R.I.P Partamonni

allas©PakinoivinAikein

Minulla ei ole ollut aikaa kirjoittaa, sillä olen keskittynyt muihin asioihin.

Mitä nämä ”muut asiat” sitten ovat?

1.       Olen ainakin jutellut kavereille Facebookissa ja katsellut typeriä kuvia ja pelannut typeriä  pelejä (Candy Crash)

2.       Facebookkiin olen kirjottanut vaikka kuinka

3.       Olen ollut koulussa

4.       Olen ollut töissä

5.       Olen ollut ostoksilla etsimässä kevätkenkiä ja pakollista naaman rumat kohdat peittävää puuteria

6.       Olen ollut perheen kanssa

7.       Olen ollut koiran kanssa ja desinfioinut sen jalat suihkuhuoneessa lääkeshampoolla ja odottanut 10 minuuttia, sen jälkeen virutellut jokaisen jalan ja kuivannut hyvin ja lopuksi laittanut sukat etujalkoihin maalarinteipillä. Tämä estää bakteerien, kuten hiivan, tulemista varpaanväleihin.

8.       Olen nukkunut

9.       Olen katsonut leffoja

10.Olen syönyt ravintoloissa ja muissa olosuhteissa

12.   Olen nähnyt ystäviä ja keikkunut baareissa ja laittanut hiuksia ja valikoinut vaatteita tavallista tarkemmin.

Semmosta.

Uusi kämppä olisi odotettavissa tässä ja jälleen raahaan tavarani toisen asunnon huoliksi. Varastossa odottelee uusi 65-litrainen akvaario, joka tulee terraariokäyttöön japanin tuliliskoille. Näin allasharrastukseni jatkuu. Allas on jo hankittu lamppuineen, kasvit ja somisteet hommattu sekä laitteisto valmiina. Liskot on varattu Faunatar eläinliikkeestä toukokuun loppuun. Iällä ja sukupuolella ei väliä, kunhan niitä olisi kaksi.  

Sitten on hankkimatta vain niiden päätä isompaa oleva sora, koska ne saattavat ahmaista suuhunsa pienempää soraa.

On se kyl ihmeellistä tuo syömishalu. Sitä kuvitellaan elukoista, että ”on ne niin tyhmiä jos ne sitä soraa yritää syödä.” No miettikää siellä mitä itse yrititte syödä pienenä. Itse söin lunta, hiekkaa ja maistoin muurahaista.  Ihme, että oli oksennustauti kokoajan ja tarhanpihaan lensi purjo. Olen myös nielaissut nappipariston, mistä tuli lääkärireissu. Tuli kuumetta ja tukehduskuoleman uhka. Että onpas se ihminen nyt sitten viisas.

Pilkku-partamonni kuoli sunnuntaina 7.3.2013 saavuttaen noin 13 vuoden iän. Melkone. Vanhempi kuin molemmat pikkusiskoni. Emme käyneet hänen kanssaan ennen kuolemaa käytävää keskustelua. Löytäessäni hänet hänen naamaansa oli kasvanut nöyhtää ja ruumis aloittaa vesioloissa muutenkin erinomaisen nopean hajoamisprosessin. Mutta uskon, että hän eli onnellisesti. Ehkä hän ajatteli minusta omistajanaan hyvällä myöhäisinä iltoina roikkuessaan imukuppisuullaan takalasissa ja odottaessaan ruokatablettia ahnaana. Iltoina, jolloin oksa hakkaa ikkunaan sateisena hetkenä.

Myöhäisenä hetkenä.