keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Mitä ihmiset haluavat?

Olen hiukan oppinut varomaan puhetta susista ja varsinkin metsästyksestä, sillä ne saavat ihmiset takajaloilleen. Nyt kuitenkin sanon muutamia seikkoja.
Itse en vastusta metsästämistä, mutta en ole sen kannallakaan. Mikään ei ole mustavalkoista. Tuntuu liian ylivoimaiselta lähteä jakamaan siitäkin mielipiteitä, että mikä nyt on luonnon tasapainon takaamista täällä Suomessa ja mikä ei, kun ihminen on tuhonnut luontoa siihen malliin, että sillä ja sillä asialla voidaan perustella metsästämisen tarpeellisuus.

Metsästäminen tarkoittaa myös tuhansia eri asioita, se voi olla:

a) ruuanhankintaa perheelle tyyliin ammutaan äijäporukalla yks hirvi ja syödään se - mikä mielestäni on eettisempää kuin hakea jostain marketista tehotuotettua jauhenlihaa

b) "Luonnon tasapainosta huolehtimista" mikä taas voi liittyä sataan eri asiaan ja sillä voidaan perustella myös harvinaisten lajien (tulevaisuudessa esim. joutsenet) yleisemmin hirvet, että ei tule liikaa niitä ja kaikki mahdolliset oravat syövät pesiä ja minkit ja supikoirat tätä ja sitä. Vinkki: Supikoirien ruokavalio koostuu suurimmilta osin kasviksista, se on todettu rekkojen alle jääneiden raatojen vatsalaukuista. Itse en tiennyt moista vielä vähän aikaa sitten. Myöskin vesikkojen katoaminen on laitettu tarhoista karanneiden minkkien syyksi, vaikka todellisempi syy oli ihmisen teot ja vesikkojen luonnollisten elinympäristöjen tuhoamisella. Kukapa sen turkistarhauksen muuten aiheutti ja kuljetteli niitä minkkejä tänne alun alkaen? Niinpä. Mutta ei karata siihen aiheesen.

c) Yleinen velvollisuus, kun sudet ja karhut kun "tulevat liian lähelle koteja" ja hirviä liikaa, mistä koituu autokolareita. Kummasti ruotsissa on enemmän hirviä, mutta vähemmän hirvikolareita, kun ihmiset noudattavat enemmän nopeausrajoituksia. Laitoin juuri viestiä yleisesti Urho Kekkosen kansallispuiston tulevaisuudensuunnitelmia koskien, mihin yksityiset ihmiset voivat ottaa kantaa. Jos ne karhut ja sudet ei vät saa olla edes kansallispuistossa, niin minne niiden pitäisi mennä? Kohta ollaan siinä pisteessä, että jokainen läntti on jonkun kotipiha.

d) Harrastus jota puolustetaan ihmisoikeutena (joka ei ole kuitenkaan oikeus kaikille ja jos jokainen suomalainen tarttuisi aseeseen ei eläimiä riittäisi)...Ja kyllä on niitä ammattilaisia, mutta on myös niitä epäammattilaisia, jotka ampuilee kännissä ja Suomessa on sopivasti myös erittäin vastemieliset loukut (mm. jalka-ansat joihin voi jäädä paljon pienempiä tai isompia eläimiä eloon ansan koosta riippuen) ja hämärällä metsästäminen sallittu, vaikka lähinnä kaikkialla muualla ei...

e) Tätä perustellaan myös ”tähän koirani on luotu” ja ”koiran pitää päästä
toteuttamaa n luontaista vaistoaan.” Sille koiralle on aivan sama saako se jahdata palloa rantavedessä ja toteuttaa sillä vaistoaan tai juosta muuten vain metsässä jänisten perässä .Sen ei tarvitse kuitenkaan johtaa suden hampaisiin ja raadelluksi tulemiseen mitä tämän tästä jaetaan mediassa. Kyllä se on se metsästäjä joka sitä vaistonsa toteuttamista tarvitsee. Ja tämän sanon usean metsästyskoiran ikäpolvea seuranneena isovanhempieni kanssa. Kyllä isovanhempani käyvät metsällä, mutta vain koirien urheilun vuoksi. Eivät metsästääkseen oikeasti. Koirat ovat lihaksikkaita ja saavat juosta niin paljon kuin haluavat.


Loppujenlopuksi: Mitä ihmiset oikein haluavat ? Halutaan, että on eläimiä joita metsästää ja silti ammutaan kaikki petoa muistuttava, koska ne on vaarallisia ja tuhoavat karjaa (ilmeisesti myös siellä kansallispuistoissa.) Halutaan metsästää koirilla susia, mutta ei haluta, että koira vahingoittuu, kun se joutuu pedon kanssa tappelemaan. Halutaan luonnon tasapainoa, samalla tuhoten luontaiset pedot ja sitten ammutaan liikoja hirviä. Todellinen kauhun tasapaino.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Kuminauhasodan aikaan


Mää en oo niitä ihmisiä jokka on syntyneet ilmeisesti tän nykyajan mennoo. Mun pikkusiskot on ilmiselvästi, koska yks on vaihdoissa Jenkeissä ja sopeutunut niin, ettei sitä uskois suomalaiseksi nii paljon se hymyilee ja tulee juttuun kaikkien kanssa ja ymmärtää niide asenteen.

Sit on data-kaksoset, jotka osas jo syntymästään pukea virtuaali naiselle kauniit vaatteet ja poistaa örkkejä sen päänahasta virtuaalisella harjalla (nykyajan pelit...) Ne varmaan tulevaisuudessa kirjoittaa ylioppilaskokeensa tietokoneella ja tapaa tulevat miekkosensa internetin välityksellä.

Toista se on mulla. Mää oon niitä, joita todella paljon ahdistaa lukea pelkästään sähköpostia. Joka päivä saa pelätä, että joku siellä on sanomassa jotakin tärkeää, kuten laske kaikki Winhawillessä olevat 34353,4 kurssia ja laske opintopisteet ja ilmoita mitä teet kurssien kanssa jota et ole vielä käynyt, ja päivä on sunnuntai eikä ne opettajat heti vastaa ja palautus umpeutuu 4,3,2,1 NYT. Sitte jos ei lue, ni sitte jää jotai huomaamatta ja siitäkin saa kärsiä. Sama juttu Whats app ja Facebook. Ja viä pitäs kirjautua johonki Instagrammiin, että vähä lisää stressiä. Joku sanonu taas lärvistä jotaki ikävää ja sitä sitte tunnontuskissa miettii.

Mulle on kehittynyt joku krooninen stressihormoni tähän nykyaikaan. Stressaa todella usein. Stressaa kun aikaa ei ole ja stressaa jos sitä on liikaa, koska nykypäivän ihmisellä on oltava kiire, että vähintään jos on leppoisa sunnuntai niin lenkki tai sitten harjoittelet joogaa.

Mulla on synnynnäinen joku ihme maalais-geeni. Mää ymmärrän sen, että on talo, iso piha, koira ja hevonen ja niiden logiikan elämässä. Sen että kotiin mennään nukkuun ja rauhottuun, eikä siellä mitään excel-taulukoita täytellä yöllä silmät ristissä. Mää ymmärrän puusaunat ja sellaisen luonnon kuuntelun ja sen kun menee pilkkikengät jalassa istuu lumihankeen saunasta pyyhkeen päälle, että ei ees palele. Ja palelipas ja nuhakuume tuli moneksi päiväksi. Ymmärrän sen kun pakko kokeilla kuminauhasotaa, missä monta kuminauhaa sidottiin kaverin kanssa yhdeksi pitkäksi, kunnes osuu mua tietysti täysiä poskeen eikä kiinnosta.
Viikonloppuna voi katsella telkkaria ja nukkua.
Ei tarvita mitään ihmeellistä.

Minusta rentouttavin työ oli hoitaa marsuja ja hevosia teini-ikään asti ja sen jälkeenkin. Toki välillä siinä tuli vähän kiire, mutta aina sitä oli mukava pitää huolta jostain. Akvaario, koira ja marsut. Pieni kaupunki maatila sekin.

Nykyään kaikki on pelkkää ihmeellistä. Ihmiset tavataan jossain Tinderissä ja sitte jutellaan Facebookissa ja jos vakavasti menee, muodostetaan Skype-keskustelu. Helkutin Skype. Mää sitten inhoan sitä. Ensin 130 minuuttia menee sen rätisevän kuvan tuijottamiseen, että miten hitossa tähän tulee ääni. Vaikka media-alalla olen, niin tietokoneista en tajua hittoakaan. Sieltä mennään tietokoneen palkeista ensin järjestelmä-asetukset ja sitten äänet ja sitten mikrofoni. Ja hei tua on tommone hieno mikrofonin kuva painetaan sitä. Käännä ääni sisään. Noin. Ei kuulu. Kuva sammuu. Hiano keskustelu.

Eikä siinä näe sen ihmisen oikeita eleitä ja samalla se siinä selailee muita nettisivuja, jolloin tulee semmonen olo, että mitä hiton järkeä tässä keskustella kun toinen täyttää jotain exceliä siellä kuitenkin.

Toista se oli kuminauhasodan aikaan.

torstai 30. lokakuuta 2014

Rutistele liikennevaloissa

Meikäläine ei taas tajua.

Auttakaa.

Siis taas oli juttua, että: "Joogaa 5 min päivittäin! Pieni osa päivästäsi ! Hyvää tekee!"

Siis kuvitteleeko porukka, että sillä viiden sekunnin joogalla päivittäin tulee tuloksia? Miksei samantien tehdä asioita kunnolla!

Se o tunni jooga joka ikinen päivä suatana !


Kyllä minä mieleni pahoitin!

Jos haluaa hyväksi joogaajaksi, niin minun neuvoni on, että mene kurssille. SEN JÄLKEEN voit kokeilla joogaa kotona. Voit toki katsoa internetistä myös opetusvideoita ja noita kuvia, mutta aika nopeasti sitä varmaan kyllästyy johonkin nousevaan koiraan ja mitä näitä nyt on.

Itse en ainakaan todellakaan jaksaisi katsoa mitään nettivideoita ja olla himassa, vaan ottaisin tosissani joogan osaksi elämää, menisin kurssille ja tapaisin uusia ihmisiä.

(Ja ne jotka sytyttää suitsukekynttilät kotona, ottaa ne videot tosissaan ja hankkii sopivaa aistillista musiikkia ja kauniin 400 euron jooga-maton - tämä ei nyt koske teitä.)

Toinen naurettava juttu on joka keväiset: "Saa sixback puritelemalla vatsaasi sisään ja hengittämällä oikein liikennevaloissa. Vain minuutti päivästäsi!"

LIIKENNEVALOISSA?

Minulla meni omien myhrkyröideni hankkimiseen yli kaksi vuotta. Reeniä vähintään kahdesti viikossa, proteiinia ja ankaraa vääntöä.

Olisi minua ja kaikenmaailman fitness-tähtiä kohtaan loukkaavaa, jos joku saisi samat tulokset  vatsaa rutistelemalla liikennevaloissa.

Siis onko tää nykypäivän homma näin kärismätöntä? Kaverilta kuulin, että 90-vuotias sushimestari sanoi, ettei vieläkään ole kyllin hyvä. Että koko elämä tässä menee harjotellessa.

Nykypäivänä halutaan sixpack hengittämällä, oppia taidemaalariksi tunnissa ja huippukokiksi katsottuaan ohjelman Viiden tähden illallinen.


Tolla asenteella ei tuloksia tule. Sen voi vannoa.

Miksei voi ottaa asioita tosissaan ja tehdä jotain kunnolla välillä?

Kiinni ne Iltasanomat !


maanantai 27. lokakuuta 2014

Jeesus Kristus Kuinka Hirveää

Nyt.fi julkaisi lupaavan jutuniseurakuntavaaleissa ehdolla olevista henkilöistä ja samalla erittäin masentavan:

(http://nyt.fi/a1305890476277)

Erityisesti masensi herra "Karimieheksi" ristityn miehen sanat.¨

"Karimies: "Kirkon pitäisi sitoutua tiukasti Raamatun oppeihin, joihin kuuluu esimerkiksi irtosuhteista kieltäytyminen."

Ahaa. Elikkä mennään tonne ylä-asteille ja lukoihin puhumaan jokaiselle oppilaalle, että kuulkaas jos toisiinne koskette ennen avioliittoa ni hyvin ei käy! Ni. Belsebubi oottaa ikävän ruoskan kanssa siellä punaisten seinien keskellä. Kuulitteko! Mäts takamukseen!

"Kulttuurisidonnaisiksi asioiksi Karimies lukee poskisuudelmat tavattaessa, orjuuden sallimisen sekä kiellon, jonka mukaan nainen ei saa esittää kysymyksiä seurakunnassa."

Ai okei, eli minä voin sitten hankkia kotiorjan seuraavaksi, jos koen kulttuurini sen sallivan? Ja nykyäänhän nyky-yhteiskunnassa hyväksytään monelaisia kulttuurillisia suuntauksia ja lahkoja. Mistähän keltaisilta sivuilta löytyisi...Ai nii ne on menneisyyttä...Tori.fi ja Suomi24 ilmoitus:

"Etsitään hyvää kotiorjaa, kun mies ei jaksa imuroida. Mieluiten mies ja saa harrastaa nyrkkeilyä."

Ai nii ja täytyypä muistaa olla hiljaa, eikä kysyä kirkon eteisessä respasta, että missä se vessa on, kerta sitä naine on

."Ennen Karimies oli "kaikista aktiivisin feministi". Hän kannattaa naispappeutta mutta uskoo nykyisin, että miehet ovat parempia konservatiiveja kuin naiset, koska he pysyvät järkähtämättä kannassaan. Naiset alkavat helpommin "myötäillä" eikä heidän mielipiteensä kestä maallistuneiden harjoittaman kyseenalaistuksen alla."

Karimies ilmiselvästi tuntee kaikki maailman naiset. Ihailtavaa! Enpä ole moiseen törmännyt. Ketä nämä "maallistuneet" muuten ovat? Vähän kuin jästejä Harry Potterissa? Niitä "vähän kykenemättömämpiä toimimaan yhteiskunnassa" ? Älkää nyt vaan päästäkö niitä naisia sinne, kun miten ne voisivat edes puhua siellä, kun ei kysymyksiä saa esittää seurakunnassa välttämäti. Kulttuurisidonnainen asia nih.

"Kreationistina hän uskoo, että Jumala loi maailman, eläinlajit ja ihmisen vain vuosituhansia sitten, toisin kuin tiede on todistanut.
"Tiede on erehtyväistä ja uusiutuvaa. Monesti huomataan erehdyksiä, kuten että maapallo ei olekaan pannukakku vaan pallo," Karimies sanoo."

Siis sehän on aivan selvä, että jostain pullahti alaston nainen ja alaston mies. Ei ensin tuli alaston mies, joka kylkiluustaan muovaili sen naisen. Sitten tuli dinosaurukset, käärmeet, leijonat, gasellit, seeprat, norsut ja apinat, jotka Noa niminen mies tunki suureen laivaan. Siellä oli kirvat, satiaiset ja lapamadot. Muun muassa nämä dinosaurukset mahtuivat sinne, olkaa tarkkana:

B....


perjantai 24. lokakuuta 2014

Muumit ovat myös aikuisille

Oletko sinä suuttunut viime aikoina jollekin?

Minä olen.

Yhä useammin suuttumukseni kohde on kuitenkin joku tuntematon ihminen, josta luen uutisen.

Tällä viikolla se oli sekin henkilö, jonka mielestä uusi elokuva Muumit Rivieralla sisältää "kiintiöhomon", mikä ei sovellu lapsille.


Miksi Muumit Rivieralla sai välittömästi sellaisen leiman otsaansa, että se on lapsille?

Muumit ovat alunperin nimenomaan aikuisille.

Jos jokaisessa elokuvan posterissa lehdissä, internetissä ja julkisivuissa mainitaan, että perustuu Tove Janssonin alkuperäiseen sarjakuvaan (huom. ei esimerkiksi japanilaiseen piirrossarjaan) niin eikö asia ole sillä selvä?

Ei.

"Koska se meidän Ville rakastaa muumeja ja ne on lapsille."

Eikä ole.

Muumit ovat meille kaikille. Elokuva on hyvin viitteellinen ja sopii siksi perheen pienimmillekin, mutta pelkästään lapsille se ei ole. 

Ja miksi pitäisi olla?

"Muumipappa joi siellä ikävästi viiniä ja Niiskuneiti pelasi rahapelejä."

Jos viet lapsesi tuonne kaupungin keskustaan, saatat huomata, että sielläkin tapahtuu tätä aivan kammottavia asioita aika paljon. Mikseivät myös lapset saisi nähdä hiukan realistisuutta, varsinkin kun elokuvan alkoholi ja rahapelit ovat hyvin viitteellisiä? Samanlainen ihmeellinen kohu nousi jokin aikaa sitten Paavo Pesusienestä. Tekee mieli haukotella. 

Meikäläinen katseli pienenä Kaukometsän pakolaisia, missä veri lensi, siili jäi auton alle, eräästä henkilöstä repäistiin pala ja eläimet tappoivat toisiaan samoin kuin ihminen pamautteli kettuja verikasoiksi. Puhumattakaan suuresta suosikista Hopeanuolesta.

Ai niin, se Muumit Rivieralla ja "kiinitiöhomo."


Tähän voin sanoa rinta rottingilla oman pikkusiskoni kommentin elokuvaan:

"Joo siinä oli se Surku-koira, joka ei tykänny koirista vaa kissoista. Muumimamma autto sitä."


End Of The Story.

torstai 23. lokakuuta 2014

Älypuhelimen lyhyt historia

Eka oli siistii, kun sai polyfonisen soittoäänen, joka rätisi jostakin vanhan Nokia-puhelimen syövereistä ja epämääräisen värityksen peittämä näyttökuvakin näytti jo melkein oikealta kuvalta. Ei ollut enää "logoja" joita sai ladata Lemmikki-tai Kouluainen-lehtien takakannesta. Mustia pisteitä päällekkäin, joista ei ollut varma, että oks toi hevonen vai koira vai kissa vai kypäräkasuaari, mutta sano vaa kaverille, että HIENO ON !

Sit oli siistii, kun sai puhelimen, jossa oli kosketusnäyttö. En oikein tiedä milloin se tapahtui. Yhtäkkiä puhelimeen sai sovelluksia. Sellaisia, joista oli hyötyä ja sellaisia, joilla voi vaikka soittaa virtuaalisia rumpuja puhelimen sisällä. Minusta älyttömämpää saibaa ei olekaan, kuin joku virtuaalinen rumpu, jota joku sorminäppärä sitten soittelee taitavasti, mahdollisesti tehdäkseen vaikutuksen tyttöihin, mahdollisesti ei.  (Siitäkin varmasti on jo 300,0000 katsojaa saaneita YouTube-videoita ja kilpailuja.)

Sit siihen näyttöpuhelimeen sai kans netin ja oli muotia kysellä, kuinka nopee netti sulla on? Sit kaikki kerto, kuinka nopee ja sit näytettiin, että hei, mulla on tää sovellus, missä ääni voi muuttua esim. pelikaanilta kuulostavaksi oravaksi, joka rääkyy tai vanhaksi mieheksi, joka mutisee kellarissa. Toisella taas oli sovellus, missä pää muuttui kartioksi, missä näki itsensä vanhana, missä näki itsensä sen jälkeen, kun oli syönyt Big Maceja koko elämänsä ja yhdessä näytti vaan ihan sairaan rumalta, enkä tiedä mikä se alkuperäinen ajatus siinä oli.

Sitten tuli se muotivillitys, että oli pakko haukkua puhelintaan ja joka ikistä ominaisuutta siinä.
"Siis tää on niin paska ku...", oli oikeasti yleisempi lause kuin "Mitä kuuluu," tai "Moi."
"V*ttu ku tää ei avaa näitä välilehtiä."
"Ei juma tää on rasittava, eikä lähetä näitä viestejä."
"MITÄÄH tää ennustava kirjoitus on aivan hirvee, tulee SAVUKKEISIIN kun yritin kirjoittaa missä oot?"

Nyt tilanne on hiukan rauhoittunut, paitsi että Nokian Lumia ja Applen iphone puhelimia suositaan aivan eri svääreissä ja ne toimivat paremmin kuin halvemmat puhelimet. Vähän aikaa sitten huomasin, että erääseen Waynes Cafee:seen olivat ilmestyneet pöytiin jännästi kiinnitetyt laturit, että läppää puhelimes tähän X:än päälle pöydälle, ni se alkaa lataa. Jos ei ala lataa, ni pyydä kassalta rengas, ni jo alkaa.

Voi arvata alkoko tää mun hiton LG-puhelin lataa !

torstai 16. lokakuuta 2014

Oudot harrastukset

Minulla riittää outoja tapoja. Oikeastaan olen outojen tapojen yhteissumma, ja pikemminkin joskus pitää pinnistellä pystyäkseen suoriutumaan arkielämän tilanteista naama näkkärillä.

Minulla on tapana matkia ihmisiä. Heidän ääntelyään, käyttäytymistään, yleistä olemustaan. Joistakin se on suorastaan lahja ja erinomaista hauskuutta. On se minustakin hauskaa. Samalla mielestäni yritän osoittaa lämpöä sille henkilölle - minä olen hänestä kiinnostunut ja tarkkaillut hänen juttujaan. Toiset ärsyyntyvät siitä varmasti kuoliaaksi (mutta eivät uskalla sanoa.)

Jos joku laulaa suihkussa, minulle tulee mahdoton halu käydä katsomassa, kuka siellä hoilottaa. Useimmiten se on sentään oma miekkonen, mutta jotenkin se halu mennä kurkkaamaan on järjettömän suuri. Joskus olen kiusalla avannut oven ja saanut sen verran palautetta, että jospa pysyt kurkkimati. Olen myös kuulemma tiirikoinut isosiskon mallin mukaan vessan ovea lapsena, mutta sitä en tehnyt kyllä kauaa. Sen arvaa miksi.

Jos netissä joku kommentoi jostakin asiasta mielestäni aivan pieleen, niin tulee vastustamaton halu vähän korjata ja kommentoida takaisin. Ihan vähän vain. Aina en kyllä sitä tee, koska internetissä on syytä pitää varansa. Voi joutua yön yli kestäviin kamppailuihin ja sydän sykyttäen sitä odottaa vuoteessa, milloin kuuluu BLIM! ja taas on uusi voitokas vastahuuto kirjoitettu virtuaalimaailmaan. Usein tämäkin tapahtuu miehen kanssa. Ihme ja kumma.

Minusta on hauskaa, jos minulle tapahtuu jotain noloa. Haluan heti alkaa kertomaan, miten noloa se oli ja liioitella. Monet pitävät sitä kummana, että kuin tuo viitsii nauraa omille mokilleen. Mutta minun on pakko. On pakko saada siitä kaikki irti.

Minun on pakko jakaa kaikki mitä minulle tapahtuu. On hyvä, että tämä blogi on siihen yksi purkamiskeino. Muistelen asioita paljon ja tuntuu, että on pakko tallentaa ne edes johonkin. Kirjoittaa jollekin ja jakaa. Suunnitelmissa olisi joskus julkaista kirja, joten olisi aivan huippua saada asioita taltioitua. Niin. Taltioiminen. Se on se mitä teen. On hauska aina pistää monille ystäville yhtä aikaa jokin pöyristyttävä uutinen, kuten miehen takamuksessa kaksi lohta - katso kuvat (Docventuresin nettisivulle tunkaistu kuva, kun he halusivat antaa vapautta - ei olisi kannattanut) tai videopätkä, missä tyttö hyppii tekokaviot jalassaan esteitä.

Minua kiehtoo kaikki outo. En voi sille mitään. Ja myös asiat, joita en täysin ymmärrä. Minun on pakko aina tutustua kaikkiin outouksiin. Jokin aikaa sitten oli keräilty lasten pelottavia sanomisia vanhemmilleen ja hoitajilleen. 

"Tuolla tuulettimen luona seisoo kuollut mies ja tuijottaa meitä."

" Piirsin hirtetyn naisen. Se tulee hakeen sua tänä yönä."

Tämän taipumuksen ikävä puoli on se, että törmää sitten myös niihin todella outoihin tyyppeihinkin. Välillä liian outoihin. Sitten sitä taas nauttii perinteisestä työpäivän harmaasta maanantaista ja Saludo-kahvista, että huh tämä se pysyy tolkussa ja järjessä tämä asia. 

P.S Joskus minä esitän myös "normaalimpaa" kuin olen ja esitän, etten ymmärrä jotakin mistä olen oikeasti hyvin perillä. Esim. horoskoopit. Minä uskon niihin oikeasti. Ja trollaaminen. Ja vanhan ruman miehen cybermanshow. Vähän aika sitten esitin, että ihan kauhee ja epäkiinnostava se. Todellisuudessa moneen kertaan olen kyylännyt. 

Niin kaino sitä on.