Rappakaljan psykedeelisiä oivalluksia

Pikkusiskoni alkavat kovaa vauhtia olemaan leveleillä isosiskonsa kanssa:

Rappakaljassa kohdassa selitä elokuvan  juoni (eli arvataan päästä mitä elokuvassa saattaisi tapahtua ja yritetään saada muut uskoamaan omaan selitykseen):

Sanna: "Boltsi on tunnettu jalkapallonpelaaja, joka katoaa salamyhkäisesti, ja hänen taloonsa murtautuu poika nimeltä Hakkeri ja vie hänen rakkaan sukkalelunsa, joka on sukkalelu."
Silja: "Miehellä on paras ystävä Boltsi joka kuolee autokolarissa. Mies näkee Boltsin yllättäen tennispallossa ja alkaa selvittää, miksi näki hänet pallossa."
WTF :D

Sitten vielä lakikohdassa (missä pitää selittää mitä laki tarkoittaa): "Eräässä maassa apina ei saa..."
Silja: Kiivetä palmuun
Minun kommentti väliin: Siinähän estät

TodellisuusHajoaa©PakinoivinAikein

Ajatuksia

Mutta Pikku Myy kieltäytyi ehdottomasti vastaanottamasta surunauhaa.

- Jos minä olen surullinen minun ei tarvitse näyttää sitä rusetilla.

 - Tove Jansson, Taikatalvi

Niin, miksi sitä nykymaailmassa täytyy niin jakaa aina kaikki ja näyttää ja kuulua kaikenmaailman

Twittereissä ja Facebookeissa, What`s up:eissa  ja jakaa nettisivuilla kuvina ja sepustuksina. 

Se on kai tämän ajan henki. 

Heräys makuukuopasta

Heräsin makuukuopastani pälyilemään ympärilleni penseänä pallona ja ymmärsin että nurkkanörtteys on iskenyt minuun ja saanut istumaan viikonloput nenä kiinni kirjassa huopaan kääriytyneenä sohvan nurkassa. Bileys pureus voisi kyllä iskeä uudelleen ja päästä kunnon jytämusaan bailaamaan. 

On se kumma miten monta persoonaa mahtuu ihmiseen. Sitä kun aloittaa arkityöt tuntuu että koko elämä ja meininkikin on töissä.

Sairaan hyvää huumoria ja mahtavia ihmisiä siellä ainakin on <3

R.I.P partamonni numero 2

Ensimmäinen partamonnini Pilkku eli siis kunnioitettavat 13 vuotta. Se kasvoi suureksi ja leveäksi, se oli uros partajouhineen päivineen. Sille ei tullut elämänsä aikana koskaan mieleen seuraavaa, mikä tapahtui seuraavalle monnilleni, joten en ollut asian suhteen tarpeeksi varautunut.

Tein alusta alkaen sen virheen, että ostin parrattoman naaras partamonnin. Nimeksi tuli Salli. Se eli tasan 6 päivää, ennen kuin kiipesi ulos altaasta ja teki itsemurhan vahingossa. (Ainakin toivon niin.) 

Katsoimme miehen kanssa kaikessa rauhassa televisiota, kun kuului outo maiskahtava ääni. Arvasin heti, että ehkä se voisi olla jotakin akvaarioon liittyvää. Kenties partamonni, sillä se tykkäsi kiipeillä korkealla lasissa, mutta se oli sitä tehnyt jo usean päivän ajan joten en ollut kovin huolissani.

Otin pienen taskulampun ja kurkin hyllyn taakse, mutta missään ei näkynyt vedenroiskeita tai muutakaan. 

Aamulla etsin monnia uudelleen ja missään ei ollut Sallia. Sitten, tajusin kaameudekseni, että voisin irrottaa yhden laatikon ja nähdä hyllyn sisään. Ja hyi sentään siellä oli kuivunut Salli parka. Jos olisin ollut älykkäämpi samaisena iltana, kun päädyit kapuamaan ulos, olisin ehkä pelastanut henkesi.

VAAN ENPÄ OLLUT.

Tyhmä on ihmislaps.

Mutta millainen kala kiipeää ulos itse?? IKINÄ vastaavaan törmännyt.

Sallin mukana meille saapui kolme punamonnista, kaveriksi neljälle vanhemmalle punamonniselle ja onnellisia ovat he yhdessä.

Tuskin ainoa

En varmastikaan ole ainoa, joka nauttii suunnattomasti Tove Janssonin kirjoista ja sarjakuvista. Ehdotonta upeaa tekstiä. Ei kukaan osaa sitä niin kuin hän. Kirjat ovat pohdintaa ja lukemisnautintoa varten ja sarjakuvat suuria naurunpyrähdyksiä varten. Tove on niin erinomainen piirtäjäkin. Vertaansa vailla. Kuvat näyttävät jotenkin hätiköidyn tempaistuilta, mutta samalla täysin siltä, miltä pitääkin.

HöpsöTyöJollaOlenYrittänytMatkiaTovenTunnelmia©PakinoivinAikein

Mielestäni hänen tekstinsä on nokkelaa ja saa kiinni ja etsii tiensä aina mahdollisimman kiinni hetkiin, tunteisiin ja oikeaan adjektiiviin, niin että lukija saa täydellisen tunne-elämyksen ja lisäksi kieli on helpposelkoista (mikä on tietysti myös suomentajan ansiota hiukkasen.)

