kuva©PakinoivinAikein
Kaikki ihmiset ovat jollain hauskalla tavalla ikään kuin maanis-depressiivisiä (piti katsoa netistä kirjoitinko oikein. NO SIKSI koska olen nolo. Älkää katsoko syyttävästi tollalailla ja keksikö kysymyksiä vinhaan tahtiin).
Tällä siis perustelen väitteeni: Kaikilla on hiljentymisen ja sosiaalisuuden kausia.
Tässä hiljentymisvaiheessa, mikä on oma keksimäni hieno termi tälle asialle, tekee mieli laiskotella ja tehdä omaa hauskaa harrastusta kuten kokkaus tai musiikki tai piirustukset tai varpaiden laskeminen, eikä ihmisiä tee mieli nähdä tai tekee, mutta toivot, etteivät he näe sinua. Ei tee mieli miettiä mitä laittaa päällensä tai miltä näyttää. Voi katsoa paljonko jalkoihin on kasvanut karvoja ja miettiä elämän kiertokulkua ja kuinka on suomalaisena kuitenkin etuoikeutettu kaikkeen mahdolliseen. Tämmöiseen laiskotteluunkin välillä. On ruokaa kaapissa ja vaatteita useita erilaisia ja kenkiä. Kaikkea mielin määrin. Onkin, että se ruoka voi olla vain katkarapunuudelipussi kaapin perällä.
Vaatteita voi katsoa ja kummastella miten ne ovat kaappiin päätyneet ja miltä ne näyttävät. Minulla moni vaate on jonkun vanha. Mielestäni hauskin oli valkoinen t-paita, jossa luki isolla ITALIA. En tiedä miksi se oli huvittava. Sitä ei kehdannut viedä edes rotiskoisimpaan vaatekeräykseen tai vaatevaihtoon kavereiden kesken (nyt varsinkaan :D), vaikka ei se rikki ollut. Sitten on kaikenlaisia ihan hulluja vaatteita, kuten kireitä lyhyitä hameita jotka eivät sovellu mihinkään tilaisuuteen. Koskaan ei tunnu olevan oikea hetki. Milloin se hetki koittaa kertokaa mulle.
Sitten on sosiaalisia hetkiä, jolloin tuntuu että on asiaa koko maailmalle. Kaikille ihmisille mielipiteitä, tekee mieli heittäytyä ja syventyä heidän kanssaan kiinnostaviin keskusteluihin, voittaa väittelyitä, toteuttaa ja tehdä ja saavuttaa. Ottaa pari kaljaa ja pälätellä itsensä pyörryksiin. Sanoa asioita, joista on jälkeenpäin ylpeä ja sanoja, joita jälkeenpäin katuu, niin että tekee mieli ottaa itseä ryysyistä kiinni ja ravistella. No ei ihan.
Mielestäni semmoiset itsensä kanssa hiljentymisen hetket ovat joskus ihan parhaita, koska silloin ei voi kukaan tuomita tai sanoa että menisit jo siivoamaan tai menisit jo nukkumaan tai lukemaan rästitentteihin (hyi helvetti alkoi jo kammottaa suorastaan :D) Voi katsoa typeriä huonoja elokuvia ja kuunnella artisteja, jotka on noloja ja kaikille kavereille sitä on sanonut, että "NO SITÄ EN TODELLAKAA IKINÄ KUUNTELIS HAH SE ON PASKA. NII HAHAHAH." Kovanaamana nauranut ja kaverit nyökytelleet hyväksyen. Ja siellä sitten jalat ristissä ja kieli ulkona huumaantuneena kuitenkin kuuntelee. Syntinen valehtelija.
Tykkäsi kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti