Unen himo ja hulluus

       kuva©PakinoivinAikein

Välillä laiskottaa niin maan juupelisti. Jää seuraamaan kouluun kävellessä mielummin lintujen lauluja ja kaunista auringon paistetta katukivetykseen (en sano rotwalli, koska jotkut jotka ei Tampereelta oo ei siitä tykkää tai ei tiedä.) Kysykää niin te tiedätte. Etsikää niin löydätte.

Minä olen aina ollut hirvittävän kova nukkumaan. Kerran pienenä kokeilin voisinko mennä äidin työhuoneen pöydän alle nukkumaan ohuen peiton kanssa. Nukahdinhan minä ja kun heräsin oli itsestä tyytyväinen olo. (Se oli sitä aikaa, kun halusin olla kaikessa koira ja mitä enemmän koira sitä parempi.)

Nukkuminen on ihanaa. Minulla ei ole ollut ikinä univaikeuksia. Jos olen stressaantunut nukahdan sitä nopeammin, koska haluan tietoisuuteni kerralla tyhjäksi. Minulla on lisäksi sen verran hurja mielikuvitus, että kun se pärähtää käyntiin, ei ole mikään ihme, että höpisen itsekseni sekopäistä demonikieltä, mistä ei saa selvän häivää esiin. On siinä taas miehellä kuuntelemista ja pelkäämistä. Kas kun ei soita manaajaa paikalle. Välillä päästän suustani unessa jopa ymmärrettävää suomea, jossa ei silti ole mitään tarttumapintaa tosielämään.

Kerran sanoin miehelle, että ”Pitäsköhän sun nukkua ikiunta," kesken yön. Mies sanoi, että meinasi lähteä muualle nukkumaan. Osaan myös kauniisti kiroilla ja suuttua unissani. Kerran olin lyönyt miestä kovaa ja tönäissyt häntä selästä. Aamulla sitten pyytelen anteeksi useaan kertaan.

                                                             kuva©PakinoivinAikein

Uneni ovat niin hulluja, ettei siinä ole mitään järkeä. Olen aina ollut kiinnostunut unista ja joskus varmaan pitänytkin unipäiväkirjaa. Muistan uneni niin hyvin, ettei se olisi edes kovan vaivan takana.

Viime yönä näin unta että olin Amerikan presidentin vaimo. Amerikan presidentti oli Kyle MacLachlan (onpas helkutin vaikea sukunimi kirjoittaa) ja minä olin ulkomuodoltani Helena Bonham Carter. Täysin loogista. Meillä oli myös 9 lasta tai en ole varma, oliko enemmänkin. Tämäkin kumpusi varmaan leffasta Kuninkaan puhe, minkä katsoin jokin aika sitten. Siinä vaan ei tosiaan ollut tuota Kyleä, joten mistä helvetistä hän tuli.

Toisena yönä näin olevani Jokeri The Dark Knightista (Yön ritari suomennos on naurettava ja kamala) ostoskeskuksessa rikollisporukkani kanssa. Oli oikein hauska ilta ja unen jälkeen olin todella tyytyväinen. Maski vaan tuntui irtoilevan kokoajan ja piti korjailla sitä jatkuvasti. Sinänsä ei kumma, sillä olen Heath Ledgerin suuri ihailija muutenkin ja Jokeri hahmon myös.

Sitten olen nähnyt unia, mitkä ovat täysin psykoottisia. Täynnä huoneita ja värejä ja muotoja, jotka vaihtuvat niin tiuhaan, että pelottaa. Näistä unista on todella vaikea muistaa mitään.

Kaikista voimakkaimpia uniani ja tietysti niitä epämiellyttävimpiä ovat painajaiset. Hikoilen hirvittävästi ja joudun heräämään keskellä yötä suihkuun, koska olen liimaantunut lakanoihini. Aamulla en muista suihkusta mitään ja ihmettelen miksi hiukset ovat kosteat.

Painajaisissa usein putoan ja joku vaanii. Olen surkea pakoon menijä. Jään joka ikinen kerta kiinni. Kerran näin unta, että Jack The Ripper seurasi minua kotiovelle asti. Talomme oli vielä täysin talomme näköinen ja kun heräsin olin varma, että siinä hän on sänkyni vieressä.

Pitäisi samaistua vähemmän elokuvien hahmoihin…

Jotkut unet ovat symbolisia ja olenkin niitä tulkinnut unikirjojen kautta. Myös netistä löytyy muutamia hyviä unisymboleita tulkitsevia sivuja. Eräässä tällaisessa unessa talomme täyttyi isosta määrästä karhuja, jotka valtasivat joka paikan ja yritin suojella perhettäni tappamalla niitä. Talomme tuntui ohenevat kuin jokin hajoamassa oleva torni, kun kiipesimme karhuja pakoon yhä ylemmäs ja ylemmäs ja lopulta taas putosin. Näin myös takapihallamme suuren ahman.

Unisymbolitulkintojeni mukaan tämä ahma kuvasi kykyjä, joita en ole uskaltanut näyttää ja karhut taas aggressiota, jota on vaikeaa pitää kurissa. Tavallaan tämä pitää hyvin paikkansa. Ainakin tämä aggressio.

Sitten on vielä katastrofiunet. Ne ovat välillä vielä ikävämpiä kuin kauhu-unet. Olen nähnyt usein läheisteni, useimmiten nimenomaan pikkusiskojeni, hukkuvan. En tiedä miksi he aina hukkuvat ja minä yritän joka ikinen kerta heitä pelastaa sukeltamalla, enkä onnistu. Miksen ikinä onnistu?

Kerran esimerkiksi näin, että koko maailmaan tuli tuhotulva ja olimme menossa karkuun suurella linja-autolla, jossa oli perheeni lisäksi muita vieraita ihmisiä. Bussi lensi suurelta sillalta alas koskeen ja uni päättyi siihen, kun yritin pelastaa turvavöihin sidottua pikkusiskoani hukkumasta.

Hyi.

Kai tämäkin tulee elokuvista.

Unen merkitykset ovat kiinnostavia ja miksi unia on olemassa, mutta eniten mielestäni unet merkitsevät näkijöille itselleen ja niitä pohtimalla voi saada uutta potkua ja ratkaisua elämäänsä. Unia kannattaa kuunnella, mutta ei ehkä aina. Joskus nekin voivat mennä vähän kuin tunteet. On kyllä minusta hauskaa, että voin unen varjolla motata miestäni. Semmoinen olisi hauskaa joskus jonkun idiootin henkilön kanssa. Tampaista turpaan oikein kunnolla ja syyttää, että unessa olin. Mutta sitten tietysti pitäisi päätyä nukkumaan vierekkäin tämän inhokin kanssa, joten taitaa jäädä tämä idea sikseen.