Eläintenhoitaja palveluksessa

Porukat palasivat Ahvenanmaalta juur ja harjasin Topin hienoksi ennen sitä. Karvaa irtosi jo pelottavia määriä. Muutenkin hoitelen koiramme pesemisen, kynnenleikkuun ja tämmöiset hankalammat hommat. Marsujen kynsienleikkuu se vasta raastavaa olikin – ihan romut suussa siinä keskittyi kahden millin kokoiseen varpaaseen kerrallaan. (Iskä sanoo aina romut suussa tämmöisissä tilanteissa.) 

Meille saapui Veenus marsun lähdettyä marsutaivaaseen Maisa, joka tuli siis siskoni kaverilta. Maisa oli tullessaan jo 6-vuotias, eikä se ehtinyt ollakaan kuin noin vuoden. Mutta ei tämä eläinten hankinta siihen tyssännyt. Läpi vuosien olen ottanut 100-litraiseen akvaariooni kala-asukkeja, joita uhkasi vessanpönttö ja muita veden asukkeja, kuten suuren omenakotilon. Turhan kiihkeästi olen aina auttamassa ja ottamassa.

                                 Maisa> Valkoinen. Vilma >kirjava ©PakinoivinAikein

Nyt on tilanne toinen, sillä mies on allerginen, mutta se ei estä minua menemästä elukoiden luo.
Olen aina valmis hoitamaan tuttujen ja kaverien elukkoja. Kaveri otti juuri 10 viikkoisen kissanpennun, joka oli otettava ennen varsinaista luovutusikää (en siedä kyllä tämmöistä. Uhataan nirhata pennut eikä voida leikkauttaa sitä emokissaa sitten. Julmaa ja typerää.) Noh ilmoittauduin samantien kissan hoitajaksi aina tarpeen vaatiessa. Myös seura on tarpeen hyvin pienelle pennulle, jota ei viitsi jättää liian pitkäksi aikaa yksin. 

Esa-kissa ©PakinoivinAikein

Hoidettavina on silloin tällöin myös Ukin ja mummon koirat Julle ja Jesse. Ovat sekarotuisia metsästyskoiria, joissa niin beaglea, dreeveriä, suomenajokoiraa ja lintukoiraa ainakin. Jesse näyttää ihan isokokoiselta beaglelta ja Julle taas vähän pienikokoiselta labradorinnoutajalta. Tädin koirat Kasperi ja Jekku ovat australianterriereitä. Joskus ovat kaikki samassa paikkaa mummon pihalla, jolloin siinä onkin hoidokkeja. Miehen perheellä on villakoira Eetu ja siskolla on pieni chihuahua Luke, jota pääsee välillä ulos viemään myäskin. Kaverin Sagan vanhemmilla on bretagnenbassetti Siiri, joka on niitä aniharvoja, jotka Topin kanssa tulevat erinomaisesti toimeen. Molemmat rauhallisen välinpitämättömiä toisistaan.

Jessekulta<3©PakinoivinAikein

Julle<3©PakinoivinAikein

Minä&Siiri©PakinoivinAikein

Kasperi&Jekku©PakinoivinAikein

Olen myös hoitanut Teivon ravitallilla ravihevosia. Ihan siis pessyt päästä kavioihin, ruokkinut, loimettanut, laittanut pinteleitä ja siivonnut 9 karsinaa aamussa ynnä muuta. Perusjutut opin 7 vuotta ratsastettuani sekä käytyäni kuudella eri hevosleirillä, missä oli aina oma hoidokki. Ratsastuksen lopetin lukion alkaessa, joten nyt olisin nyt aika lailla ruosteessa, mutta minkä nyt kerran oppii niin kyllä sen muistaa aikanaan jälleen. Kaksi sormea satulavyön alle, yksi sormi turpahihnan väliin ja mitä näitä nyt on.

TopiJälleen©PakinoivinAikein

Eläimet ovat myös taiteen lähde. Olen aina niitä innolla piirtänyt varmaan siitä asti kun pysyi kynä kädessä.

Itselläni on nyt tähän mennessä ollut/on edelleen perheen kanssa shetlanninlammaskoira, 3 marsua, kaksi akvaariota, (joista 100-litrinen on nyt 13-vuotta ollut tässä runsaine kalamäärineen ) ja 2 tuliliskoa terraariossaan. Tällä hetkellä akvaariooni syntyy kovaa vauhtia mollivauvoja.

Olen haaveillut myös vapaaehtoistyön tekemistä esimerkiksi kodittomien koirien tai kissojen hyväksi, mutta aika on kyllä liian tiukalla työharjoittelun ja koulun ohella. Tulevaisuus näyttää ! Sillä välin katson ahkerasti Eläintenpelastustiimiä ja Koirakylää.

Kuten Kummeli sanoisi: Eläimeksi syntyy, eläimeksi kasvaa ja eläimenä pysyy. Eläimet on jessöör eläimet on jessöör ollaan eläimiä…

Lomaviikko 2 - eli Minä & Koira

                                               Hau©PakinoivinAikein

Sisarukset lähtivät Roomaan seikkailemaan ja minä jäin koirahoitajaksi. 

Noh olihan se jo aikakin viettää kunnon laatuaikaa hurtan kanssa. Topi ja minä hengaamme vanhempien kämpillä. Kotona en tietenkään Topia hoida, sillä mies ei kestä sen hilsevillaa, jota muuten sitten riittää. Topi osaa parhaiten levittää karvaa. Siinä se on erinomainen. On myös joku joka varmasti repii ylös aamuisin lomallakin ja kävelylenkit ovat kyllä mukavia.

Epämukavaa on koiran äiti-ikävä ulina (kiintynyt loputtomasti äitiin eikä kehenkään muuhun yhtä kovasti) varsinkin iltaisin ja ennen nukkumaanmenoa sekä haukkuminen. Tänäänkin erinomaisen rauhalliset naapurimme poimivat kaikessa rauhassa pihansa punaviinimarjoja, ja eikö meidän Topi nosta kauhean äläkän. 

Turhautuneena ja ikävissään kaikki mahdolliset äänet haukuttavat. Ohi juokseva lapsi, naapurin mummo poimimassa marjoja, rakennusmiehet (rakennusmiehiä on näin kesäisin joka reiässä, kun pakko saada kaikenmaailman putkirempat valmiiksi kesän aikana ennen ikiroutaa. Sitäpä muuten odotellessa!)

Topi haukkuu silloin kun lystää ja mitään sääntöä tässä ei ole. Välillä menee päiviä kun ollaan niin kiltisti että vaikka kuinka menisi vieraita pihan ohi. Yleisesti se ei hauku kun ollaan kotona ja vaikka olisi iso lauma vieraitakin. Usein "turhautumishaukunnan" lopettaa rauhoittava kävelylenkki. Tässäkään Topi ei ole mitenkään yksiselitteinen. Jalan kunnosta riippuen  TAI fiiliksen takia joko välillä temmelletään ja juoksennellaan lenkillä tai sitten ei TODELLAKAAN haluta liikkua nopeaa pikapissaa kauemmas pihasta ja murjotetaan. Illalla kaikkein myöhäisimpänä hetkenä on myös PAKKO saada solmulelu, josta tuntuu että Topi haluaa sen ainoastaan minun seurassa.

You&I©PakinoivinAikein

No sitten sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa sitä solmulelua hetken perästä. Ilman sitä Topi alkoi hermostuttavasti tuijotella pikkusiskojen jättipehmo dalmatialaista. Solmulelu löytyi sitten sängyn alta viimein. 
Äiti on jurruttanut Topiin myös aivan liian kovaan aamumakkaran. Ihmettelin kun koira saanut aamulääkkeensä, ruokansa ja lenkkinsä ja silti vaan surkea ilme ja ulina. No tietysti se perhanan aamumakkara jäi. Kun aamumakkara on saatu, mennään iloisesti kierimään olkkarin matolle kuono viistäen ja hieroskellaan karvoja myös olohuoneen nojatuoliin.

Topi ei minun kanssani juuri pöydästä kerjää, koska tietää etten murru, mutta ruokailun jälkeen kauhea valitus taas että: NO ENKÖ MINÄ MITÄÄN SAA?? IKÄVÄKIN TÄSSÄ JA KURJUUS!  Silloin tällöin annan dentastix hammasluun. Joskus en. Ei täällä nyt liikaa lellitellä.

Kuivaa koirannappulaa Topi päänsäätöisesti syö ja sekin haetaan eläinlääkäriltä, sillä sen ravintoarvot on oltava nappiin. Topilla on ollut aina äärimmäisen herkkä vatsa (jalostus syypäänä?) ja se on erinomaisen perso syömään ja lihomaan. Lempinimi kasvattajalla olikin sille osuvasti "Pulla."
Päätin vähän piristää otusta ja ostaa HAUHAU-nautaa kastikkeessa - muonaa tuomaan vähän vaihtelua papanoiden sekaan. Täytyyhän sitä elämästä nauttia.

(alapuolella olevan kuvan oikeudet Toripolliisinvangit-blogin pitäjällä, joka antoi luvan kuvaan :)

En tiedä, onko Topi hyvin koulutettu vaiko ei. Se on jotakin siltä väliltä. Kävelylenkeillä se on jokaisen rauhallisen taluttelijan unelma. Ei vedä vähääkään, pysähtyy ajatuksen voimalla ja ottaa erinomaisen rauhallisesti. Mikään hölkkälenkkikaveri se ei todellakaan ole, mutta osaa erittäin asiallisesti suhtautua kaikkiin vastaantulijoihin, paitsi kissoihin. Monet ulkoiluttajat ovat katsoneet kadehtien oman rakkinsa räjähdellessä ja kiskoessa meidän esimerkillistä Topia. Topia ei oikein toiset hihnan päässä olijat voisi                 vähempää kiinnostaa. 

Haukkuminen on rasittavaa, mutta sekin liittyy lähinnä mieshenkilöihin ja ovikellon rimpauttelijoihin. Grillijuhlissa voi taas toisaalta olla vaikka 10 vierasta naishenkilöä ja Topi vaan zillailee - no tietty miksei nyt naisten ympäröimänä oisi ihanaa. Mutta auta armias jos mies ja varsinkin KÄVELYKEPIN kanssa sattuu tulemaan. Silloin ei Topin epäilyksistä meinaa tulla loppua. Joulupukki on eräs pahimmista. Topi heristelee nyrkkejään ja me pidämme olkapäistä kiinni kehännurkassa.

Olen myös huomannut, että Topi on ennen kaikkea PERHE sidonnainen ja pitää hälinästä ympärillä. Lammaskoiran vaistoihin nojaten se varmaan ajattelee tehtävänään paimentaa tätä kaksijalkaista lammaslaumaa. Topi lähtee usein kaksosten perään leikkipuistoon, jos oikein juosta säntäävät. Siitä on jotenkin vaikea torua, sillä niinhän hyvä lammaskoirakin tekee, kun näkee lampaan juoksevan aidanraosta vaarojen teille. Joskus ajattelen, että se näkee minutkin lampaana. Naisen ruumis, jossa yläpäässä lampaan pää.



No nyt meni jo pelottavaksi.

Oodi onnelle ja elämälle

          Aurinko©PakinoivinAikein

Halusin tähän syssyyn jakaa pari uutta runoani, mutta unohdin salasanani erääseen luomisgalleriaan, minne niitä kerään. Perhana.

Luin tässä parissa päivässä Anna-Leena Härkösen, yhden suosikki kirjailijani, kirjan Loppuunkäsitelty. Se loppuunkäsittelee siis hänen pikkusiskonsa "Killin" itsemurhaa.

Tulin sitä lukiessani ajatelleeksi paljon. En niinkään kuolemaa vaan elämää. 

Miten paljon hyvää minunkin elämässäni on !

On perhe, johon kuuluu me viisi upeaa kaunista sisarusta ja vanhemmat. Minulla on sekä isosisko että kolme pikkusiskoa. Se on upeaa.

On erittäin ihania elämänikäis-ystäviä ja hauskoja kavereita, opiskelukavereita, työkavereita ja hyvänpäiväntuttuja. 

On MIES, joka on mies ja joka tulee pysymään vierellä kun taivas putoaa niskaan, kuten Asterix sanoisi. Olemme miehen kanssa vähän kuin Asterix ja Obelix muutenkin. Minä olisin se pienempi.

On suuri joukko sukulaisia ja lapsia ja kaikki asuvat vielä samalla paikkakunnalla.

On kesätyöpaikka ja periaatteessa vakiokin työpaikka perhefirmassa. Koskaan ei tarvitse ressata etteikö saisi töitä ja rahaa pahaan hätään. 

On harjoittelupaikka media-alalla.

On opiskelupaikka haluamaltaan alalta.

On oma asunto.

On lemmikit, joihin lasken niin omani, sukulaisten kuin kaverien lemmikitkin. On rakas koira vanhempien luona. Kaipuuta menetettyihin karvaisiin ystäviin, Vilmaan, Maisaan ja Veenukseen, mutta myös uusia ystäviä, tuliliskot Jafar ja Bruno.

On ruokaa ja tarpeeksi rahaa elämiseen.

On turvallinen koti ja maa jossa elää ja puhdasta luontoa ympärillä.

Ihan jokapäiväiset pikkujutut eivät todellakaan ole kaikille itsestäänselvyys.

Ja lisäksi tärkeä asia on terveys. Se on hirmu tärkeä. Sen tietää jokainen joka sen on menettänyt ja minä tiedän vaikken olekaan menettänyt kuin hermoni antibiooteille kun kärsin toistuvista tulehduksista aikanaan.

Kaksi asiaa

Kahta asiaa mietin. 

MIKSI Linnanmäkeläiset ovat kärkkäitä Särkänniemen kesätyöntekijöille, jotka tekevät tyttö&poika kalenterin ja tulot menevät syöpälasten hyväksi? Kuvat ovat mielestäni huumorilla varustettuja ja lisäksi missään ei näy kriittiset paikat juurikaan.

Ei sovi huvipuiston imagoon? 

Sopiiko paremmin syöpälasten auttamattomuus?

NOF.

Toinen juttu. 

SAIN VIIMEIN tietää mikä se koirien talutushihnojen päässä oleva "klipsu" on ! Se on KARABIINIHAKA.

Nyt olen kokenut kaiken !

Tuli levollinen olo.

Näi löytyy

Hauskaa, että blogiini on törmännyt,halusi eli ei, tämmöisillä hakusanoilla/lauseilla:

1. Mistä löytää japanintuliliskoja
2. Oulu pyöräily
3. Siistit sananmuunnokset
4. Juhannus sarkasmi

Munansaannoksia en kyllä osaa juurikaan kuten uljas Paleface on siinä suosikkini, mutta näistä mielenkiintoisista hakusanoista ilmeisesti on pienet Minnat ja heidän bloginsa tehty. Tai oonko iso vai pieni Minna en tiiä sitä !  KEN ties kunnes Barbista eros. Kiitos Saureen kun jumitit nämä puujalkavitsit minuun.

Lokinkakkakynäkorjain

Hei tiättekö mikä on ihan loistava keksintö heti polkupyörän jälkeen (autot on ihan sanonko mistä. En tykkää niistä yhtään älkääkä tulko sanomaan ettei hevonen voisi olla kaikilla ja hoitaa saman paikasta A pisteeseen B menemisen. Niin oli kuulkaa satoja vuosia ennen jotain RENOO LAGUNOITA.)

Se on LOKINKAKKAKYNÄKORJAIN.

Siis se vekotin, millä voi muuttaa valkoiseksi kuulakärkikynällä tai tussilla tekemänsä tekstin ja KORJATA VIRHEENSÄ. Hirvittävän virheensä paperissa. NIIN. Ottaa sen kauniiseen käteen ja vetää "lokinkakka viiva" päälle. SINNES JÄIT kukaan ei voi nähdä tai todistaa virhettäni !

En mitään käsitystä mikä sen oikea nimi on. Älkää edes kertoko.

Pysyköön asiat näin välillämme.

Lomaviikko 1 kuulumiset

Taas tämmöinen sekopäinen kollaasikirjoitus, jolle iha helkkarin vaikea keksiä otsikkoa TÄH.

Lomaviikko ei ollut rauhallisin, mutta hyvä oli !

Univajeeni ei juuri vähentynyt, pikemminkin lisääntyi.

Voisi se kyllä alkaa vähentyäkin, ehkä ensi viikon lomalla sitten...

On kertakaikkiaan liikaa asioita, joille tahtoisi antaa aikaansa.

Mauliseni©PakinoivinAikein

Kodin sisustaminen (saatiin viime viikolla miehen kanssa lopultakin taulut seinälle ja itse sain pari taideteosta valmiiksi myäs.)

Sekä iso-että pikkusiskojen kanssa oleminen ja hulluttelu (katsottiin Siljan kanssa muumien jaksoa, missä Pikku Myy oli ihastunut vaikka oikeasti oli kurkku kipeä.)

 Syömässä käyminen (IHANA SUSHI esimerkiksi Deli Sushissa tai perheen kanssa itsetekemä kunhan ajattelee ympäristöystävällisesti ja jättää sen hiton tonnikalan pois. Oletteko nähneet kuinka hellyyttäviä tonnikalat ovat ja kuinka sydämetöntä niiden kalastus on! Kauheilla harppuunoilla keihästetään. HYI.)

Kaverien näkeminen + baarissa käyminen, mihin kuuluu myös täysin uudet tuttavuudet kuten tämä australialaispariskunta (jutussa Keromus Ottomaaneista yms...) mutta tärkeätä myös olla kunnolla ja ISTUA ALAS myös vanhempien kavereitten kanssa. Heille voisin kaikille antaa oman toteemieläimen ja merkityksen ja nimen ja sukupuun. Kaverit tuntuvat olevan vähän kuin kukin omaa eläinlajiaan eikä kellekään ole niin paljon aikaa kuin haluaisi. *CROANS* - minusta oli hauska kirjoittaa *CROANS* se lukee usein hauskojen sarjojen tekstityksissä NÄES.

Sons Of Anarchyn ja muiden hyvien ohjelmien katsominen ja jatkuva parpattava selostaminen mitä teen. Minulla on mielipide kaikkiin asioihin kokoajan - mies ei jaksa...

kuva©PakinoivinAikein

Hiustenvärjääminen suuntana tulinen oranssi taas kolmen kuukauden tauon jälkeen.

Tupareitten pitäminen, jonne sitten ilmaantui melkein 20 henkeä onneksi ei ihan samanaikaisesti...

Tädin maailman parhaimpien muksujen yhteissynttärit & muu sukulointi - tädin pikku Milja (eli Miitu) täytti 4 vuotta (rakastaa marjojen poimintaa tuntitolkulla sekä kaiken mahdollisen puhumista) ja Severi täytti 2 vuotta, ja häneltä kysyttiin:
"Mitäs sää sait synttärilahjaksi?"
Severi: "Paljon ONNNEA vaan !"

Miituhan taas harrastaa esimerkiksi vaatekaupoissa myyjille päivittelyä ja muutenkin täysin vieraille ihmisille, esimerkiksi kaupassa bikinejä katsellessa:

"Ai ai kun on kauniita mut on vielä niin kylmät veet...," ja "Meidän Jekku (koira) on niin kiltti ettei se kauheesti pure ainakaa noin pieniä." (osoittaa alle vuodenikäistä pikkuvauvaa äitinsä hoteissa.)

Eipä muuta siihen.

Shoppailu johon kuuluu niin hauskat esineet, vaatteet kuin vessapaperi, kodin tarpeiden ylläpitämiseksi.

Miehen kanssa pöllöily, jota kyllä riittää tarpeeksi jokaiseen päivään. Aina uusia yhä hirvittävämpiä hellittelynimiä. Viimeisin taitaa olla Lerpunvit- tai ehkä jätän kertomatta.

Koiran kanssa oleminen (sitä ei saa unohtaa!) ja kuinka moni teistä on viimeaikoina antanut kunnolla aikaa koiralleen? Siis oikeasti? Ja kuinka mukavaa se on! Semmoinen höpöttely ja pörröttely ja lulluttelu. Topi on kyllä maailman isoin ja laiskin shetlanninlammaskoira. Se osaa syödä ja levittää karvaa. Siinä se oikeastaan onkin. Ja kiusata äitiä volittamalla ja kerjäämällä ruokaa.

Ja LIIKUNTA jonka harrastaminen jäi kyllä aivan liian vähälle täytyy ottaa nyt työviikolla takaisin. Kyl siit vaan tulee nii hyvä olo, mutta ei onneksi sillä tavalla minkä vaikutteen saa Activia mainoksista.