Tuulispäänä eläinten asialla

Olen ottanut selvää eläinoikeusasioista lyhyen elämäni ajan, työskennellyt ravitallilla sekä ratsastustalleilla sekä käynyt useilla maatiloilla hevosleireillä. Yhä enemmän ajatukset suuntautuvat siihen, ettei ihmisillä ole minkäänlaista oikeutta päättää eläinten elämästä vain hyödykkeenä ja että sen elämän arvo perustuu siitä saamaan hyötyyn. Sioilla ja koirilla ei ole mitään muuta eroa kuin se, mitä ihmisillä on päänsä sisällä niistä. Olen nähnyt tuotantoeläinten riiston lisäksi, että monet eläinten parissa tapahtuva harrastustoiminta (ratsastus, raviurheilu, hevoskilpailut, koirakilpailut) tähtää eläimestä hyötymiseen ja siitä koituu haittaavaa toimintaa. Oletteko nähneet ravi-ja kilpahevosten vanhainkoteja? Enää tuskin hankkisin eläintä, joka tukee minkäänlaista jalostus tai tuottamistoimintaa. Kodittomia eläimiä on jo nyt niin suuret määrät.

Ottakaa selvää. Jos hankitte eläintä, tukekaa toimintaa, missä voitte tarjota kodin kulkukoiralle tai kissalle Suomesta tai ulkomailta. Kannattaa tutustua upeaan Eläinsuojelukeskus Tuulispäähän. Siellä eläimet viettävät sellaista elämää, kuin niiden kuuluu, eikä tällaista paikkaa tarvittaisi, jos ihmisten toiminta ei olisi mennyt selvään eläinten kuluttamiseen hyötyvälineenä.


 
 Tässä muutamia tutustumisen arvoisia sivuja:

http://www.rekkurescue.com/koirat_koditta.phpKodittomat eläimet /Rekku Rescue rywww.rekkurescue.com

http://www.tuulispaa.org

Olympialaiset

Lopullinen mielipiteeni Olympialaisista. Entinen arvomaailma on silkkaa tuhkaa. Heitetään 50 miljardia urheilukisoihin ja unohdetaan hetkeksi ne huonompi osaiset ja nälkää näkevät. Tällä se maailma parantuu ja urheilijat voi käyttää seksiseurahakupalveluaan. Vangitaa vähä miekkavalaita ja pistetää 8 miljardia hyppytornii. ¨

Se on niin sitten, että perinteitä kun halutaan, ni se on miehet alasti öljyttyinä urheilemaan ja naisilta pääsy kielletty.

Mitään perinnettä enää. Hävetkää.

Teinejä ja Polar-juustoa

Miks mun elämä kiertää niin pientä ympyrää nyt. 

Sitä, että ärsyynnyn Virtain liikuntahallin salista, missä teinit taas rikkonut kolme laitetta (millä tekniikalla, sen luoja ties) ja muhinoi siellä pingispöydän takana LIIKUNTAHALLISSA MIKSI ja että paikalliset tuijottaa vihasesti, amikset yritti sählymailalla huitasta autosta ja painonnostaja tulee ahdistelee. 

Taloushallinnon uusinta on taiteen nirvana nyt. Teemu Selänne mainostaa maitoa. Mää alan mainostaa vessaharjaa, joka hakee mut yöllä luisteleen ja maistaan Polar-juustoa. Miten juustolla on mitään tekemistä jonkun Pohjolan voiman ja luonnon kanssa? Lehmästä se tulee tehonavetassa.

Ystävänpäivä

Pakko oli tähän ystävänpäivä hommaan nyt puuttua kun innostuin. Tajusin vasta tänään, että ystävänpäivänä pitäs jotenki sitä parisuhdettaki vaalia tai liittyykö seki siihe? Selittäkää ny tyhmälle. No sen sanon että eipä noita vuosipäiviäkää paljon vietetä, että me juhlitaan ja vaalitaan suhdetta aina ku halutaan ja se on asian ydin. Kerran vuodessa olis aika surullista. 

Ala-asteella tein viimeks ystävänpäiväkortin jossa oli koira tai sydän tai ei ehkä kumpaaka ja neki meni tyttökavereille koska pojat ahdisti ja haisi ja juoksenteli muute jossaki. Mää en oikee oo ystävänpäivää koskaan sisäistäny ja mun ystävät varmaa tietää ristus soikoo että arvostan niitä kaikkina päivinä muutenkin ja etenkin semmoisina päivinä kun tuntuu ettei todellakaan oo ystävänpäivä vaan raskain-arki-maanantai-jumitus-ahdistus-vi*utus-arkijuusto-maito-vanhentunut-kaapissa päivä. Silloin mää oon läsnä eniten uskokaa pois.

(En tiedä mikä siinä on. On aivan erinomaiselle haisevia miehiä totta kai anteeksi heille, mutta aina silloin tällöin bussissa taakse istuu joku, joka haisee siltä kuin homehtunutta pesusientä olisi vedetty betonilattialla ja jätetty vuodeksi varastoon ja lopuksi sen läpi poltettu röökiä. Kyllä jotkut naisetkin sen osaa.)

Ennen

Ennen miehet metsästi ryhmässä mammutteja ja hoisi ruuan pöyttää. Nykyajan miähen tehtävä on saada netti toimimaan kunnolla talossa suatanna. (Mää voin siivota kengistä irtoilevia muruja.) Tää tilttaa aivan kokoajan ja johto norkoilee. Siitä riippuu ihmisen toiminnot. Että toimiiko joku muavine johdonpätkylä. MIETTIKÄÄ SITÄ JA HAJOTKAA. Nonni. Ari lähtee kauppaa ostaa rahkaa reippaana. Lista pitää olla kirjoitettu, muuten ei kuulemma tuu mitää kaupasta. Ihana 

Aikuisen miehen tunnistaa siitä, että sukat on kietaistu kääryleelle kaappiin, kaapin ovi on kiinni, siellä on 2-3 mustaa t-paitaa ja farkkuja. Kenkäplankki löytyy jostakin ja kengät on eteisessä eikä sängyssä. Jääkaapissa on muutakin kuin kaljaa ja juustonkäntty ja kaikesta näkee, että maailmassa on jo joku tolkku. Työpaikan pomon kanssa on käyty kaljalla. Naiselle uskalletaan sanoo ei ja kestetty hirmupurkaukset laittamalla hiljaa sauna päälle. Jos tää päivitys nyt loppuis.

Köyhän pelot

Köyhänä opiskelijana aina saa olla pelkäämässä, että joku hajoaa. Kun keskimmäinen lamppu sammu olohuoneen katossa, alkaa jo pelkäämään kuka senkin maksaa ja LÖYTÄÄ UUDEN TILALLE. Kaikki lamput aina ihan ihme mallia ja prikulleen saman näköisiä, mutta silti vääriä. Koskaan ei ole varalla kaapissa uutta, täydellisesti istuvaa varalamppua. Ei ikinä.

Ja siinä meni imurin pölypussi täyteen. Katastrofi. Etsi sille sitten sama malli. Ja kuka maksaa. Taas syödään nuudelia kun viimeiset rahat meni imurin pölypussiin?! Kun jääkaapin kahva irtosi pelkäsimme häätöä ja koko jääkaapin täydellistä korvausta ja sitten vielä suihkun suodattimestakin irtosi pala, niin että vesi ruiskahteli ympäriinsä, kuin virtsatulehdusta sairastava ihminen. 


Siinä sitä seisoo ruiskahtelu suihkun lennellessä shampoon täyttämän tukan ohi, saamatta jääkaapista ruokaa hajonneen kahvan takia, nyppien myöhemmin täydestä pölypussista pölyjä sormella, ku halvempaa se on. Nöyryyttävää, mutta halvempaa. Sitä ne on jossain vaiheessa tehneet Haloset ja Niinistötkin. Aivan varmasti ovat nyhtäneet pölypussia salaa illalla jossain soluasunnossa kaapit täynnä pussinuudelia.

Muutamme pian elämään pahvilaatikkoon. Pitäisikö olla niin kuin se minun terraarioni entinen tulilisko, jättää tuttu ja turvallinen ja lähteä hakemaan apua. 
Ei maar, huonostihan siinäkin kävi.


PS. Vaan hyvä maailma voitti ja taloyhtiö korvasi, paitsi pölypussit.

Pimeyden ruhtinas

Sitä kun näkee marraskuun hämärässä ohi lynksyttävän pitkään mustaan nahkatakkiin pukeutuneen miehen, partoineen, huppareineen, maastohousuineen ja maihareineen, niin sitä ajattelee, että tuo niin tulisi iloiskeksi, jos joku sille ees sanois, että "Vau, mikä Pimeyden Ruhtinas!"