sidottuna tuotannolliseen hyötyyn, eikä lehmän luontaiset tarpeet tasankoeläimenä, jotka vaeltavat pitkiä matkoja, tule tyydytetyksi. Eläimet myös teurastetaan varhain niidrn tehon hiipuessa ja synnytysten loppuessa. Eläin ei voi hyvin vain jos se toimii ihmisen sille jalostamassa tehtävässä hyvin.
2. ”Mutta maito on terveellistä ja hyvää luustolle!”
Maidon juominen ei ehkä olekaan niin terveellistä kuin on
kuviteltu, väittää vasta valmistunut ruotsalaistutkimus. Sen mukaan ihminen
kärsii luuvaurioista tai jopa kuolee sitä todennäköisemmin mitä enemmän hän juo
maitoa. Asiasta uutisoi New Scientist.
Tutkimuksessa tarkkailtiin yhteensä noin 107 000:aa
39–74-vuotiasta miestä ja naista noin 20 vuoden ajan. Riskit vaikuttivat
korostuvan naisilla. Yleensä erityisesti naisia rohkaistaan juomaan maitoa
osteoporoosin välttämiseksi. Päivittäin kolme lasia tai enemmän maitoa juovilla
naisilla oli melkein kaksinkertainen riski kuolla tutkimusjakson aikana
verrattuna niihin, jotka joivat vain yhden lasin. Heillä oli myös 16 prosenttia
muita suurempi riski saada luuvaurio. Miehillä kuoleman todennäköisyys kasvoi
10 prosenttia. Paljon maitoa nauttivilla näytti myös olevan erityisen paljon tulehdusmolekyylejä
virtsassaan.
Myös sanomalehti New York Times kirjoitti, että tutkimukset
tukevat heikosti meijeriteollisuuden väitteitä, joiden mukaan aikuisten
maidonjuonnilla olisi erityisiä terveyshyötyjä. Kohtuullisella maidonjuonnilla
ei lehden mukaan ole välttämättä suuria haittoja, muttei varsinaisia
hyötyjäkään.
Suomalaisasiantuntijoiden mielestä maidonjuonti ei ole
välttämätöntä terveydelle.
"Tuoretta maitoa aikuinen ihminen ei tietenkään
tarvitse", sanoo Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael
Fogelholm.
3. ”Eläimet ja ihmiset ovat hyvin erilaisia, ei niitä
kannata verrata keskenään.”
Tieteellisesti on osoitettu, että muut eläimet aina
kaloista, mustekaloista ja liskoista lähtien ovat ratkaisevilta osin
samanlaisia olentoja kuin me ihmiset: niillä on hyvin samankaltainen tunteiden
kokemisen järjestelmä, ja ne ovat tietoisia maailmasta.
Eläinfilosofiassa käsitellään sitä, että eläimet ovat
kanssamme samanarvoisia.
Ajatusmaailmamme keskittyy usein aivan liikaa siihen, että
kaikki määritellään ihmisen näkökulmasta. Eläinten hyväksikäyttö (esimerkiksi
emakkosikojen jatkuva synnytyskierre ja vaikka broilerien järkyttävä jalostus
lihaksi) perustellaan, että koska eläimet eivät pysty siihen kuin me, niiden
tappaminen ja ahtaissakin oloissa pitäminen on perustellumpaa. Ne ovat meitä
hyödyttääkseen olemassa.
Sitä voidaan perustella myös sillä, koska "aina on
ollut näin" ja olemme tottuneet näkemään sikoja sikaloissa, lehmiä navetoissa
jne. Nykyään emme elä kuitenkaan aikoja, jolloin selviytymisemme riippuisi
lihasta ja eläinten vartalossa tuotetusta ruuasta. Meillä on vaihtoehtoja.
Ihan jokaiselle olennolle on tällä pallolla annettu yksi,
ainoa elämä. Sen ne ovat saaneet syntymässä täsmälleen samalla oikeudella kuin
muutkin.
On totta, että kaikilla eläimillä ei ole samaa
aikakäsitystä, ne eivät ajattele kuten me, kirjoita, kommunikoi samalla tavalla
tai rakenna kerrostaloja.
Onko se syy tuomita ne alempiarvoisiksi? Eiväthän kaikki
ihmisetkään osaa kirjoittaa.
Esimerkiksi simpanssit pitävät toisiaan kädestä lohduttaakseen
toisiaan. Ne elävät perheissä, muodostavat suhteita, hoivaavat lapsiaan
pitelemällä niitä sylissä. Söisitkö sinä simpanssin? Miksi et? Miksi söisit
mieluummin sian kuin simpanssin?
Tekeekö äly eläimet erilaisiksi? Miksi kyse on älystä?
Täytyykö eläimen olla ylipäätään ”jotakin” mikä perustelisi paremmin tai
huonommin sen hyväksikäytön ruokana tai muuna hyödykkeenä toiminnallemme?
Oletko pysähtynyt miettimään, jos se sohvallasi makaava
koira tai kissa, sinulle perheenjäsen, olisi se, joka päätyy lautasellesi?
Meillä ei ole syytä varastaa toisen eläimen elämää.
4. ”Miksi kananmunantuotanto on muka huono? Eihän muniminen
satu kanaa.”
Jokaista kuoriutunutta tyttötipua kohti kuoriutuu poikatipu,
sillä sukupuolellinen seulominen ei ole mahdollista. Jokainen poikatipu
tapetaan, sillä niistä ei ole hyötyä teollisuudelle. Tällainen ei ole elämän
arvostamista. Myös teho- ja luomutuotannossa munintakanat vaihdetaan yleensä
1,5 vuotiaina ja vaihdetaan uusiin, vaikka kana voi hyvin pidettynä elää
kymmenenkin vuotta.
5. ”Miksi broilerintuotanto on muka epäterveellistä?”
Broileriteollisuuden räikein epäkohta on kuitenkin
intensiivinen jalostus, mikä aiheuttaa linnuille monenlaisia sairauksia. Koska
broilerit on jalostettu kasvamaan mahdollisimman nopeasti, niiden sydän,
keuhkot ja jalkojen luut eivät ehdi kehittyä riittävän nopeasti. Jalkaviat ja
-kivut, joita on vaikea havaita, vähentävät broilerien luontaista
käyttäytymistä, joten ne liikkuvat, kuopivat maata, venyttelevät siipiään ja
puhdistavat höyheniään vähemmän. Pahimmassa tapauksessa linnut kyyhöttävät
maassa ja liikkuvat vain pakotettuina. Liikuntakyvyttömän broilerin on myös
vaikea saada vettä ja ruokaa, joten se voi kuolla janoon tai nälkään.
Jalostamisen aiheuttama äkillinen sydänkuolema ja virustaudit ovat myös
tavallisia kuolinsyitä.
Kaikki, mikä altistaa eläimen stressille, altistaa myös
bakteeritulehduksille. Eläimiä on täten lääkittävä antibiooteilla, jotka taas
kasvattavat bakteeriston vastustuskykyä, jolloin niin sanotut superbakteerit
ovat alkaneet liikkua lihantuotannossa. Haluaisitko sinä syödä sairasta ja
kipeää lintua?
Eläinten yksilöllinen hoito ei ole broilerin tuotannossa
mahdollista. Kasvattamoista löytyy kuolleita lintuja päivittäin: viiden
kasvatusviikon aikana kahdesta kolmeen prosenttia kaikista broilereista kuolee.
Varsinkin untuvikon tavallinen kuolinsyy on nälkäkuolema. Luonnossa poikaset
oppisivat syömään emon opastuksella. Koneellisesti haudottuihin untuvikkoihin
ei tehotuotannossa ole kuitenkaan aikaa paneutua yksilöinä, joten ne kuolevat
nälkään tai janoon, elleivät opi ajoissa syömään omin avuin.
Vanhemmaispolvi, eli lihaksi kasvatettavien broilereiden
vanhemmat, kärsii kroonisesta nälästä. Jalostuksesta johtuvan suuren ruokahalun
takia linnut kasvaisivat liian nopeasti ja olisivat liian sairaita tullessaan
24 viikon ikäisinä sukukypsiksi. Jotta emolintuja pystyttäisiin pitämään
tuotannossa mahdollisimman pitkään, niille annetaan vain noin viidesosa niiden
tarvitsemasta ravinnosta. Nälkäiset linnut purkavat usein turhautumistaan
käyttäytymällä aggressiivisesti lajitovereita kohtaan.
6. ”Miksi emme söisi lihaa, koska niin leijonatkin tekevät?”
Leijonilla ja muilla lihansyöjillä ei ole
viljely/ruuantuotantokulttuuria, missä niille avautuu muita vaihtoehtoja
hankkia ravintonsa, eikä suuria supermarketteja, missä tehdä lukuisia
ympäristöä ja muita eläimiä säästäviä valintoja. Miksi vertaamme itseämme
petoeläimiin tässä asiassa, kun emme muissakaan asioissa? Pitäisikö meidän
jättää myös ”heikot yksilöt” ja vanhukset hoitamatta, koska niin leijonatkin
tekevät? Milloin ihmisestä tuli yhtäkkiä leijonaan verrattava olento?
Moraalimme ja valintamme eivät voi pohjautua täysin erilaisen lajin valintoihin
ja elämään.
Petoeläimet eivät myöskään kuluta Maapalloa samalla tavoin
kulutustottumuksillaan ja tuotannollaan. Lisäksi useimman petoeläimien elimistö
ei ole kuten ihmisen, että se toimisi kasvisravinnolla.
7. "Mutta ihminenhän on sekasyöjä"
Tuhannet vegaanit ympäri maailmaa ja Suomessa todistavat,
että monipuolisella kasvisruokavaliolla ei ole mitään ongelmaa pysyä terveenä
ja hyvinvoivana, jopa paremmin voivana kuin sekasyöjät. Miksi emme tekisi
kaikkia hyödyttävää valintaa ja auttaisi niin eläimiä kuin ympäristöä, kun tämän
valinnan voimme tehdä? Lisää kohdassa 10.
8. ”Miksi muuttaa tapoja, joita on aina ollut? Lehmä kuuluu
navettaan ja sika sikalaan!”
Elämme vuotta 2015 missä meillä on lukuisia erilaisia
ruokalajeja, tuotteita ja vaihtoehtoja valita mitä syömme. Emme ole sidottuina
omavaraistalouteen. Miksemme tekisi valintaa, joka on hyvä kaikille?
9. ” Kasvisruuantuotanto, kuten soijan, kuluttaa myös
erittäin paljon ympäristöä. Miksi se säästäisi enemmän ympäristöä kuin
lihantuotanto?”
Tämä johtuu siitä, että 90% tuotetusta soijasta menee
tuotantoeläinten rehuksi. Sillä määrällä mitä esimerkiksi Yhdysvallat käyttää
rehua lihakarjansa ruokkimiseen ruokittaisiin miljardeja ihmisiä.
Kasvisruoan tuottaminen vaatii liharuokaa pienemmän viljelypinta-alan.
Esimerkiksi yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan noin kymmenen kiloa
kasvirehua. Ruotsin maatalousyliopiston julkaiseman raportin mukaan yhden
sekasyöjän ruokkimiseen tarvitaan 2300 m² viljelysmaata, lakto-ovovegetaristin
1500 m² ja vegaanin 1000 m². Eläinperäisten tuotteiden tuottaminen vaatii myös
enemmän energiaa kuin kasvisravinnon tuottaminen, mikä johtuu eläinten
energiankulutuksesta ennen teuraskokoon kasvamista sekä erilaisista
välivaiheista, kuten kuljetuksesta, teurastuksesta ja elintarvikkeiden
jalostuksesta. Lihantuotantoon käytettäviä eläimiä voidaan kutsua niin
kutsutuiksi käänteisiksi proteiinitehtaiksi, sillä niiden kasvattamiseen kuluu
proteiinia ja energiaa enemmän kuin mitä niistä on mahdollista saada.
Eläinten kasvattamiseen tarvitaan myös vettä enemmän kuin
viljelykasvien viljelemiseen. Tukholman kansainvälisen vesi-instituutin
tutkijoiden mukaan eläinproteiinipohjainen ruoka kuluttaa vettä 5–10 kertaa
enemmän kuin kasvisruokavalio. Saman laitoksen tutkijoiden vuonna 2012 julkaistussa
raportissa todetaan maailman väestön kasvissyöntiin siirtymisen olevan yksi
keino ruoka- ja vesikatastrofin välttämiseksi seuraavan 40 vuoden aikana.
Maailmanlaajuisesti eläintuotanto sekä aiheuttaa
kasvihuonekaasupäästöjä että vie maa-alaa alkuperäiseltä luonnolta ja muun
ruoan tuotannolta. Peltoja olisi tarpeeksi maapallon väestön ruokkimiseen,
mutta lisääntyvä lihan kulutus aiheuttaa osaltaan metsien muuttamista
pelloiksi. Eräiden tutkimusten mukaan lihantuotanto on Brasiliassa tärkein syy hakata
Amazonin sademetsiä maatalousmaaksi, joko laitumeksi tai rehuntuotantoon.
Arviolta noin kaksi kolmannesta kaadetusta metsäalasta liittyy
karjankasvatukseen. Sademetsän kaataminen aiheuttaa suuria
kasvihuonekaasupäästöjä, poistaa ilmastonmuutosta hillitseviä hiilinieluja,
heikentää biodiversiteettiä sekä vie monelta lajilta ja yksilöltä
elinolosuhteet.
10. ”Voiko kasvisruokavalio olla muka terveellinen
vaihtoehto?”
Kasvissyönnin on havaittu vähentävän muun muassa sydän- ja
verisuonitauteihin, kakkostyypin diabetekseen sekä eturauhas- ja
paksusuolensyöpiin sairastumista. Sydän- ja verisuonitautien riskin
pieneneminen mahdollisesti selittyy kasvissyöjien matalammalla verenpaineella
sekä veren rasvojen paremmalla laadulla. Tutkimuksissa myös fytokemikaalien
runsas saanti on yhdistetty pienempään sydäntautiriskiin.
Terveellinen kasvisruokavalio on monipuolinen. Siinä on
kiinnitettävä huomiota erityisesti vitamiinien ja rasvahappojen tarvittavaan
saantiin sekä proteiinin laatuun. Ravitsemusasiantuntijaorganisaatio Academy of
Nutrition and Dietetics (entinen American Dietetic Association) on todennut,
että huolellisesti koostettu kasvis-/vegaaniruokavalio on ravitsemuksellisesti
riittävä kaikissa elämänvaiheissa.
11. ”Miksei ikävistä kuvastoista eläintiloilla ole tehty
eläinsuojeluilmoituksia?”
Kuvaajat ovat joskus tehneet eläinsuojeluilmoituksia
vierailtuaan jollakin eläintilalla. Oikeutta eläimille on järjestönä tehnyt
myös eläinsuojelu- tai rikosilmoituksia. Kummatkaan näistä eivät ole johtaneet
erityisiin toimenpiteisiin, sillä olosuhteet, joita me pidämme kauhistuttavina,
ovat lain sallimia. Vammat ja sairaudet ovat seurausta olosuhteista. Vika ei
siis usein ole säädösten noudattamatta jättämisessä, vaan säädöksissä
itsessään.
Suuren eläinmäärän huolellinen hoitaminen tai
eläinlääkäriltä tarkastaminen eivät ole mahdollisia. Jos eläinlääkäri käyttäisi
edes 30 sekuntia eläintä kohden 4 000 eläimen tarhalla, kuluisi yhden
tarkastuksen tekemiseen kokonainen työviikko. Laki sallii eläinten pitämisen
kuvatun kaltaisissa olosuhteissa, joten ongelmia ei voida poistaa tarkastuksia
lisäämällä. On poliitikkojen eikä poliisin asia kieltää ala.
12. ”Onko luomutuotanto on parempaa kuin tehotuotanto?”
Luomutuotantokin pyrkii taloudelliseen kasvuun eläinten
avulla; luomu on lähinnä markkinointikikka. Luomutiloilla eläinten olot ovat
paremmat kuin tehotuotannossa, mutta eivät merkittävästi. Eläimiä kuolee
turhaan myös luomutuotannossa. Esimerkiksi luomukanaloissa jokaista munivaa
kanaa kohden syntyy kukko, joka tapetaan untuvikkona. Sikaloissa taas porsaat
kastroidaan kivuliaasti lihan maun takia, ja lääkitys auttaa vain
jälkikipuihin. Molemmissa myös emakoiden raskauskierre sekä teurastuskäytännöt
pysyvät samoina.
Vaikka "luomueläimellä" on elinaikana hieman
paremmat olot kuin tehosikalassa/-navetassa elävällä lajitoverilla, sen elämä
päättyy kuitenkin varhain teuraaksi. Eläinten hyvinvoinnista kiinnostunut ei
käytä myöskään luomumaitoa, sillä maidontuotanto on kiinteästi kytköksissä
lihakarjan kasvatukseen. Luomumaidontuotannossa myös vasikka erotetaan emostaan
täysin samoin kuin tehotuotannossa.
13. ”Metsästys on hyvä keino välttää tehotuotannon
ongelmat.”
Hirvieläinten ajo aiheuttaa niille erittäin voimakasta
stressiä ja fyysistä kipua. Hirven elimistöön kertyy metsästyksen yhteydessä
runsaasti maitohappoa ja lihakset voivat jopa repeytyä. Psyykkisen tuskan määrä
on huomattava. Metsästys kestää normaalisti kauan - useita tunteja - ja
lauhkean vyöhykkeen hirvieläimet eivät ole evoluutionsa kuluessa sopeutuneet
tällaiseen pitkäkestoiseen takaa-ajoon luontaisten vihollistensa taholta.
Arviolta 5–10 % metsästettävistä hirvistä haavoittuu metsästyksen yhteydessä.
Suomessa tämä tarkoittaa tuhansia hirviä joka vuosi. Vasat saatetaan ampua
emonsa nähden. Kuolema ei ole koskaan pelkkä kuolema, vaan siihen liittyy
muidenkin eläinten suru.
Siinä missä sudet ja muut petoeläimet saavat saaliikseen
sairaita ja heikkoja yksilöitä, saattavat metsästäjät ampua komeimman
sarvipäisen hirven tai urosmetson mitä metsästä löytyy. Tämä onkin saanut aikaan
sen, että esimerkiksi hirven sukupuolijakauma on kieroutunut. Kahta aikuista
naarashirveä kohti on yksi uros, vaikka biologisesti pitäisi olla kaksi.
Lisäksi metsästyslakikin sanoo, että jos kaadettu hirvieläin on siten
vahingoittunut tai sairas, että eläimen lihasta enemmän kuin puolet on
ihmisravinnoksi kelpaamatonta, saa poliisi myöntää uuden hirvenkaatoluvan. Näin
ollen metsästäjiä kannustetaan ampumaan terveitä yksilöitä.
Suomessa on sallittua niin sanottujen heti tappavien
rautojen käyttö. Käytännössä etenkään suurikokoisemmat eläimet eivät aina kuole
raudoissa nopeasti ja kivuttomasti. Rautoihin voi jäädä myös rauhoitettuja
eläimiä. Toisissa ansoissa eläimet jäävät häkkiin loukkuun ja saattavat kuolla
nälkään. Kettuja saa metsästää kiistanalaisella jalkanarulla, joka on eläimen
kannalta sekä fyysisesti että henkisesti erittäin kivulias pyyntimenetelmä.
Hylkeitä taas voi ampua suoraan veteen, jolloin eläin helposti haavoittuu.
Toisin kuin useassa muussa maassa, Suomessa metsästys on
sallittu myös hämärällä. Tällöin esimerkiksi lintulajin tunnistus on vaikeaa ja
linnun haavoittuminen on erittäin todennäköistä. Humalassa metsästyskään ei ole
harvinaista.
14. ”Eläintarhoissahan eläimien on hyvä ja turvallista olla.
Se on myös tarkoin säädeltyä suojelutyötä?”
Eläinoikeusnäkökulmasta eläintarhat, kuten mikä tahansa
eläinten hyväksikäyttö, on väärin. Ihmiselle eläintarha saattaa tarjota
viihdykettä, mutta eläimelle se merkitsee elinkautisvankeutta.
Luonnonvaraisten eläinten pidolle on asetettu tarkkoja vaatimuksia.
Esimerkiksi ketulle tämä tarkoittaa monen sadan neliön ulkotarhaa, joka ainakin
turkistarhoihin verrattuna saattaa kuulostaa ihanteelliselta. Eläimet kuitenkin
nähdään usein pelkkinä turistien houkuttimina, eikä niiden hyvinvoinnista tai
lajityypillisistä tarpeista ole mahdollista huolehtia riittävästi.
Eläintarhojen sanotaan edistävän luonnon moninaisuuden
säilymistä, sillä ne lisäännyttävät harvinaisia ja uhanalaisia eläimiä. Esimerkiksi Korkeasaari on toiminut eläintarhana vuodesta 1889 alkaen. Osa
Korkeasaaren eläinlajeista on uhanalaisia, ja se on mukana Eurooppalaisessa
uhanalaisohjelmassa. Kuitenkin eläintarhojen eläimistä vain pieni osa on
suojelutavoitteisiin merkittyjä, uhanalaisia eläimiä – esimerkiksi nisäkkäistä
vain 15%. Näidenkin lajien kohdalla tarhapopulaatiot ovat osin liian pieniä
geneettisesti terveen populaation säilyttämiseksi. Tarhaoloja on osin pyritty
kehittämään mahdollisimman luonnonmukaisiksi, jotta eläinten luontaiset
käyttäytymistavat säilyisivät. Tarhaolojen ”rikastaminen” luonnonmukaisemmaksi
on kuitenkin osin kosmeettista häkkien sisustamista, jolla ei aina ole yhteyttä
eläinten lajityypillisiin tarpeisiin. On toki arvokasta, että eläintarhat
keräävät ja välittävät tietoja eri ekosysteemeistä ja niihin liittyvistä ympäristökysymyksistä
sekä uhanalaisista lajeista – lähinnä niiden suojelusta ja niitä uhkaavista
tekijöistä. Tämän lisäksi eläintarhaoloissa tutkitaan luonnossa huonosti
tunnettujen lajien biologiaa.
Paitsi koko perheen viihdykkeenä eläintarhauksen sanotaan
palvelevan myös opetustarkoituksessa. Ihmisille pyritään sen avulla tarjoamaan
mahdollisuus tutustua alkuperäänsä ja luonnon monimuotoisuuteen. On surullista,
jos tätä sinänsä hyvää tarkoitusperää eivät palvele muut keinot kuin vierailut
eläintarhoilla. Viemällä lapsemme tarhoille opetamme heille, että eläimet ovat
alempiarvoisempia huvittelukappaleita, eivät tuntevia yksilöitä, joilla on
luontaista arvoa ja oikeuksia. Eläintarhojen tilastoidut tulokset eläinten tai
populaatioiden siirtämisestä takaisin luontoon ovat heikkoja. Vain harvat
tapaukset ovat pitkän aikavälin onnistumisia.
Eläintarhojen harjoittama suojelutyö on täynnä ongelmia.
Virikkeettömyytensä ja stressaavuuteensa vuoksi vankeusympäristö johtaa
herkästi puutteelliseen elintärkeiden taitojen kehittymiseen tai oppimiseen,
riittämättömiin motorisiin kykyihin ja aivojen alikehittymiseen. Lisäksi
eläimet voivat tottua liiaksi ihmiseen ja jäädä sosiaalisesti kyvyttömiksi
suhteessa omiin lajitovereihinsa ja jopa omiin jälkeläisiinsä. Näistä syistä
luontoon siirretyt eläimet selviytyvät heikosti vapautuksen jälkeen.
Vankeudessa eläneillä eläimillä voi olla tauteja, jotka voivat hävittää
luonnollisen populaation, jos ne päästetään vapaaksi.
(Haluaisin lisätä tähän myös maininnan siitä, että
tutkimuksissa on osoitettu, miten metsästyskäyttäytyminen ja se, että eläin saa
itse valita seuransa ja lisääntymiskumppaninsa lajitoveriensa joukosta jää
kokonaan usein pois eläintarhoissa. Metsästyskäyttäytymisen katsotaan olevan
voimakkaasti yhteydessä eläimen psyykkiseen hyvinvointiin esimerkiksi
petoeläimillä ja nyt on ollut paljon keskustelua esimerkiksi delfinaarioista.
Useissa delfinaarioissa delfiineille syötetään mm. lääkitystä vatsahaavaumiin, jotka
syntyvät masennuksesta ja stressistä pienessä betonialtaassa. Merta ympäristönä
on mahdotonta matkia keinoteikoisesti ja delfiinit nauttivat suuresti myös
esimerkiksi aalloilla surfaamisesta. Myös miekkavalasnäytöksissä valaat elävät
koolleen järisyttävän pienissä tankeissa jopa 30 vuotta ja emoilta usein
viedään poikaset, vaikka luonnossa lauma ei koskaan eroa toisistaan.)
Eläintarhat itse asiassa poistavat luonnosta enemmän
eläinlajeja kuin ne sinne palauttavat. Zimbabwelaisen Rhino Watchin arvion mukaan
eläinten pito eläintarhalla on jopa 100 kertaa kalliimpaa kuin niiden suojelu
luonnossa.Luonnollisten elinympäristöjen suojeleminen ja kunnostaminen on
tutkitusti pidemmällä tähtäimellä tehokkaampi keino auttaa luonnoneläimiä. Jos
jokin uhanalainen kanta saataisiinkin säilymään hengissä eläintarhalla,
hyödytäänkö suojelumielessä mitään, jos tarhaaminen on ollut tekosyy jättää
elinalueen suojelu tekemättä?
Todellisuudessa eläintarhat antavat ihmisille vääristyneen
ja harhaanjohtavan kuvan eläimistä. Suomeen tuoduista eläimistä osa on jopa
tuhansien kilometrien päässä omasta luonnollisesta elinympäristöstään. Kuinka
luonnonmukaista ja lajityypillistä elämää Amazonasin viidakosta Helsinkiin
tuotu ja häkkiin vangittu pikkuapina voi elää? Jos tarkoituksena on eläin- ja
luonnonsuojelutyö tai tutkimus, tulisi tätä varten olla omat yleisöltä suljetut
yksiköt.
Eettisempiä tutustumiskeinoja on olemassa. Miksi olemme halukkaita näkemään villielämiä häkeissä? Miksi
olemme valmiita jopa maksamaan siitä sen sijaan, että menisimme esimerkiksi
metsään, missä voisimme nähdä eläimiä vapaana niiden luonnollisessa
elinympäristössä ja niiden omilla ehdoilla? On olemassa muitakin keinoja
opettaa ihmisille luonnon monimuotoisuudesta ja eläimistä kuin eläinten
vangitseminen häkkeihin. Tarhalla elävien eläinten elämä ei ole verrattavissa
niiden luonnonvaraisten lajikumppanien elämään. Luonnon moninaisuuteen
tutustumiseen on olemassa eläinystävällisempiäkin keinoja, kuten internet,
tietokirjallisuus ja luontodokumentit.
15. ”Miten voin auttaa eläimiä?”
Omilla kulutusvalinnoillasikin pystyt vaikuttamaan eläinten
oikeuksiin. Voit ryhtyä kasvissyöjäksi, luopua eläinperäisistä aineista
vaatetuksessasi, käyttää eläimillä testaamattomia tuotteita, välttää
eläintarhoissa käymistä ja eläinten viihdehyödykkeenä tähtäävän toiminnan
tukemista. Sen sijaan kannattaa tukea esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöjen
toimintaa, vierailla kansallispuistoissa ja tukea eläinten ihastelua
luonnollisessa elinympäristössään. Suomessa toimii muutama "eläkeläishoitokoti"
vanhoille tai pelastetuille tuotantoeläimille, joille halutaan tarjota
loppuelämän koti sekä mahdollisuus elämään. Näitä ovat muun muassa
Eläinsuojelukeskus Tuulispää, jolle voi myös lähettää lahjoituksia tai
ilmoittautua vapaaehtoistyöhön. Itsenäisiä toimintatapoja on monia: esimerkiksi
lentolehtisten jakaminen, julisteiden levittäminen, yleisönosastoille
kirjoittaminen, palautteen antaminen epäeettisesti toimiville yrityksille ja
eläinasioista puhuminen lähipiirissä tai liittyminen Oikeutta eläimille
järjestön tai Animalian toimintaan.
Lähteitä: www.syotavaksikasvatetut.fi,
www.oikeuttaelaimille.net,tehotuotanto.net, Helsingin Sanomat
(http://www.hs.fi/tiede/a1375410484083),
www.talouselama.fi(http://www.talouselama.fi/…/liikaa+maitoa+litkimal…/a2273926),
Yle.fi (http://yle.fi/…/vaite-elainperainen-maito-ei-kuulu-ihmisen-…)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti