Kysymyksiä ja vastauksia - 15 eri kohtaa eläinten oloista

1. ”Miksi maidontuotanto on muka väärin? Lehmähän kärsii, jos sitä ei lypsä tyhjäksi?”

Lehmä tuottaa maitoa vasikalleen, joka otetaan siltä pois muutaman päivän tai jopa päivän kuluttua synnytyksestä, että se tuottaisi maitoa ihmisten tarpeisiin tuotteena. Lehmät tiineytetään säännöllisesti, että maidontuotanto jatkuisi tasaisesti. Lehmä menettää joka kerta vasikkansa, mikä tuottaa molemmille osapuolille suurta surua, stressiä ja mielenhäiriöitä. Jokaisella nisäkkäällä, ihminen mukaan lukien, on voimakas emotionaalinen tarve pitää huolta jälkeläisistään. Jokaisella terveellä emolla on niin voimakas tarve hoivata poikasiaan, että hoivaamisen estäminen aiheuttaa sille kärsimystä. Emotionaalisesta tarpeesta voidaan käyttää myös nimitystä ´vaisto´, mikäli se määritellään oikein. Vaisto tarkoittaa tuolloin kaikille eläimille, myös ihmiselle, ominaista myötäsyntyistä ja tunnepohjaista tarvetta.

Vasikka ei saa emoltaan mallia, miten olla lehmä ja sen lapsuusaika keskeytyy. Toisten vasikkojen seura ei ole sama asia kuin emon, sillä vain vanhempi yksilö voi opettaa nuorempaa yksilöä elämään lehmän tavoin. Tähän perustuu nisäkäslajin selviytyminen. Suuret nautaeläimet tuottavat vähän poikasia, mutta niistä huolehditaan hyvin niiden selviämisen varmistamiseksi. Tästä syystä lehmä on myös erittäin sosiaalinen ja läheisyyttä kaipaava.Emot huutavat usein päiviä poikastensa perään ja saattavat pidättäytyä lypsämästä.

Tehomaatiloilla lehmä saattaa joutua poikimaan parressa kytkettynä. Tällöin se ei pysty edes nuolemaan vasikkaansa, ellei vasikkaa nosteta ruokintapöydälle. Parsinavetoissa ei ole lehmille välttämättä edes mitään erillistä poikimistilaa, vaan lehmä joutuu poikimaan lajitovereidensa läsnä ollessa.

Edelleen Suomessa suurin osa navetoista on parsinavettoja, missä lehmät ovat parresta kiinni kytkettyinä koko talvikauden ajan, kuukausitolkulla. Parrettomat navetat ovat onneksi yleistymässä ja joissakin paikoissa on jopa pihattomahdollisuus. Silti tuotantoeläin on aina sidottuna tuotannolliseen hyötyyn, eikä lehmän luontaiset tarpeet tasankoeläimenä, jotka vaeltavat pitkiä matkoja, tule tyydytetyksi. Eläimet myös teurastetaan varhain niidrn tehon hiipuessa ja synnytysten loppuessa. Eläin ei voi hyvin vain jos se toimii ihmisen sille jalostamassa tehtävässä hyvin.

2. ”Mutta maito on terveellistä ja hyvää luustolle!”

Maidon juominen ei ehkä olekaan niin terveellistä kuin on kuviteltu, väittää vasta valmistunut ruotsalaistutkimus. Sen mukaan ihminen kärsii luuvaurioista tai jopa kuolee sitä todennäköisemmin mitä enemmän hän juo maitoa. Asiasta uutisoi New Scientist.

Tutkimuksessa tarkkailtiin yhteensä noin 107 000:aa 39–74-vuotiasta miestä ja naista noin 20 vuoden ajan. Riskit vaikuttivat korostuvan naisilla. Yleensä erityisesti naisia rohkaistaan juomaan maitoa osteoporoosin välttämiseksi. Päivittäin kolme lasia tai enemmän maitoa juovilla naisilla oli melkein kaksinkertainen riski kuolla tutkimusjakson aikana verrattuna niihin, jotka joivat vain yhden lasin. Heillä oli myös 16 prosenttia muita suurempi riski saada luuvaurio. Miehillä kuoleman todennäköisyys kasvoi 10 prosenttia. Paljon maitoa nauttivilla näytti myös olevan erityisen paljon tulehdusmolekyylejä virtsassaan.

Myös sanomalehti New York Times kirjoitti, että tutkimukset tukevat heikosti meijeriteollisuuden väitteitä, joiden mukaan aikuisten maidonjuonnilla olisi erityisiä terveyshyötyjä. Kohtuullisella maidonjuonnilla ei lehden mukaan ole välttämättä suuria haittoja, muttei varsinaisia hyötyjäkään.

Suomalaisasiantuntijoiden mielestä maidonjuonti ei ole välttämätöntä terveydelle.

"Tuoretta maitoa aikuinen ihminen ei tietenkään tarvitse", sanoo Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm.

3. ”Eläimet ja ihmiset ovat hyvin erilaisia, ei niitä kannata verrata keskenään.”

Tieteellisesti on osoitettu, että muut eläimet aina kaloista, mustekaloista ja liskoista lähtien ovat ratkaisevilta osin samanlaisia olentoja kuin me ihmiset: niillä on hyvin samankaltainen tunteiden kokemisen järjestelmä, ja ne ovat tietoisia maailmasta.

Eläinfilosofiassa käsitellään sitä, että eläimet ovat kanssamme samanarvoisia.

Ajatusmaailmamme keskittyy usein aivan liikaa siihen, että kaikki määritellään ihmisen näkökulmasta. Eläinten hyväksikäyttö (esimerkiksi emakkosikojen jatkuva synnytyskierre ja vaikka broilerien järkyttävä jalostus lihaksi) perustellaan, että koska eläimet eivät pysty siihen kuin me, niiden tappaminen ja ahtaissakin oloissa pitäminen on perustellumpaa. Ne ovat meitä hyödyttääkseen olemassa.

Sitä voidaan perustella myös sillä, koska "aina on ollut näin" ja olemme tottuneet näkemään sikoja sikaloissa, lehmiä navetoissa jne. Nykyään emme elä kuitenkaan aikoja, jolloin selviytymisemme riippuisi lihasta ja eläinten vartalossa tuotetusta ruuasta. Meillä on vaihtoehtoja.

Ihan jokaiselle olennolle on tällä pallolla annettu yksi, ainoa elämä. Sen ne ovat saaneet syntymässä täsmälleen samalla oikeudella kuin muutkin.

On totta, että kaikilla eläimillä ei ole samaa aikakäsitystä, ne eivät ajattele kuten me, kirjoita, kommunikoi samalla tavalla tai rakenna kerrostaloja.

Onko se syy tuomita ne alempiarvoisiksi? Eiväthän kaikki ihmisetkään osaa kirjoittaa.

Esimerkiksi simpanssit pitävät toisiaan kädestä lohduttaakseen toisiaan. Ne elävät perheissä, muodostavat suhteita, hoivaavat lapsiaan pitelemällä niitä sylissä. Söisitkö sinä simpanssin? Miksi et? Miksi söisit mieluummin sian kuin simpanssin?

Tekeekö äly eläimet erilaisiksi? Miksi kyse on älystä? Täytyykö eläimen olla ylipäätään ”jotakin” mikä perustelisi paremmin tai huonommin sen hyväksikäytön ruokana tai muuna hyödykkeenä toiminnallemme?

Oletko pysähtynyt miettimään, jos se sohvallasi makaava koira tai kissa, sinulle perheenjäsen, olisi se, joka päätyy lautasellesi?

Meillä ei ole syytä varastaa toisen eläimen elämää.

4. ”Miksi kananmunantuotanto on muka huono? Eihän muniminen satu kanaa.”

Jokaista kuoriutunutta tyttötipua kohti kuoriutuu poikatipu, sillä sukupuolellinen seulominen ei ole mahdollista. Jokainen poikatipu tapetaan, sillä niistä ei ole hyötyä teollisuudelle. Tällainen ei ole elämän arvostamista. Myös teho- ja luomutuotannossa munintakanat vaihdetaan yleensä 1,5 vuotiaina ja vaihdetaan uusiin, vaikka kana voi hyvin pidettynä elää kymmenenkin vuotta.

5. ”Miksi broilerintuotanto on muka epäterveellistä?”

Broileriteollisuuden räikein epäkohta on kuitenkin intensiivinen jalostus, mikä aiheuttaa linnuille monenlaisia sairauksia. Koska broilerit on jalostettu kasvamaan mahdollisimman nopeasti, niiden sydän, keuhkot ja jalkojen luut eivät ehdi kehittyä riittävän nopeasti. Jalkaviat ja -kivut, joita on vaikea havaita, vähentävät broilerien luontaista käyttäytymistä, joten ne liikkuvat, kuopivat maata, venyttelevät siipiään ja puhdistavat höyheniään vähemmän. Pahimmassa tapauksessa linnut kyyhöttävät maassa ja liikkuvat vain pakotettuina. Liikuntakyvyttömän broilerin on myös vaikea saada vettä ja ruokaa, joten se voi kuolla janoon tai nälkään. Jalostamisen aiheuttama äkillinen sydänkuolema ja virustaudit ovat myös tavallisia kuolinsyitä.

Kaikki, mikä altistaa eläimen stressille, altistaa myös bakteeritulehduksille. Eläimiä on täten lääkittävä antibiooteilla, jotka taas kasvattavat bakteeriston vastustuskykyä, jolloin niin sanotut superbakteerit ovat alkaneet liikkua lihantuotannossa. Haluaisitko sinä syödä sairasta ja kipeää lintua?

Eläinten yksilöllinen hoito ei ole broilerin tuotannossa mahdollista. Kasvattamoista löytyy kuolleita lintuja päivittäin: viiden kasvatusviikon aikana kahdesta kolmeen prosenttia kaikista broilereista kuolee. Varsinkin untuvikon tavallinen kuolinsyy on nälkäkuolema. Luonnossa poikaset oppisivat syömään emon opastuksella. Koneellisesti haudottuihin untuvikkoihin ei tehotuotannossa ole kuitenkaan aikaa paneutua yksilöinä, joten ne kuolevat nälkään tai janoon, elleivät opi ajoissa syömään omin avuin.

Vanhemmaispolvi, eli lihaksi kasvatettavien broilereiden vanhemmat, kärsii kroonisesta nälästä. Jalostuksesta johtuvan suuren ruokahalun takia linnut kasvaisivat liian nopeasti ja olisivat liian sairaita tullessaan 24 viikon ikäisinä sukukypsiksi. Jotta emolintuja pystyttäisiin pitämään tuotannossa mahdollisimman pitkään, niille annetaan vain noin viidesosa niiden tarvitsemasta ravinnosta. Nälkäiset linnut purkavat usein turhautumistaan käyttäytymällä aggressiivisesti lajitovereita kohtaan.

6. ”Miksi emme söisi lihaa, koska niin leijonatkin tekevät?”

Leijonilla ja muilla lihansyöjillä ei ole viljely/ruuantuotantokulttuuria, missä niille avautuu muita vaihtoehtoja hankkia ravintonsa, eikä suuria supermarketteja, missä tehdä lukuisia ympäristöä ja muita eläimiä säästäviä valintoja. Miksi vertaamme itseämme petoeläimiin tässä asiassa, kun emme muissakaan asioissa? Pitäisikö meidän jättää myös ”heikot yksilöt” ja vanhukset hoitamatta, koska niin leijonatkin tekevät? Milloin ihmisestä tuli yhtäkkiä leijonaan verrattava olento? Moraalimme ja valintamme eivät voi pohjautua täysin erilaisen lajin valintoihin ja elämään.

Petoeläimet eivät myöskään kuluta Maapalloa samalla tavoin kulutustottumuksillaan ja tuotannollaan. Lisäksi useimman petoeläimien elimistö ei ole kuten ihmisen, että se toimisi kasvisravinnolla.

7. "Mutta ihminenhän on sekasyöjä"

Tuhannet vegaanit ympäri maailmaa ja Suomessa todistavat, että monipuolisella kasvisruokavaliolla ei ole mitään ongelmaa pysyä terveenä ja hyvinvoivana, jopa paremmin voivana kuin sekasyöjät. Miksi emme tekisi kaikkia hyödyttävää valintaa ja auttaisi niin eläimiä kuin ympäristöä, kun tämän valinnan voimme tehdä? Lisää kohdassa 10.

8. ”Miksi muuttaa tapoja, joita on aina ollut? Lehmä kuuluu navettaan ja sika sikalaan!”

Elämme vuotta 2015 missä meillä on lukuisia erilaisia ruokalajeja, tuotteita ja vaihtoehtoja valita mitä syömme. Emme ole sidottuina omavaraistalouteen. Miksemme tekisi valintaa, joka on hyvä kaikille?

9. ” Kasvisruuantuotanto, kuten soijan, kuluttaa myös erittäin paljon ympäristöä. Miksi se säästäisi enemmän ympäristöä kuin lihantuotanto?”

Tämä johtuu siitä, että 90% tuotetusta soijasta menee tuotantoeläinten rehuksi. Sillä määrällä mitä esimerkiksi Yhdysvallat käyttää rehua lihakarjansa ruokkimiseen ruokittaisiin miljardeja ihmisiä.

Kasvisruoan tuottaminen vaatii liharuokaa pienemmän viljelypinta-alan. Esimerkiksi yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan noin kymmenen kiloa kasvirehua. Ruotsin maatalousyliopiston julkaiseman raportin mukaan yhden sekasyöjän ruokkimiseen tarvitaan 2300 m² viljelysmaata, lakto-ovovegetaristin 1500 m² ja vegaanin 1000 m². Eläinperäisten tuotteiden tuottaminen vaatii myös enemmän energiaa kuin kasvisravinnon tuottaminen, mikä johtuu eläinten energiankulutuksesta ennen teuraskokoon kasvamista sekä erilaisista välivaiheista, kuten kuljetuksesta, teurastuksesta ja elintarvikkeiden jalostuksesta. Lihantuotantoon käytettäviä eläimiä voidaan kutsua niin kutsutuiksi käänteisiksi proteiinitehtaiksi, sillä niiden kasvattamiseen kuluu proteiinia ja energiaa enemmän kuin mitä niistä on mahdollista saada.

Eläinten kasvattamiseen tarvitaan myös vettä enemmän kuin viljelykasvien  viljelemiseen. Tukholman kansainvälisen vesi-instituutin tutkijoiden mukaan eläinproteiinipohjainen ruoka kuluttaa vettä 5–10 kertaa enemmän kuin kasvisruokavalio. Saman laitoksen tutkijoiden vuonna 2012 julkaistussa raportissa todetaan maailman väestön kasvissyöntiin siirtymisen olevan yksi keino ruoka- ja vesikatastrofin välttämiseksi seuraavan 40 vuoden aikana.

Maailmanlaajuisesti eläintuotanto sekä aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä että vie maa-alaa alkuperäiseltä luonnolta ja muun ruoan tuotannolta. Peltoja olisi tarpeeksi maapallon väestön ruokkimiseen, mutta lisääntyvä lihan kulutus aiheuttaa osaltaan metsien muuttamista pelloiksi. Eräiden tutkimusten mukaan lihantuotanto on Brasiliassa tärkein syy hakata Amazonin sademetsiä maatalousmaaksi, joko laitumeksi tai rehuntuotantoon. Arviolta noin kaksi kolmannesta kaadetusta metsäalasta liittyy karjankasvatukseen. Sademetsän kaataminen aiheuttaa suuria kasvihuonekaasupäästöjä, poistaa ilmastonmuutosta hillitseviä hiilinieluja, heikentää biodiversiteettiä sekä vie monelta lajilta ja yksilöltä elinolosuhteet.

10. ”Voiko kasvisruokavalio olla muka terveellinen vaihtoehto?”

Kasvissyönnin on havaittu vähentävän muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, kakkostyypin diabetekseen sekä eturauhas- ja paksusuolensyöpiin sairastumista. Sydän- ja verisuonitautien riskin pieneneminen mahdollisesti selittyy kasvissyöjien matalammalla verenpaineella sekä veren rasvojen paremmalla laadulla. Tutkimuksissa myös fytokemikaalien runsas saanti on yhdistetty pienempään sydäntautiriskiin.

Terveellinen kasvisruokavalio on monipuolinen. Siinä on kiinnitettävä huomiota erityisesti vitamiinien ja rasvahappojen tarvittavaan saantiin sekä proteiinin laatuun. Ravitsemusasiantuntijaorganisaatio Academy of Nutrition and Dietetics (entinen American Dietetic Association) on todennut, että huolellisesti koostettu kasvis-/vegaaniruokavalio on ravitsemuksellisesti riittävä kaikissa elämänvaiheissa.

11. ”Miksei ikävistä kuvastoista eläintiloilla ole tehty eläinsuojeluilmoituksia?”

Kuvaajat ovat joskus tehneet eläinsuojeluilmoituksia vierailtuaan jollakin eläintilalla. Oikeutta eläimille on järjestönä tehnyt myös eläinsuojelu- tai rikosilmoituksia. Kummatkaan näistä eivät ole johtaneet erityisiin toimenpiteisiin, sillä olosuhteet, joita me pidämme kauhistuttavina, ovat lain sallimia. Vammat ja sairaudet ovat seurausta olosuhteista. Vika ei siis usein ole säädösten noudattamatta jättämisessä, vaan säädöksissä itsessään.

Suuren eläinmäärän huolellinen hoitaminen tai eläinlääkäriltä tarkastaminen eivät ole mahdollisia. Jos eläinlääkäri käyttäisi edes 30 sekuntia eläintä kohden 4 000 eläimen tarhalla, kuluisi yhden tarkastuksen tekemiseen kokonainen työviikko. Laki sallii eläinten pitämisen kuvatun kaltaisissa olosuhteissa, joten ongelmia ei voida poistaa tarkastuksia lisäämällä. On poliitikkojen eikä poliisin asia kieltää ala.

12. ”Onko luomutuotanto on parempaa kuin tehotuotanto?”

Luomutuotantokin pyrkii taloudelliseen kasvuun eläinten avulla; luomu on lähinnä markkinointikikka. Luomutiloilla eläinten olot ovat paremmat kuin tehotuotannossa, mutta eivät merkittävästi. Eläimiä kuolee turhaan myös luomutuotannossa. Esimerkiksi luomukanaloissa jokaista munivaa kanaa kohden syntyy kukko, joka tapetaan untuvikkona. Sikaloissa taas porsaat kastroidaan kivuliaasti lihan maun takia, ja lääkitys auttaa vain jälkikipuihin. Molemmissa myös emakoiden raskauskierre sekä teurastuskäytännöt pysyvät samoina.

Vaikka "luomueläimellä" on elinaikana hieman paremmat olot kuin tehosikalassa/-navetassa elävällä lajitoverilla, sen elämä päättyy kuitenkin varhain teuraaksi. Eläinten hyvinvoinnista kiinnostunut ei käytä myöskään luomumaitoa, sillä maidontuotanto on kiinteästi kytköksissä lihakarjan kasvatukseen. Luomumaidontuotannossa myös vasikka erotetaan emostaan täysin samoin kuin tehotuotannossa.

13. ”Metsästys on hyvä keino välttää tehotuotannon ongelmat.”

Hirvieläinten ajo aiheuttaa niille erittäin voimakasta stressiä ja fyysistä kipua. Hirven elimistöön kertyy metsästyksen yhteydessä runsaasti maitohappoa ja lihakset voivat jopa repeytyä. Psyykkisen tuskan määrä on huomattava. Metsästys kestää normaalisti kauan - useita tunteja - ja lauhkean vyöhykkeen hirvieläimet eivät ole evoluutionsa kuluessa sopeutuneet tällaiseen pitkäkestoiseen takaa-ajoon luontaisten vihollistensa taholta. Arviolta 5–10 % metsästettävistä hirvistä haavoittuu metsästyksen yhteydessä. Suomessa tämä tarkoittaa tuhansia hirviä joka vuosi. Vasat saatetaan ampua emonsa nähden. Kuolema ei ole koskaan pelkkä kuolema, vaan siihen liittyy muidenkin eläinten suru.

Siinä missä sudet ja muut petoeläimet saavat saaliikseen sairaita ja heikkoja yksilöitä, saattavat metsästäjät ampua komeimman sarvipäisen hirven tai urosmetson mitä metsästä löytyy. Tämä onkin saanut aikaan sen, että esimerkiksi hirven sukupuolijakauma on kieroutunut. Kahta aikuista naarashirveä kohti on yksi uros, vaikka biologisesti pitäisi olla kaksi. Lisäksi metsästyslakikin sanoo, että jos kaadettu hirvieläin on siten vahingoittunut tai sairas, että eläimen lihasta enemmän kuin puolet on ihmisravinnoksi kelpaamatonta, saa poliisi myöntää uuden hirvenkaatoluvan. Näin ollen metsästäjiä kannustetaan ampumaan terveitä yksilöitä.

Suomessa on sallittua niin sanottujen heti tappavien rautojen käyttö. Käytännössä etenkään suurikokoisemmat eläimet eivät aina kuole raudoissa nopeasti ja kivuttomasti. Rautoihin voi jäädä myös rauhoitettuja eläimiä. Toisissa ansoissa eläimet jäävät häkkiin loukkuun ja saattavat kuolla nälkään. Kettuja saa metsästää kiistanalaisella jalkanarulla, joka on eläimen kannalta sekä fyysisesti että henkisesti erittäin kivulias pyyntimenetelmä. Hylkeitä taas voi ampua suoraan veteen, jolloin eläin helposti haavoittuu.

Toisin kuin useassa muussa maassa, Suomessa metsästys on sallittu myös hämärällä. Tällöin esimerkiksi lintulajin tunnistus on vaikeaa ja linnun haavoittuminen on erittäin todennäköistä. Humalassa metsästyskään ei ole harvinaista.

14. ”Eläintarhoissahan eläimien on hyvä ja turvallista olla. Se on myös tarkoin säädeltyä suojelutyötä?”

Eläinoikeusnäkökulmasta eläintarhat, kuten mikä tahansa eläinten hyväksikäyttö, on väärin. Ihmiselle eläintarha saattaa tarjota viihdykettä, mutta eläimelle se merkitsee elinkautisvankeutta.

Luonnonvaraisten eläinten pidolle on asetettu tarkkoja vaatimuksia. Esimerkiksi ketulle tämä tarkoittaa monen sadan neliön ulkotarhaa, joka ainakin turkistarhoihin verrattuna saattaa kuulostaa ihanteelliselta. Eläimet kuitenkin nähdään usein pelkkinä turistien houkuttimina, eikä niiden hyvinvoinnista tai lajityypillisistä tarpeista ole mahdollista huolehtia riittävästi.

Eläintarhojen sanotaan edistävän luonnon moninaisuuden säilymistä, sillä ne lisäännyttävät harvinaisia ja uhanalaisia eläimiä. Esimerkiksi Korkeasaari on toiminut eläintarhana vuodesta 1889 alkaen. Osa Korkeasaaren eläinlajeista on uhanalaisia, ja se on mukana Eurooppalaisessa uhanalaisohjelmassa. Kuitenkin eläintarhojen eläimistä vain pieni osa on suojelutavoitteisiin merkittyjä, uhanalaisia eläimiä – esimerkiksi nisäkkäistä vain 15%. Näidenkin lajien kohdalla tarhapopulaatiot ovat osin liian pieniä geneettisesti terveen populaation säilyttämiseksi. Tarhaoloja on osin pyritty kehittämään mahdollisimman luonnonmukaisiksi, jotta eläinten luontaiset käyttäytymistavat säilyisivät. Tarhaolojen ”rikastaminen” luonnonmukaisemmaksi on kuitenkin osin kosmeettista häkkien sisustamista, jolla ei aina ole yhteyttä eläinten lajityypillisiin tarpeisiin. On toki arvokasta, että eläintarhat keräävät ja välittävät tietoja eri ekosysteemeistä ja niihin liittyvistä ympäristökysymyksistä sekä uhanalaisista lajeista – lähinnä niiden suojelusta ja niitä uhkaavista tekijöistä. Tämän lisäksi eläintarhaoloissa tutkitaan luonnossa huonosti tunnettujen lajien biologiaa.

Paitsi koko perheen viihdykkeenä eläintarhauksen sanotaan palvelevan myös opetustarkoituksessa. Ihmisille pyritään sen avulla tarjoamaan mahdollisuus tutustua alkuperäänsä ja luonnon monimuotoisuuteen. On surullista, jos tätä sinänsä hyvää tarkoitusperää eivät palvele muut keinot kuin vierailut eläintarhoilla. Viemällä lapsemme tarhoille opetamme heille, että eläimet ovat alempiarvoisempia huvittelukappaleita, eivät tuntevia yksilöitä, joilla on luontaista arvoa ja oikeuksia. Eläintarhojen tilastoidut tulokset eläinten tai populaatioiden siirtämisestä takaisin luontoon ovat heikkoja. Vain harvat tapaukset ovat pitkän aikavälin onnistumisia.

Eläintarhojen harjoittama suojelutyö on täynnä ongelmia. Virikkeettömyytensä ja stressaavuuteensa vuoksi vankeusympäristö johtaa herkästi puutteelliseen elintärkeiden taitojen kehittymiseen tai oppimiseen, riittämättömiin motorisiin kykyihin ja aivojen alikehittymiseen. Lisäksi eläimet voivat tottua liiaksi ihmiseen ja jäädä sosiaalisesti kyvyttömiksi suhteessa omiin lajitovereihinsa ja jopa omiin jälkeläisiinsä. Näistä syistä luontoon siirretyt eläimet selviytyvät heikosti vapautuksen jälkeen. Vankeudessa eläneillä eläimillä voi olla tauteja, jotka voivat hävittää luonnollisen populaation, jos ne päästetään vapaaksi.

(Haluaisin lisätä tähän myös maininnan siitä, että tutkimuksissa on osoitettu, miten metsästyskäyttäytyminen ja se, että eläin saa itse valita seuransa ja lisääntymiskumppaninsa lajitoveriensa joukosta jää kokonaan usein pois eläintarhoissa. Metsästyskäyttäytymisen katsotaan olevan voimakkaasti yhteydessä eläimen psyykkiseen hyvinvointiin esimerkiksi petoeläimillä ja nyt on ollut paljon keskustelua esimerkiksi delfinaarioista. Useissa delfinaarioissa delfiineille syötetään mm. lääkitystä vatsahaavaumiin, jotka syntyvät masennuksesta ja stressistä pienessä betonialtaassa. Merta ympäristönä on mahdotonta matkia keinoteikoisesti ja delfiinit nauttivat suuresti myös esimerkiksi aalloilla surfaamisesta. Myös miekkavalasnäytöksissä valaat elävät koolleen järisyttävän pienissä tankeissa jopa 30 vuotta ja emoilta usein viedään poikaset, vaikka luonnossa lauma ei koskaan eroa toisistaan.)

Eläintarhat itse asiassa poistavat luonnosta enemmän eläinlajeja kuin ne sinne palauttavat. Zimbabwelaisen Rhino Watchin arvion mukaan eläinten pito eläintarhalla on jopa 100 kertaa kalliimpaa kuin niiden suojelu luonnossa.Luonnollisten elinympäristöjen suojeleminen ja kunnostaminen on tutkitusti pidemmällä tähtäimellä tehokkaampi keino auttaa luonnoneläimiä. Jos jokin uhanalainen kanta saataisiinkin säilymään hengissä eläintarhalla, hyödytäänkö suojelumielessä mitään, jos tarhaaminen on ollut tekosyy jättää elinalueen suojelu tekemättä?

Todellisuudessa eläintarhat antavat ihmisille vääristyneen ja harhaanjohtavan kuvan eläimistä. Suomeen tuoduista eläimistä osa on jopa tuhansien kilometrien päässä omasta luonnollisesta elinympäristöstään. Kuinka luonnonmukaista ja lajityypillistä elämää Amazonasin viidakosta Helsinkiin tuotu ja häkkiin vangittu pikkuapina voi elää? Jos tarkoituksena on eläin- ja luonnonsuojelutyö tai tutkimus, tulisi tätä varten olla omat yleisöltä suljetut yksiköt. 

Eettisempiä tutustumiskeinoja on olemassa. Miksi olemme halukkaita näkemään villielämiä häkeissä? Miksi olemme valmiita jopa maksamaan siitä sen sijaan, että menisimme esimerkiksi metsään, missä voisimme nähdä eläimiä vapaana niiden luonnollisessa elinympäristössä ja niiden omilla ehdoilla? On olemassa muitakin keinoja opettaa ihmisille luonnon monimuotoisuudesta ja eläimistä kuin eläinten vangitseminen häkkeihin. Tarhalla elävien eläinten elämä ei ole verrattavissa niiden luonnonvaraisten lajikumppanien elämään. Luonnon moninaisuuteen tutustumiseen on olemassa eläinystävällisempiäkin keinoja, kuten internet, tietokirjallisuus ja luontodokumentit.

15. ”Miten voin auttaa eläimiä?”

Omilla kulutusvalinnoillasikin pystyt vaikuttamaan eläinten oikeuksiin. Voit ryhtyä kasvissyöjäksi, luopua eläinperäisistä aineista vaatetuksessasi, käyttää eläimillä testaamattomia tuotteita, välttää eläintarhoissa käymistä ja eläinten viihdehyödykkeenä tähtäävän toiminnan tukemista. Sen sijaan kannattaa tukea esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöjen toimintaa, vierailla kansallispuistoissa ja tukea eläinten ihastelua luonnollisessa elinympäristössään. Suomessa toimii muutama "eläkeläishoitokoti" vanhoille tai pelastetuille tuotantoeläimille, joille halutaan tarjota loppuelämän koti sekä mahdollisuus elämään. Näitä ovat muun muassa Eläinsuojelukeskus Tuulispää, jolle voi myös lähettää lahjoituksia tai ilmoittautua vapaaehtoistyöhön. Itsenäisiä toimintatapoja on monia: esimerkiksi lentolehtisten jakaminen, julisteiden levittäminen, yleisönosastoille kirjoittaminen, palautteen antaminen epäeettisesti toimiville yrityksille ja eläinasioista puhuminen lähipiirissä tai liittyminen Oikeutta eläimille järjestön tai Animalian toimintaan.

Lähteitä: www.syotavaksikasvatetut.fi, www.oikeuttaelaimille.net,tehotuotanto.net, Helsingin Sanomat (http://www.hs.fi/tiede/a1375410484083), www.talouselama.fi(http://www.talouselama.fi/…/liikaa+maitoa+litkimal…/a2273926), Yle.fi (http://yle.fi/…/vaite-elainperainen-maito-ei-kuulu-ihmisen-…)