Tein alusta alkaen sen virheen, että ostin parrattoman naaras partamonnin. Nimeksi tuli Salli. Se eli tasan 6 päivää, ennen kuin kiipesi ulos altaasta ja teki itsemurhan vahingossa. (Ainakin toivon niin.)
Katsoimme miehen kanssa kaikessa rauhassa televisiota, kun kuului outo maiskahtava ääni. Arvasin heti, että ehkä se voisi olla jotakin akvaarioon liittyvää. Kenties partamonni, sillä se tykkäsi kiipeillä korkealla lasissa, mutta se oli sitä tehnyt jo usean päivän ajan joten en ollut kovin huolissani.
Otin pienen taskulampun ja kurkin hyllyn taakse, mutta missään ei näkynyt vedenroiskeita tai muutakaan.
Aamulla etsin monnia uudelleen ja missään ei ollut Sallia. Sitten, tajusin kaameudekseni, että voisin irrottaa yhden laatikon ja nähdä hyllyn sisään. Ja hyi sentään siellä oli kuivunut Salli parka. Jos olisin ollut älykkäämpi samaisena iltana, kun päädyit kapuamaan ulos, olisin ehkä pelastanut henkesi.
VAAN ENPÄ OLLUT.
Tyhmä on ihmislaps.
Mutta millainen kala kiipeää ulos itse?? IKINÄ vastaavaan törmännyt.
Sallin mukana meille saapui kolme punamonnista, kaveriksi neljälle vanhemmalle punamonniselle ja onnellisia ovat he yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti