Mistä lähtien televisio opettaa meidät vihaamaan ja ärsyyntymään?

Mielestäni on huolestuttavaa ja hermostuttavaa, että media mollaa miehiä että naisia valikoiden ja luo heistä tyhmän ja yksinkertaisen kuvan muun muassa televisiossa. Ei sillä, että nämä ihmiset aina fiksusti käyttäytyisivät, mutta tässäkin käsittelemäni ohjelma ja monet muut ohjelmat hakemalla hakevat ”typeriä, huonosti käyttäytyviä ihmistyyppejä”, vaikka toisaalta emme tunne näitä ihmisiä lainkaan, emmekä tiedä mikä on oikeasti totta ja mikä hahmojen suuhun laitettua. Nyt sitä kyseenalaistamista tarvitaan!

Katselin joku aika sitten Supermarjo ja tytöt2- nimistä ohjelmaa. Valitsen ohjelman tähän, sillä mielestäni se sopii täydellisesti esimerkkaamaan nykyajan massaviihdettä, missä mässäillään muiden sekoiluilla.Enkä katso toiste. Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana näen kolme erilaista tappelua, kun nämä erilaiset naisryhmät ottavat toisistaan ”promokuvia.” Promokuvaukset ovat tässä tapauksessa summanmutikassa valitun kuvauspaikan luokse marssimista (paikka ei selvästi ole katsottu/mietitty sekuntiakaan etukäteen, koska pettymys kuvauspaikkaan on niin suuri ja tulee ikään kuin yllätyksenä), paikan päällä tappelua ja lopulta valokuvia, missä asetelmaa, ilmeitä tai taustaa ei ole mietitty etukäteen ollenkaan. Tappelun keskellä ryhmän ”vetäjä” ”sopii” tilanteen siten, että rääkäisee mielensä pahoittaneelle osapuolelle: ”Joo sori, mut kun mua vituttaa niin vituttaa! Pysy pois alta!”

Media-alan ihmisenä tällainen ”kuvaaminen” ja ”kuvauksiksi” kutsuminen oli traumaattinen kokemus. Myös fyysinen ja henkinen väkivalta, mitä naikkoset toisilleen heittivät oli päiväkotitason ”ammattimaisuutta”. Ammattitaitoa ei ole se, että avaa nokkansa ja sanoo asiat niin kuin päässään ne kokee sillä sekunnilla, vaan nimenomaan se, että pysyy hiljaa ja tyynenä silloin kun tehdään töitä. (Marjo ei ohjelmassa puutu käytökseen eikä moneen muuhunkaan seikkaan millään tavalla...) Mekoinen työympäristö. Ymmärrän jos ohjelman idea on katsojaluvut sekoilua ja draamaa hyväksikäyttäen, mutta on vaan kerta kaikkiaan masentavaa katsoa moista. Kauhean negatiivinen olo tulee koko hommasta ja sitä miettii, miksi tässä ohjelmassa on tällainen asenne ja tapa näyttää asiat. Miksei ohjelmaan ole laitettu mitään positiivista ja miksei myöskään henkilöistä anneta minkäänlaista erilaista kuvaa? Suurin osa tytöistä jätetään kokonaan haastattelematta/näyttämättä, ainoastaan meteliä pitävät pääsevät kuvaan (ettei vaan kukaan oikeasti olisi kiva ja positiivinenkin tyyppi siellä?)

Ja sitten Marjo – tekisi mieli lähettää joku henkilökohtainen kirje hänelle, että pliis. Ensimmäiseksi hän ottaa ”kuvattavien mallien ryhmästä” erään tytön ja julistaa hänet ryhmän vetäjäksi ja peruu päätöksensä heti perään. Eikä siinä mitään, en minä näitä ihmisiä tunne, ovat vain television luoman illuusion ja mahdollisen käsikirjoittamisen hahmoja. Marjo ennen kaikkea luo ohjelmassa entistä enemmän sekasotkua kuin poistaa sitä. Lopulta kuvaukset epäonnistuvat tappeluun ja kiistaan siitä, ketä kuvataan ja ketä ei. (Tämänkin kenties voisi sopia etukäteen?)

Kiitos Supermarjo ja tytöt! Kerrotte miten asioita ei pidä hoitaa kun töitä tehdään. Töissä tehdään – sitä ennen valitukset ja vikinät hoidetaan etukäteen kuin myös kuvauspaikan suunnittelu, sommitelmat, asetelmat ja kaikki. Mutta en tässä käsittelekään sitä, miten hommat kuuluisi hoitaa tai miten ne hoidettiin VAAN minkälaisen kuvan itse ohjelma antaa niiden hoitamisesta. Telkkariin tietysti halutaankin ihmisiä epäonnistumaan, että me kotisohvalla koemme olevamme ylempänä ja parempia. Miksi? Miksemme halua mieluummin oppia uutta ja arvostaa muita? Onko tällainen ohjelmatuotanto oikeasti hyödyksi yhtään kenellekään? Näytetään miten huonosti asiat hoidetaan ja lisäksi luodaan illuusio, että kaikki on pelkkää paskaa? Huutaminen, väkivalta ja draama merkitsee. Jaetaan käsitystä ja harhaluuloa, että kaikki alalla työskentelevät naiset ovat samanalaisia huutavia riehuvia bimboja, jotka eivät tajua mistään mitään?

Se ei todellakaan ole mielestäni oikein ja tervettä missään määrin. Suomessa yhä useammin mediassa toimitaan jollain negatiivisuuden johtamalla meiningillä ja se on tutkimusten mukaan jopa aivoille vahingollista. En itse halua enkä katso ohjelmia tunteakseni vihaa, vaan tyytyväisyyttä ja onnellisuutta siitä, että näkee kenties jotakin uutta, saa uusia ajatuksia ja viihtyy. En halua oppia tuntemaan vihaa tuntemattomia ihmisiä kohtaan televisiossa! En halua vihata ketään!

Uutisissa Iltalehden sivuilla oli myös juuri tämä Maisa Torpan kommentti, miten pienet rinnat ovat miehille yhtä vastenmieliset kuin paha ruoka. Kommentti on tyhmä, mutta onko sillä, että saamme herätettyä tyhmän ja vihattavan kuvan myös Torpasta mitään käytännön hyötyä meille? MIKSI? Ennen kaikkea miksi… Miksi haluamme tuoda mediaan kuvan tällaisista naisista, muokata heidän sanomisiaan ja näyttää heidät negatiivisessa valossa? Parantaako se käsitystämme ja asennoitumistamme ihmisiä kohtaan ja saako meissä aikaan ajatuksia, kehitystä tai mitään hyvää tai järkevää?

Nimimerkki Aatami Etsii Eevaa ja Katsoja Etsii Poispääsyä