Tämä on täysin omasta aivokopastani tullut kirjoitus, mihin
en rinnasta mitään tutkimusta, sillä tuskinpa sellaista on tehtykään. Teksti
perustuu omiin kokemuksiini ja olettamuksiini siitä, mikä voisi olla yksi
niistä syistä, miksi Suomessa homoavioliiton hyväksyminen kestää näin kauan,
vaikka monissa muissa maissa homoavioliitto sekä lasten adoptoiminen
homopareille on hyväksytty.
Suomalaisessa yhteiskunnassa korostuvat miehen ja naisen
mallit. Naiset ovat hyviä äitejä, jotka ymmärtävät tunteita, ovat nykyaikana
urasuuntautuneempia, mutta joille koti on silti oltava tärkeä ja
lastenhankintakin suositeltavaa. Miehet ovat hyviä isejä, (eivät samalla
tavalla korvaamattomia kuin äidit, minkä huomaa vaikka lyhyemmistä isyyslomista
kuin äitiyslomista), vahvoja, rohkeita ja mieluusti urasuuntautuneita. Silti
nykyaikana yhä harvempi länsimaalaisessa kulttuurissa elävä nainen tai mies
haluaa ollenkaan lapsia.
Nainen on hyvä äiti sillä olettamuksella, että hän on
nainen. Äitiys ei kuitenkaan ole asia, mikä tulee naiseen biologian tai geenien
saattelemana. Se opitaan omalta huoltajalta ja hän voi mielestäni täysin yhtä
hyvin olla nainen tai mies. Se joka lapsen synnyttää, ei ole tärkein, vaan se,
joka hänestä pitää huolta ja opettaa oikean ja väärän ja selviytymään tässä
maailmassa. Miten lapsi voisi oppia olemaan hyvä huoltaja, jos hän ei saa
siihen hyvää mallia omalta huoltajaltaan?
Intiassa ja monissa muissa maissa, missä kulttuuriin
vaikuttaa muun muassa buddhalaisuus, hyväksytään naisen ja miehen lisäksi
transseksuaalisuus sekä ”kolmas sukupuoli eli androgyyni” kolmanneksi ja
neljänneksi sukupuoleksi. On sanomattakin selvää, kuinka paljon hyväksyvämpi ja
monimuotoisempi tällainen käsitys miehestä ja naisesta on.
Ihminen ei ole pelkästään mies ja nainen. Biologia on
osoittanut, että sukupuoli on enemmänkin jana, kuin kaksi ääripäätä. Vain ani
harva ihminen on ”ääri-mies” tai ”ääri-nainen”. Meissä kaikissa on
maskuliinisia ja feminiinisiä puolia.
Itse toivoisin, että suomalaisessakin nyky-yhteiskunnassa
alettaisiin arvioimaan naisia ja miehiä ennen kaikkea ihmisinä, monimuotoisina
olentoina, joilla on täysin samat lähtökohdat ja joihin ympäristö enemmälti
kuin geenit jättävät jälkensä. He voivat seksuaalisuudeltaan olla
moniulotteisia ja erilaisia.
Enkä tarkoita tällä sitä, että meidän pitää opettaa naiset
pissaamaan seisaaltaan ja miehet istualtaan. Kyse on siitä, mitkä ovat
ennakkoluulomme ja odotuksemme ihmisistä heidän sukupuolensa perusteella.
Mielestäni tällaiset harhaanjohtavat ja suomalaisen yhteiskunnan luomat lokerot
verhoavat meiltä sen monimuotoisuuden, mitä ihmiset ovat.