Tiedättehän kaveripiirissä sen tyypin, joka on aina valmis kuuntelemaan, joka on aina mukava ja joka on aina valmis tekemään hyvää muille ja joustamaan omasta ajastaan ja tekemisistään. Ja nyt en puhu marttyyri-asenteesta, vaan vilpittömästä auttamisenhalusta, joka ei pyydä mitään takaisin eikä julista auttamistaan kovaan ääneen kaduilla ja draamalla.
Minä olin pitkään tällainen varsinkin alakoulussa ja vähän yläasteellakin. Vasta lukiossa sanavarastooni alkoi tulla sana "EI" ja sen opettelmista harjoittelen tänäkin päivänä. Teiniyden pahimmat kapinavaiheet ovat ehkä jo laantumassa, mutta välillä taas kaipaan tuota tyhmää, ärsyttävää ja silti niin radikaalia "teini-minääni", jolle EI- oli cool-juttu.
Ja olen viime aikoina ymmärtänyt, että minulla pitäisi olla syytä ja varaa suuttua jatkossakin.
Suomalaiset saattavat yleisen käsityksen mukaan olla melankolisia ja vaatimattomia, jotenkin ponnettomia ilonkin hetkellä. Mutta se voi osittain johtua myös siitä, ettemme voi vihaisina ja ärsyyntyneinä näyttää negatiivisiakaan tunteita voimakkaasti. Ainoastaan alkoholia saadessamme se onnistuu - niin suuret vihan kuin onnen tunteet. Miksi siis emme voisi harjoitella niiden näyttämistä ilman alkoholia turvallisesti ja vapaasti?
Olen saanut monesti kuulla kommenttia siitä, että sanon mitä ajattelen, siis myös yhteiskunnallisiin -ja mielipidepohjaisiin asioihin. Uskallan sanoa, mikä mielestäni mättää. Ikävä kyllä monet pitäisivät sitä mukevempaa mallia parempana: Istu hiljaa ja näytä nätiltä. Ja tämä liittyy myös miehiin, en usko, että naisena oleminen on varsinainen syy sille, että vaaditaan hyvyyttä, positiivisuutta ja myönteisyyttä silloin kun v*tuttaa.
Uskaltakaa ihmiset vittuuntua! Ei se maailmaa halkaise! Kun vittuunnutte, kuitenkaan loukkaamatta tai vahingoittamatta muita, se on ihan OK ! Sen jälkeen pystytte todennäköisesti ilmaisemaan myös positiivisia tunteita estottomammin.
Uskaltakaa suuttua. Kokeilkaa. Se tuntuu hyvältä. Sitä ei tarvitse välttämättä sylkeä toisten päälle, mutta omassa mielessänne pohtiessanne, voitte sanoa itsellenne: "Minulla on oikeus olla suuttunut. Se on Ok. Sitä ei tarvitse perustella kenellekään."
Uskaltakaa myös vaatia lohtua kumppaniltanne ja myöntää: "Minulla on paha mieli nyt. Tahtoisin puhua siitä ja parantaa oloani seurassasi."
Hitaasti, kun suuttumus laantuu ja se laantuu mitä nopeammin sen hyväksyy, tuntuu paremmalta. Toki suuttumustaan voi lievittää tekemällä kivoja juttuja, vaikkapa lenkkeilemällä tai kuuntelemalla musiikkia. Se voi synnyttää myös erittäin luovia ideoita ja ratkaisuja. Helposti kimmastuneena ihminen on sanavalmiimpi, nopeampi ja tarmokkaampi tekemään.
Toinen juttu on se, mikä ehkä yhdistetään useammin naisiin syyttävänä ominaisuutena kuin miehiin: välinpitämättömyys. Kuulostaa sanana pahalta. Ei kannata yhdistää sitä nyt sellaiseen tilanteeseen, missä joku oikeasti tarvitsee apua ja kyseessä on vakava tilanne. Puhun terveestä välinpitämättömyydestä, oman tilan ottamisesta.
"Anteeksi, minulle ei nyt vaan sovi, koska tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa."
Tällaista lausetta ei kannata korvata lauseella: "Minulla on kiire."
Monista on pelottavaa myöntää ystävälleen, että nyt ei sovi, nyt ei ole oikea hetki. Nyt en jaksa pitää kotonani jatkoja porukalla. Nyt en vain halua sellaista.
Itselläni oli aikoinaan vaikea luopua tällaisesta "hyvä kaveri" - mitalista, mutta nyt olen alkanut oppia sen voiman. Sellainen myöntyväisyys, jolle en itse anna todellista arvoa enkä ajattele siten oikeasti on pelkkää teeskentelyä. Enkä halua kavereilleni sellaista. Kun annan jotain, tahdon tarkoittaa sitä oikeasti, enkä myöntyä massapaineen alla.
Kyllä se hyväkin ystävä varmaan haluaisi, että olet rehellinen.
Myös naisella on oikeus ottaa tilaa ja keskittyä tv-ohjelmaan löhöämällä sohvalla. On typerää odottaa, että vain koska joku on nainen, häntä kiinnostaa jatkuvasti kuunnella joka ikisen miehen ja naisen ja lapsen murheita. Ovathan hänen oikea- ja vasen aivolohkonsa kiinni toisissaan ja muodostavat oksitosiinia puhuessa, toisin kuin miehillä. Miehille sallimme kyllä kotona pleikkarin pelaamisen ja lehten lukemisen kaikessa välinpitämättömyyden rauhassa, koska tiedämme sen tekevän hyvää heille. Mutta auta armias jos joku nainen ei kuuntele jaaritustamme. Mikä lehmä! Hänen sentään pitäisi ymmärtää! Ei, hänen ei pitäisi ymmärtää yhtään sen enempää. Hän ymmärtää sitten, kun hän itse haluaa ja hänelle sopii.
Antakaamme siis tilaa suuttumukselle ja terveelle välinpitämättömyydelle niin saamme vastalahjaksi välittämistä, iloa ja riemua !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti