Suomalaisen kulttuurin nais-ja mieskäsitykset

Tämä on täysin omasta aivokopastani tullut kirjoitus, mihin en rinnasta mitään tutkimusta, sillä tuskinpa sellaista on tehtykään. Teksti perustuu omiin kokemuksiini ja olettamuksiini siitä, mikä voisi olla yksi niistä syistä, miksi Suomessa homoavioliiton hyväksyminen kestää näin kauan, vaikka monissa muissa maissa homoavioliitto sekä lasten adoptoiminen homopareille on hyväksytty.

Suomalaisessa yhteiskunnassa korostuvat miehen ja naisen mallit. Naiset ovat hyviä äitejä, jotka ymmärtävät tunteita, ovat nykyaikana urasuuntautuneempia, mutta joille koti on silti oltava tärkeä ja lastenhankintakin suositeltavaa. Miehet ovat hyviä isejä, (eivät samalla tavalla korvaamattomia kuin äidit, minkä huomaa vaikka lyhyemmistä isyyslomista kuin äitiyslomista), vahvoja, rohkeita ja mieluusti urasuuntautuneita. Silti nykyaikana yhä harvempi länsimaalaisessa kulttuurissa elävä nainen tai mies haluaa ollenkaan lapsia.

Nainen on hyvä äiti sillä olettamuksella, että hän on nainen. Äitiys ei kuitenkaan ole asia, mikä tulee naiseen biologian tai geenien saattelemana. Se opitaan omalta huoltajalta ja hän voi mielestäni täysin yhtä hyvin olla nainen tai mies. Se joka lapsen synnyttää, ei ole tärkein, vaan se, joka hänestä pitää huolta ja opettaa oikean ja väärän ja selviytymään tässä maailmassa. Miten lapsi voisi oppia olemaan hyvä huoltaja, jos hän ei saa siihen hyvää mallia omalta huoltajaltaan?

Intiassa ja monissa muissa maissa, missä kulttuuriin vaikuttaa muun muassa buddhalaisuus, hyväksytään naisen ja miehen lisäksi transseksuaalisuus sekä ”kolmas sukupuoli eli androgyyni” kolmanneksi ja neljänneksi sukupuoleksi. On sanomattakin selvää, kuinka paljon hyväksyvämpi ja monimuotoisempi tällainen käsitys miehestä ja naisesta on.

Ihminen ei ole pelkästään mies ja nainen. Biologia on osoittanut, että sukupuoli on enemmänkin jana, kuin kaksi ääripäätä. Vain ani harva ihminen on ”ääri-mies” tai ”ääri-nainen”. Meissä kaikissa on maskuliinisia ja feminiinisiä puolia.

Itse toivoisin, että suomalaisessakin nyky-yhteiskunnassa alettaisiin arvioimaan naisia ja miehiä ennen kaikkea ihmisinä, monimuotoisina olentoina, joilla on täysin samat lähtökohdat ja joihin ympäristö enemmälti kuin geenit jättävät jälkensä. He voivat seksuaalisuudeltaan olla moniulotteisia ja erilaisia.

Enkä tarkoita tällä sitä, että meidän pitää opettaa naiset pissaamaan seisaaltaan ja miehet istualtaan. Kyse on siitä, mitkä ovat ennakkoluulomme ja odotuksemme ihmisistä heidän sukupuolensa perusteella. Mielestäni tällaiset harhaanjohtavat ja suomalaisen yhteiskunnan luomat lokerot verhoavat meiltä sen monimuotoisuuden, mitä ihmiset ovat.