"Pöysti. Tässä iässä ihminen ei jaksa olla enää mielenkiintoinen. Sitä 70-vuotiaana ajattelee, että miten vatsa on aamulla toiminut ja mitä lintuja ikkunalaudalle on tänään ilmestynyt." (Pasila)
Huoh. Ajattelen itse näitä asioita. Onkohan se väärin ja vaaraksi. Mielestäni silloin on aikuinen, kun tekniikka ei ole koko elämä niin kuin nuorisolla eikä ylitsepääsemätön este niinkuin keski-iän ylittäneillä. MUTTA kun kirjoittaa 10 sivun työharjoitteluanalyysiä Tabulaan ja se temppuilee on valmis varaamaan vuoden matkan Thaimaaseen ja kadota maailmankartalta.
Arkisessa bussissa tuoksuu hiki ja maitovelli ja ihmiset näyttävät tapiireilta eivätkä ihmisiltä. Välistä joku ääliö tuttu analysoi medianomeja olevan paljon ja silloin uuvuttaa. Töissä kävi hassusti, kun juttelin miespuolisen työkaverin kanssa tämän armeijasta. Eräs huusi: "Ai kuka menee armeijaan? Minnako? Mikset menisi?"
Niin. Miksenköhän.
Väsyneenä näkee maailman oikein silmin, kulissit romahtaa eikä jaksa esittää. Sellaisena olen myös nähnyt ihmisten olevan parhaimmillan. Pehmeinä, vastaanottavina ja lähelle päästävinä. Eivät enää tappele vastaan vaan vastaanottavat huumorin ja lämmön.
Bussissa vein viikonloppuna 57 kassia tavaraa, kun oli häät tulossa ja oli tekoripseä, meikkiä, puuteria, mekkoa, sukkahousua, yöpaitaa, naama-aineita, sukkia ja takkeja - ja kaaduin puoliksi lattialle niiden kanssa, kun bussikuski halusi heti kaasuttaa menemään. Lompakko oli jossain ja tuntui että haluaa luovuttaa. Ihmisten ajatukset ja katseet eivät konkreettisesti kiinnostaneet. Sitä voisi jo kutsua jonkinlaiseksi itsetunnoksi.
Tervetuloa blogiini, missä käsittelen vähän kaikkea mahdollista, mitä nyt hullun 22-vuotiaan tulevan medianomin korvien väliin mahtuu. Blogini käyttää melko suoraa ja rehellistä kielenkäyttöä. Tyylini on sarkastinen ja toivon jakavani huumoria ja hauskuutta lukijoille. Jos haluatte mennä blogiin, missä käsitellään minkä mokkalaten join eilen tai mitä ostin eilen H&M:stä tämä ei ole oikea paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti