maanantai 24. marraskuuta 2014

Suomalaisen kulttuurin nais-ja mieskäsitykset

Tämä on täysin omasta aivokopastani tullut kirjoitus, mihin en rinnasta mitään tutkimusta, sillä tuskinpa sellaista on tehtykään. Teksti perustuu omiin kokemuksiini ja olettamuksiini siitä, mikä voisi olla yksi niistä syistä, miksi Suomessa homoavioliiton hyväksyminen kestää näin kauan, vaikka monissa muissa maissa homoavioliitto sekä lasten adoptoiminen homopareille on hyväksytty.

Suomalaisessa yhteiskunnassa korostuvat miehen ja naisen mallit. Naiset ovat hyviä äitejä, jotka ymmärtävät tunteita, ovat nykyaikana urasuuntautuneempia, mutta joille koti on silti oltava tärkeä ja lastenhankintakin suositeltavaa. Miehet ovat hyviä isejä, (eivät samalla tavalla korvaamattomia kuin äidit, minkä huomaa vaikka lyhyemmistä isyyslomista kuin äitiyslomista), vahvoja, rohkeita ja mieluusti urasuuntautuneita. Silti nykyaikana yhä harvempi länsimaalaisessa kulttuurissa elävä nainen tai mies haluaa ollenkaan lapsia.

Nainen on hyvä äiti sillä olettamuksella, että hän on nainen. Äitiys ei kuitenkaan ole asia, mikä tulee naiseen biologian tai geenien saattelemana. Se opitaan omalta huoltajalta ja hän voi mielestäni täysin yhtä hyvin olla nainen tai mies. Se joka lapsen synnyttää, ei ole tärkein, vaan se, joka hänestä pitää huolta ja opettaa oikean ja väärän ja selviytymään tässä maailmassa. Miten lapsi voisi oppia olemaan hyvä huoltaja, jos hän ei saa siihen hyvää mallia omalta huoltajaltaan?

Intiassa ja monissa muissa maissa, missä kulttuuriin vaikuttaa muun muassa buddhalaisuus, hyväksytään naisen ja miehen lisäksi transseksuaalisuus sekä ”kolmas sukupuoli eli androgyyni” kolmanneksi ja neljänneksi sukupuoleksi. On sanomattakin selvää, kuinka paljon hyväksyvämpi ja monimuotoisempi tällainen käsitys miehestä ja naisesta on.
Ihminen ei ole pelkästään mies ja nainen. Biologia on osoittanut, että sukupuoli on enemmänkin jana, kuin kaksi ääripäätä. Vain ani harva ihminen on ”ääri-mies” tai ”ääri-nainen”. Meissä kaikissa on maskuliinisia ja feminiinisiä puolia.

Itse toivoisin, että suomalaisessakin nyky-yhteiskunnassa alettaisiin arvioimaan naisia ja miehiä ennen kaikkea ihmisinä, monimuotoisina olentoina, joilla on täysin samat lähtökohdat ja joihin ympäristö enemmälti kuin geenit jättävät jälkensä. He voivat seksuaalisuudeltaan olla moniulotteisia ja erilaisia.

Enkä tarkoita tällä sitä, että meidän pitää opettaa naiset pissaamaan seisaaltaan ja miehet istualtaan. Kyse on siitä, mitkä ovat ennakkoluulomme ja odotuksemme ihmisistä heidän sukupuolensa perusteella. Mielestäni tällaiset harhaanjohtavat ja suomalaisen yhteiskunnan luomat lokerot verhoavat meiltä sen monimuotoisuuden, mitä ihmiset ovat.

Tasa-arvo eläimille?


Oletteko pysähtyneet koskaan ajattelemaan eläimiä?
Että nekin ovat yksilöitä. Tuntevia. Erilaisia.
Ne ovat lapsilleen äitejä, isejä, suojelijoita, vanhempia ja haluavat toteuttaa äidin-ja isän vaistojaan. Ne haluavat saalistaa, tutkia ympäristöään ja elää vapaasti, ilman aitoja ja rajoitteita.
Lemmikeillä voi olla tähän rajalliset mahdollisuudet, mutta tuotantoeläimillä ei sitäkään.
Eläinfilosofiassa käsitellään sitä, että eläimet ovat kanssamme samanarvoisia. Ajatusmaailmamme keskittyy aivan liikaa siihen, että kaikki määritellään ihmisen näkökulmasta. Eläinten hyväksikäyttö (esimerkiksi emakkosikojen jatkuva synnytyskierre ja vaikka broilerien järkyttävä jalostus lihaksi) perustellaan, että koska eläimet eivät pysty siihen kuin me, niiden tappaminen ja ahtaissakin oloissa pitäminen on perustellumpaa. Ne ovat meitä hyödyttääkseen olemassa.
Sitä voidaan perustella myös sillä, koska "aina on ollut näin" ja olemme tottuneet näkemään sikoja sikaloissa, lehmiä navetoissa jne. Nykyään emme elä kuitenkaan aikoja, jolloin selviytymisemme riippuisi lihasta ja eläinten vartalossa tuotetusta ruuasta. Meillä on vaihtoehtoja.
Silti jokaiselle, ihan jokaiselle olennolle on tällä pallolla annettu yksi, ainoa elämä. Sen ne ovat saaneet syntymässä täsmälleen samalla oikeudella kuin sinä. 
On totta, että kaikilla eläimillä ei ole samaa aikakäsitystä, ne eivät ajattele kuten me, kirjoita, kommunikoi samalla tavalla tai rakenna kerrostaloja.
Onko se syy tuomita ne alempiarvoisiksi?
Mielestäni kyse on rasismista. Eiväthän kaikki ihmisetkään osaa kirjoittaa, silti he ovat ihmisiä (puhumattakaan siitä, miten yhteiskunnassamme jäävät vähemmistöiksi sairaat, vahukset, kehitysvammaiset ja lapset silti.)
Simpanssit pitävät toisiaan kädestä lohduttaakseen toisiaan. Ne elävät perheissä, muodostavat suhteita, hoivaavat lapsiaan pitelemällä niitä sylissä. Söisitkö sinä simpanssin? Miksi et? Miksi söisit mieluummin sian kuin simpanssin? 
Tekeekö äly eläimet erilaisiksi? Miksi kyse on älystä? Täytyykö eläimen olla ylipäätään ”jotakin” mikä perustelisi paremmin tai huonommin sen hyväksikäytön ruokana tai muuna hyödykkeenä toiminnallemme?
Oletko pysähtynyt miettimään, jos se sohvallasi makaava koira tai kissa, sinulle perheenjäsen, olisi se, joka päätyy lautasellesi?
Meillä ei ole syytä varastaa toisen eläimen elämää.

tiistai 18. marraskuuta 2014

GMO eli OMG


Tulipa katsottua eilen taas ”iloinen” dokumentti. Yhdysvalloissa GMO-tuotteet ovat saaneet olla jo 15 vuotta, eikä siellä käytetä GMO-merkintöjä lainkaan tuotteissa.

GMO=Genetically modified organism
           
98% soijasta, suuri osa maissista , liha, maitotuotteet jne. kaikki sisältävät GMO:ta. On pian erittäin vaikea löytää mitään ei-GMO:ta sisältävää. Jopa luonnonpuistosta pyydetty kirjolohi on ruokittu kalaruualla, jossa on GMO:ta sisältävää soijaa.


Mikä GMO:ssa sitten on vaarallista?

No-

Árpád Pusztain tapaus

Brittiläinen geneetikko Árpád Pusztai julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan rotille syötetty muuntogeeninen peruna aiheutti vakavia vaurioita rottien immuunijärjestelmälle ja vähensi elinten kasvua.  Tiedeyhteisö Royal Society of London piti tutkimusta vakavasti puutteellisena ja epäuskottavana Nature-lehdessä vuonna 1999 julkaistussa vastineessaan. Heidän mukaansa tutkimuksen suunnittelu, toteutus ja analyysi olivat monin tavoin virheellisiä eikä siitä voinut tehdä mitään johtopäätöksiä. Esimerkiksi koeryhmissä oli liian vähän rottia, jotta niistä olisi voitu saada mielekästä, tilastollisesti merkitsevää dataa. Silti vuonna 2005 400-jäseninen Federation of German Scientists (FGS) myönsi Pusztaille Whistleblowers-palkinnon, joka myönnetään yhteiskuntaa uhkaavan vakavan vaaran esilletuomisesta.

Séralinin tapaus

Pääartikkeli: Gilles-Éric Séralini

Gilles-Éric Séralinin tutkimusryhmä Caenin yliopistossa Ranskassa on New Scientist -lehden mukaan pitkään vastustanut geenimuuntelua. Muut tutkijat ovat pitäneet ala-arvoisina ryhmän tutkimuksia muun muassa Roundup-torjunta-aineen ja maissin haitallisuudesta terveydelle.

Dokumentissa viitattiin voimakkaasti tutkimukseen ja näytettiin kuvia, missä naarasrotilta löydettiin järkyttävän kokoisia kasvaimia, urosten ja naarasrottien sukupuolen kehitys, munuaiset ja sisäelimet kehttyivät huonosti. Séralinin mukaan oireet ilmenevät rotilla 2-vuoden aikana, mikä edustaa niiden koko elinikää. Syövät puhkesivat usein 1-vuoden loppuvaiheessa. Tämä vastaa ihmisillä 30-40 vuoden ikää. Séralini pitää muun muassa naisten suurta rintasyöpä määrää yhdeksi GMO:n mahdolliseksi vaikutukseksi, mutta se ei kuitenkaan ole niihin ainoa syy. Silti riski on selvä.

Riippumattomat tiedejärjestöt ovat tyrmänneet Séralinin kohutun tutkimuksen, muun muassa Euroopan elintarvikevirasto (EFSA), Ranskan HCB ja kansallinen ruokaturvallisuusvirasto, Flanderin biotekniikkainstituutti, Tanskan tekninen yliopisto, Australian ja Uuden-Seelannin ruokavirasto.

No – Norjassa nämä GMO-tuotteet on kielletty lailla. Mitään sellaista siellä ei saa myydä, ostaa saati syödä. Onneksi myös suurin osa muista maista on vaatinut tuotteisiinsa GMO-merkintää. Myös Suomi. KUITENKIN  Wikipedian mukaan:

 ” Suomen laki ei velvoita kertomaan muuntogeenistä raaka-ainetta, mikäli tuote ei sisällä jälkiä geenimuuntelusta, eli esimerkiksi GM-rehua syöneen lehmän maidon tai jauhelihan pakkausselosteessa ei geenimuuntelusta tarvitse kertoa.] Jotkin lihatuotteiksi jalostettavat teuraseläimet ruokitaankin Suomessa jo GM-rehulla. Suuret suomalaiset teurastamot ovat esimerkiksi ilmoittaneet toimittavansa kaikille sopimussikaloille muuntogeenistä soijaa sisältävää rehua, ja vähitellen myös pienten valmistajien sianlihatuotteiksi teurastetut siat saatetaan kasvattaa vastaavalla rehulla.”

12 suomalaisten yliopistojen rehtoria, 146 professoria, 215 dosenttia ja 325 tohtoria allekirjoittivat vetoomuksen geenikieltoa vastaan Suomessa. Vetoomuksen mukaan hallituksen esitys vaikeuttaisi kohtuuttomasti muuntogeenisten tuotteiden tutkimusta ja elinkeinonharjoittamista.

Lisäksi dokumentissa käsiteltiin kasvimyrkkyjä, kuten Roundup-torjunta aineen vaikutuksia. Dokumentissa isä pisti lapsilleen täyden suojavarustuksen päälle, ennen kuin mentiin juoksentelemaan maissipeltoon.

Lähteet: GMO OMG- dokumentti (katsottavissa Netflix), Wikipedia GMO + lähdeluettelo

Elämän neuvot

Löysin elämänneuvo-oppaan ja pakko lisätä jälleen muutama ajatus aivokäyristäni näihi neuvoihin.  

1. Elämässä ei ole päämäärää — elämä itsessään on palkinto
— Kun keskityt tulevaisuuteen, unohdat tämän hetken, unohdat elää. Päämääräsi on juuri tässä, tällä hetkellä.

