Antakee armoo

kuva©PakinoivinAikein

Kuinka moni hyvä kirja olisikaan syntynyt, jos kirjailijat eivät pelkäisi niin paljon toisten mielipiteitä. Tai elokuva? Tai taideteos?
Sitä pelkää olevansa muista NOLO. Se on suurin este kaikelle. Ja mitä ne sanoo ja joku sanoo että PASKA. HUONO. PELLE. TORVI. (Miksi se on muuten torvi? Niinkuin torvelo? Siitäkö tää on tullu? Miksei vaikka piano? Tai ksylofoni.) 

Minä esimerkiksi muistan miten mahtava kirjailija olin kun olin 7-9 - vuotta. Olin aivan paras. Kaikki mitä kirjoitin oli mahdollisimman ennakkoluulotonta ja tuntui aina hienolta ja olin mielessäni ihmelapsi jonka kirjat julkaistaan välittömästi. Tarina vetokoirasta, jonka nimi oli Kiilu. Kirjoitin sitä 80 sivua. Mutta koneen muisti tyhjeni, sillä se imaisi tuulettimeensa pölypallon. 

Hei hei Kiilu-koira. Olisit voinut olla esikoisteokseni.

Siellä oli varmaan 500 000 kirjoitusvirhettä (mistä osa varmaan on säilynyt myös näissä kirjoituksissani edelleen) ja puuttui kirjaimia. Mutta niin hauska kirjoittaja en koskaan enää osaa olla. Se on kadonnut iäksi se semmoinen viattomuus ja rohkeus ja hauskuus. Kuinka suora ja rehellinen voikaan olla.

Tässä näytteeksi pari otetta vuonna 2000 kirjoittamastani päiväkirjamerkinnöistä:

5.10.2000
"Minä syön joskus karkia salaa kuten Idakin. Koulusa tänää oli kivaa mutta ope on joskus tyhmä vaikka minä kaatuisin niin ope ei välitä. voi voi voi."

6.10.2000
"Tänään on perjantai. Tänään koulussa me kirjoitettiin käsialavihkoon. Sitten osa meistä pääsi leipomaan. Minä en päässyt leipomaan! Mutta me tehtii kaikea muutaki kivaa. Kuten? Käytiin salissa ja siä kerrottiin aika kivoja juttuja. Minä olin tyytyväinen."

8.10.2000
"Tänään me siis mummo ja minä ja siskot ja yksi kaveri menimme Akvaarioon Planetaarioon ja delfinaarioon. Mummo osti muille ja minulle jäätölön. Mutta vähän ajan kuluttua minulle tuli kamala nälkä. Mutta kesti kuan ennenkuin sain taas syötävää."

Mielestäni tässä puuttuu upeasti kaikki sellainen miellyttäminen, mitä alkaa tapahtua aivoissa välittömästi kun isommaksi kasvaa. Sitä alkaa heti välttelemään noloutta ja yrittää esittää viisasta ja silti nöyrää "minä-en-tiedä-mistään-mitään- asennetta ja vitsailemaan kustannuksellaan. Eikö voi vaan suoraa sanoa että MINÄ OLIN TYYTYVÄINEN tai KESTI  KAUAN ETTÄ SAIN JÄLLEEN SYÖTÄVÄÄ.

Rehellisyys vailla mielistelyä kunniaan !