Tuskin ainoa

En varmastikaan ole ainoa, joka nauttii suunnattomasti Tove Janssonin kirjoista ja sarjakuvista. Ehdotonta upeaa tekstiä. Ei kukaan osaa sitä niin kuin hän. Kirjat ovat pohdintaa ja lukemisnautintoa varten ja sarjakuvat suuria naurunpyrähdyksiä varten. Tove on niin erinomainen piirtäjäkin. Vertaansa vailla. Kuvat näyttävät jotenkin hätiköidyn tempaistuilta, mutta samalla täysin siltä, miltä pitääkin.

HöpsöTyöJollaOlenYrittänytMatkiaTovenTunnelmia©PakinoivinAikein

Mielestäni hänen tekstinsä on nokkelaa ja saa kiinni ja etsii tiensä aina mahdollisimman kiinni hetkiin, tunteisiin ja oikeaan adjektiiviin, niin että lukija saa täydellisen tunne-elämyksen ja lisäksi kieli on helpposelkoista (mikä on tietysti myös suomentajan ansiota hiukkasen.)

Olen lukenut nyt häneltä teokset:

- Muumipappa ja meri
- Muumilaakson marraskuu
- Näkymätön lapsi
- Vaarallinen juhannus
- Muumipeikko ja pyrstötähti

ja pian olen lukenut myös Taikatalven.

Halusin  intoa jakaakseni laittaa tähän vielä pätkän kirjasta Näkymätön lapsi, mikä on siinä mielessä erilainen, että se ei sisällä yhtä pitkää kertomusta vaan monta lyhyttä. Aivan erinomainen kirja, jota voi suositella ihan kaikille maan ja taivaan väliltä. Jokaisessa kertomuksessa erikoinen opetus ja ennen kaikkea tulee myhäilevän hyvälle tuulelle.

"Mutta huuhtoessaan kattilaa purossa Nuuskamuikkunen huomasi pikkuotuksen. Se istui toisella rannalla juuren alla ja muljotti häneen pörröisen otsatukkansa alta. Silmät olivat pelästyneet, mutta ne seurasivat hyvin kiinnostuneina Nuuskamuikkusen jokaista liikettä.
 Kaksi kainoa silmää tukkatöyhdön alla. Juuri sen näköinen olento, jota ei tarvitse ottaa huomioon." (Tove Jansson - Näkymätön lapsi)

Ehdinpä minä nopsana runsaitten töitteni päälle lukaista myös Royce Buckinghamin esikoisteoksen Henkienhoitaja (Demon keeper). Siinä minua kiinnosti ensinnäkin a) se, että se oli kirjailijan ensimmäinen b) kirjassa oli osittain lapsenmielinen ja hullunkurinen seikkailumaailma, josta kehuttiin, että "henget suorastaan loikkivat ulos kirjan sivuilta."

Laitan siitäkin tekstinäytteen nyt tasa-arvon nimissä:

"Nat kääntyi ja puhui levottomasti tuolille. "Rauhoitu kaveri", hän sanoi. "Kuljeksi mielesi mukaan. Ei sinun tarvitse siinä piileskellä." 
 Tuoli ampaisi tiehensä kuin säikähtänyt gnu, pamautti Natia jalalla päähän ja kaatoi hänet lattialle. Se viskoi jalkojaan ilmaan ja loikki sitten käytävää pitkin pois. Nat hieroi päätään." (Royce Buckingham, Demon keeper)

Olen aina ollut kiinnostunut fantasiakirjallisuudesta ja erityisesti, jos se  on suunnattu lapsille edes osittain. Se tässä on yhteistä itseasiassa Janssonin ja Buckinghamin välillä. Lapsille asiat kerrotaan selkeämmin ja jotenkin kaikki on kirkkaampaa ja selkeämpää kun lukee. Pois karsittu ummehtuneen tuntuiset liikakuvaukset, turha seksuaalisuus ja himon kuvaus sekä vaikeat kaunokirjalliset sanat.

En muuten ole koskaan pitänyt Janssonin kiusauksesta. Se on aivan helvetistä se ruoka. Ja tämä ei liity mitenkään koko aiheeseen, mutta siihen tuntui nasevalta lopettaa.