Jos keskittyy pelkästään tähän hetkeen, eikä yhtään ajattele tulevaisuutta, niin mitäs siinä käy. Asioita pitää tehdä helkutisti tulevaisuuden eteen. Haettava kouluihin, haettava työpaikkoihin, taisteltava tenttejä, suorittaa tehtäviä. Ne ovat kaikki tulevaisuuteen satsaamista. Eikä siinä unohda elää, päinvastoin. Siinä unohtaa elää, jos jää vellomaan paikoilleen. Elämä on muutosliikettä ja on järkevää ajatella tulevaisuuteen, muistamalla, että nykyhetki on todellinen. Tämä on järkevää myös siksi, että ikävätkään asiat eivät täytä koko elämää, koska tämä hetki ei ole KOKO elämä.

2. Kukaan muu ei ole vastuussa onnellisuudestasi kuin sinä itse.
— Älä uskottele itsellesi, että elämä vain tapahtuu. Päästä irti uhrin asemasta. Sinä voit muuttaa elämäsi suunnan silloin kun todella haluat ja olet valmis.

Joillekin ihmisille ikävä kyllä, elämä vain tapahtuu.  Heillä ei ole rahaa tai valtaa tehdä mitä tahansa. Heidän täytyy huolehtia perheestään, läheisistään. He eivät voi vain päästää irti. Mikään ei ole mustavalkoista. Joillekin elämä on päivästä päivään selviämistä.  Ainoastaan parempituloiset ihmiset voivat päättää mitä tekevät esimerkiksi työkseen intuition pohjalta. Elämän suunnan, kuten positiivisen ajattelun, voi toki aloittaa koska vain.

5. Olet kaunis.
— Painosi ei määrittele sinua. Se ei tule koskaan olemaan mahtavuutesi tiellä. Älä kuluta aikaasi painon ja ruuan tarkkailuun.

Kyllä, jokainen on kaunis painostaan ja ruokavaliostaan riippumatta. MUTTA  terveyden, ympäristön ja Maapallon kannalta ei ole yhdentekevää, mitä syöt. Kaupasta ostettu broileri ei ole enää pelkästään yhden ihmisen vaikuttamaton valinta, se on suuri valinta. Ihmiset kuluttavat tämän Maapallon loppuun, ilman kestäviä ja harkittuja valintoja.

6. Se, mitä ihmiset sanovat kertovat heistä — ei sinusta.
— Älä kuluta aikaasi muiden mielipiteiden kuuntelemiseen ja niiden uskomiseen. Muiden sanoilla ja teoilla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi.

Ystäviä kannattaa kuunnella. He voivat kertoa sinulle, mikä on pielessä ja avata silmäsi silloin, kun olet jumittunut ongelmiisi, etkä näe itsesi ulkopuolelle. Joskus toisen ihmisen elämään samaistuminen saattaa avata uusia ovia. Kukaan ei voi olla täysin välittämättä toisten mielipiteistä. Kukaan meistä ei ole saari, vaan sidoksissa toisiin ihmisiin koko loppuelämänsä. Heti syntymässä näemme ensimmäisen toisen ihmisen, joka pitää meistä huolta.

7. Vaikeimmatkin asiat ovat jonakin päivänä menneisyyttä.
— Muutos on ainut pysyvä asia elämässä. Takertuminen johonkin aiheuttaa kärsimystä ja onnettomuutta. Sinä et ole ongelmasi. Muista, että huominen on uusi päivä ja se menee loppujen lopuksi ihan hyvin.

Kyllä, vaikeimmat asiat ovat menneisyyttä, siksi ei voi kokoajan ajatella, että tämä hetki on kaikki. Tämä menee nyt vähän ristiin näissä neuvoissa. Nimenomaan – SINÄ olet koko ongelmasi. Se, mitä päässäsi ajattelet itsestäsi aiheuttaa suurimmat ongelmasi.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Mitä ihmiset haluavat?

Olen hiukan oppinut varomaan puhetta susista ja varsinkin metsästyksestä, sillä ne saavat ihmiset takajaloilleen. Nyt kuitenkin sanon muutamia seikkoja.
Itse en vastusta metsästämistä, mutta en ole sen kannallakaan. Mikään ei ole mustavalkoista. Tuntuu liian ylivoimaiselta lähteä jakamaan siitäkin mielipiteitä, että mikä nyt on luonnon tasapainon takaamista täällä Suomessa ja mikä ei, kun ihminen on tuhonnut luontoa siihen malliin, että sillä ja sillä asialla voidaan perustella metsästämisen tarpeellisuus.

Metsästäminen tarkoittaa myös tuhansia eri asioita, se voi olla:

a) ruuanhankintaa perheelle tyyliin ammutaan äijäporukalla yks hirvi ja syödään se - mikä mielestäni on eettisempää kuin hakea jostain marketista tehotuotettua jauhenlihaa

b) "Luonnon tasapainosta huolehtimista" mikä taas voi liittyä sataan eri asiaan ja sillä voidaan perustella myös harvinaisten lajien (tulevaisuudessa esim. joutsenet) yleisemmin hirvet, että ei tule liikaa niitä ja kaikki mahdolliset oravat syövät pesiä ja minkit ja supikoirat tätä ja sitä. Vinkki: Supikoirien ruokavalio koostuu suurimmilta osin kasviksista, se on todettu rekkojen alle jääneiden raatojen vatsalaukuista. Itse en tiennyt moista vielä vähän aikaa sitten. Myöskin vesikkojen katoaminen on laitettu tarhoista karanneiden minkkien syyksi, vaikka todellisempi syy oli ihmisen teot ja vesikkojen luonnollisten elinympäristöjen tuhoamisella. Kukapa sen turkistarhauksen muuten aiheutti ja kuljetteli niitä minkkejä tänne alun alkaen? Niinpä. Mutta ei karata siihen aiheesen.

c) Yleinen velvollisuus, kun sudet ja karhut kun "tulevat liian lähelle koteja" ja hirviä liikaa, mistä koituu autokolareita. Kummasti ruotsissa on enemmän hirviä, mutta vähemmän hirvikolareita, kun ihmiset noudattavat enemmän nopeausrajoituksia. Laitoin juuri viestiä yleisesti Urho Kekkosen kansallispuiston tulevaisuudensuunnitelmia koskien, mihin yksityiset ihmiset voivat ottaa kantaa. Jos ne karhut ja sudet ei vät saa olla edes kansallispuistossa, niin minne niiden pitäisi mennä? Kohta ollaan siinä pisteessä, että jokainen läntti on jonkun kotipiha.

d) Harrastus jota puolustetaan ihmisoikeutena (joka ei ole kuitenkaan oikeus kaikille ja jos jokainen suomalainen tarttuisi aseeseen ei eläimiä riittäisi)...Ja kyllä on niitä ammattilaisia, mutta on myös niitä epäammattilaisia, jotka ampuilee kännissä ja Suomessa on sopivasti myös erittäin vastemieliset loukut (mm. jalka-ansat joihin voi jäädä paljon pienempiä tai isompia eläimiä eloon ansan koosta riippuen) ja hämärällä metsästäminen sallittu, vaikka lähinnä kaikkialla muualla ei...

e) Tätä perustellaan myös ”tähän koirani on luotu” ja ”koiran pitää päästä
toteuttamaa n luontaista vaistoaan.” Sille koiralle on aivan sama saako se jahdata palloa rantavedessä ja toteuttaa sillä vaistoaan tai juosta muuten vain metsässä jänisten perässä .Sen ei tarvitse kuitenkaan johtaa suden hampaisiin ja raadelluksi tulemiseen mitä tämän tästä jaetaan mediassa. Kyllä se on se metsästäjä joka sitä vaistonsa toteuttamista tarvitsee. Ja tämän sanon usean metsästyskoiran ikäpolvea seuranneena isovanhempieni kanssa. Kyllä isovanhempani käyvät metsällä, mutta vain koirien urheilun vuoksi. Eivät metsästääkseen oikeasti. Koirat ovat lihaksikkaita ja saavat juosta niin paljon kuin haluavat.


Loppujenlopuksi: Mitä ihmiset oikein haluavat ? Halutaan, että on eläimiä joita metsästää ja silti ammutaan kaikki petoa muistuttava, koska ne on vaarallisia ja tuhoavat karjaa (ilmeisesti myös siellä kansallispuistoissa.) Halutaan metsästää koirilla susia, mutta ei haluta, että koira vahingoittuu, kun se joutuu pedon kanssa tappelemaan. Halutaan luonnon tasapainoa, samalla tuhoten luontaiset pedot ja sitten ammutaan liikoja hirviä. Todellinen kauhun tasapaino.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Kuminauhasodan aikaan


Mää en oo niitä ihmisiä jokka on syntyneet ilmeisesti tän nykyajan mennoo. Mun pikkusiskot on ilmiselvästi, koska yks on vaihdoissa Jenkeissä ja sopeutunut niin, ettei sitä uskois suomalaiseksi nii paljon se hymyilee ja tulee juttuun kaikkien kanssa ja ymmärtää niide asenteen.

Sit on data-kaksoset, jotka osas jo syntymästään pukea virtuaali naiselle kauniit vaatteet ja poistaa örkkejä sen päänahasta virtuaalisella harjalla (nykyajan pelit...) Ne varmaan tulevaisuudessa kirjoittaa ylioppilaskokeensa tietokoneella ja tapaa tulevat miekkosensa internetin välityksellä.

Toista se on mulla. Mää oon niitä, joita todella paljon ahdistaa lukea pelkästään sähköpostia. Joka päivä saa pelätä, että joku siellä on sanomassa jotakin tärkeää, kuten laske kaikki Winhawillessä olevat 34353,4 kurssia ja laske opintopisteet ja ilmoita mitä teet kurssien kanssa jota et ole vielä käynyt, ja päivä on sunnuntai eikä ne opettajat heti vastaa ja palautus umpeutuu 4,3,2,1 NYT. Sitte jos ei lue, ni sitte jää jotai huomaamatta ja siitäkin saa kärsiä. Sama juttu Whats app ja Facebook. Ja viä pitäs kirjautua johonki Instagrammiin, että vähä lisää stressiä. Joku sanonu taas lärvistä jotaki ikävää ja sitä sitte tunnontuskissa miettii.

Mulle on kehittynyt joku krooninen stressihormoni tähän nykyaikaan. Stressaa todella usein. Stressaa kun aikaa ei ole ja stressaa jos sitä on liikaa, koska nykypäivän ihmisellä on oltava kiire, että vähintään jos on leppoisa sunnuntai niin lenkki tai sitten harjoittelet joogaa.

Mulla on synnynnäinen joku ihme maalais-geeni. Mää ymmärrän sen, että on talo, iso piha, koira ja hevonen ja niiden logiikan elämässä. Sen että kotiin mennään nukkuun ja rauhottuun, eikä siellä mitään excel-taulukoita täytellä yöllä silmät ristissä. Mää ymmärrän puusaunat ja sellaisen luonnon kuuntelun ja sen kun menee pilkkikengät jalassa istuu lumihankeen saunasta pyyhkeen päälle, että ei ees palele. Ja palelipas ja nuhakuume tuli moneksi päiväksi. Ymmärrän sen kun pakko kokeilla kuminauhasotaa, missä monta kuminauhaa sidottiin kaverin kanssa yhdeksi pitkäksi, kunnes osuu mua tietysti täysiä poskeen eikä kiinnosta.
Viikonloppuna voi katsella telkkaria ja nukkua.
Ei tarvita mitään ihmeellistä.

Minusta rentouttavin työ oli hoitaa marsuja ja hevosia teini-ikään asti ja sen jälkeenkin. Toki välillä siinä tuli vähän kiire, mutta aina sitä oli mukava pitää huolta jostain. Akvaario, koira ja marsut. Pieni kaupunki maatila sekin.

Nykyään kaikki on pelkkää ihmeellistä. Ihmiset tavataan jossain Tinderissä ja sitte jutellaan Facebookissa ja jos vakavasti menee, muodostetaan Skype-keskustelu. Helkutin Skype. Mää sitten inhoan sitä. Ensin 130 minuuttia menee sen rätisevän kuvan tuijottamiseen, että miten hitossa tähän tulee ääni. Vaikka media-alalla olen, niin tietokoneista en tajua hittoakaan. Sieltä mennään tietokoneen palkeista ensin järjestelmä-asetukset ja sitten äänet ja sitten mikrofoni. Ja hei tua on tommone hieno mikrofonin kuva painetaan sitä. Käännä ääni sisään. Noin. Ei kuulu. Kuva sammuu. Hiano keskustelu.

Eikä siinä näe sen ihmisen oikeita eleitä ja samalla se siinä selailee muita nettisivuja, jolloin tulee semmonen olo, että mitä hiton järkeä tässä keskustella kun toinen täyttää jotain exceliä siellä kuitenkin.

Toista se oli kuminauhasodan aikaan.