Olen lukenut nyt häneltä teokset:

- Muumipappa ja meri
- Muumilaakson marraskuu
- Näkymätön lapsi
- Vaarallinen juhannus
- Muumipeikko ja pyrstötähti

ja pian olen lukenut myös Taikatalven.

Halusin  intoa jakaakseni laittaa tähän vielä pätkän kirjasta Näkymätön lapsi, mikä on siinä mielessä erilainen, että se ei sisällä yhtä pitkää kertomusta vaan monta lyhyttä. Aivan erinomainen kirja, jota voi suositella ihan kaikille maan ja taivaan väliltä. Jokaisessa kertomuksessa erikoinen opetus ja ennen kaikkea tulee myhäilevän hyvälle tuulelle.

"Mutta huuhtoessaan kattilaa purossa Nuuskamuikkunen huomasi pikkuotuksen. Se istui toisella rannalla juuren alla ja muljotti häneen pörröisen otsatukkansa alta. Silmät olivat pelästyneet, mutta ne seurasivat hyvin kiinnostuneina Nuuskamuikkusen jokaista liikettä.
 Kaksi kainoa silmää tukkatöyhdön alla. Juuri sen näköinen olento, jota ei tarvitse ottaa huomioon." (Tove Jansson - Näkymätön lapsi)

Ehdinpä minä nopsana runsaitten töitteni päälle lukaista myös Royce Buckinghamin esikoisteoksen Henkienhoitaja (Demon keeper). Siinä minua kiinnosti ensinnäkin a) se, että se oli kirjailijan ensimmäinen b) kirjassa oli osittain lapsenmielinen ja hullunkurinen seikkailumaailma, josta kehuttiin, että "henget suorastaan loikkivat ulos kirjan sivuilta."

Laitan siitäkin tekstinäytteen nyt tasa-arvon nimissä:

"Nat kääntyi ja puhui levottomasti tuolille. "Rauhoitu kaveri", hän sanoi. "Kuljeksi mielesi mukaan. Ei sinun tarvitse siinä piileskellä." 
 Tuoli ampaisi tiehensä kuin säikähtänyt gnu, pamautti Natia jalalla päähän ja kaatoi hänet lattialle. Se viskoi jalkojaan ilmaan ja loikki sitten käytävää pitkin pois. Nat hieroi päätään." (Royce Buckingham, Demon keeper)

Olen aina ollut kiinnostunut fantasiakirjallisuudesta ja erityisesti, jos se  on suunnattu lapsille edes osittain. Se tässä on yhteistä itseasiassa Janssonin ja Buckinghamin välillä. Lapsille asiat kerrotaan selkeämmin ja jotenkin kaikki on kirkkaampaa ja selkeämpää kun lukee. Pois karsittu ummehtuneen tuntuiset liikakuvaukset, turha seksuaalisuus ja himon kuvaus sekä vaikeat kaunokirjalliset sanat.

En muuten ole koskaan pitänyt Janssonin kiusauksesta. Se on aivan helvetistä se ruoka. Ja tämä ei liity mitenkään koko aiheeseen, mutta siihen tuntui nasevalta lopettaa.

Aristokatti

Aristokatteja kun katsoin pienenä, niin en tykännyt ensimmäisellä kerralla katsomiselämyksestä.  Ensinnäkin pelotti, kun se hullu mies lensi Edgarin henkseleillä yläkertaan, että mitä helvettiä täällä tapahtuu, ja ymmärsi, että aikuisetkin voi olla sekasin.

Seuraavaksi oli humalainen Aldo hanhi (olikohan se Aldo vai Waldo varsinaisesti?) joka sanoi sisaruksilleen, ettei saa hyssytellä. 

Ihmettelin mikä sairaus saa aikaan tuommoista. 
Nyt olen sen jo onneksi kokenut. 

Jääkaappiin

Ollaan tässä mietitty punakorvakilpikonnan saapumista kotiimme äijän kera, mutta asia on vielä hyvin epävarma. Konna olisi jo 20-vuotias ja tulisi tutulta.

Oudoin ja typerin kilpikonnan hoitoneuvo: jos lähtee lomalle tai ei muuten vaan jaksa, voi laittaa jääkaappiin, koska kilppari menee silloin horrokseen.

APUA :D

Varmaan moni vanhempi miettii kotona tälläkin hetkellä, että jos vain tuon räkää nenästä puskevan rääkyjän saisi hetkeksi horrokseen - ihan vain hetkeksi...

                                RankkaElämä©PakinoivinAikein

Työmies tykittää menemään

Olen liian väsynyt kirjoittamaan mitään suurta ja upeaa ja saunakin on lämpeämässä, mutta pari juttua voin.

Ensinnäkään ei voi enää muuta kuin kuunnella ja samaistua Irwin Goodmanin kappaleeseen Työmiehen lauantai, kun ollaan tässä painettu pian viisi kuukautta töitä kuin Jeesus panssarivaunussa tykitetty menemään. (Tuo äskeinen liittyy hullunkuriseen videoon enkä tässä harjoita mitään Jumalanpilkkaa.)

Lisäksi päivääni piristi hauska uutinen, missä mies tilittää: "Vaimoni harrastaa geokätkeilyä. Nyt on jo satoja euroja mennyt bensoihin ja ajettuihin kilometreihin. Nyt jos tapaisin yhdenkin geokätkeilijän, tempaisisin turpaan."

Ottakaa se vitamiiniporetabletti aamuisin ihmiset !